Tiivis kolmen päivän matka Pohjois-Afrikkaan oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja antoisa. En kuitenkaan ota ansiokseni sitä, että kaikissa kolmessa maassa, Egyptissä, Tunisiassa ja Libyassa saatiin hallituksenvaihdokset juuri vierailuni aikana. Kaikissa näissä maissa on kyse siitä, miten arabikevään vaatimus vapaudesta ja demokratiasta viedään loppuun saakka.Näkymät tälle ovat parhaimmat Tunisiassa, jossa vapaasti valittu perustuslakia säätävä kokous kokoontui ensimmäiseen istuntoonsa tiistaina ja uusi kolmen puolueen hallitus aloitti työnsä. Suurin Tunisian tulevaan kehitykseen liittyvä kysymysmerkki koskee suurimmaksi puolueeksi nousseen islamistisen Al Nahda -puolueen todellisia pyrkimyksiä. Jos se osoittautuu sellaiseksi maltilliseksi Turkin AK-puolueen kaltaiseksi uskonnollisia arvoja korostavaksi mutta sekulaariin demokratiaan sitoutuneeksi voimaksi, jollaisena se mielellään itse esittäytyy, voimme olla aika luottavaisia maan tulevan kehityksen suhteen. Tapaamiseni puolueen johdon kanssa ei kuitenkaan vielä hälventänyt kaikkia epäilyjä tämän suhteen.Libyassa iloitaan Gaddafin painajaismaisen diktatuurin kaatumisesta, mikä ei ollut mahdollista ilman tässä tapauksessa välttämätöntä ja oikeutettua voiman käyttöä. Se jätti kuitenkin vaikean perinnön alkaen tarpeesta kerätä maassa levinneet käsiaseet, it-ohjukset ja muut turvaan sekä perustaa sellaiset poliisivoimat ja muut instituutiot, joihin kaikki ihmiset voivat luottaa. Paras asia Libyassa on, että tämä ei ole rahasta kiinni, mutta kaikesta muusta sellaisesta tiedosta ja osaamisesta, mitä demokratian ja ihmisoikeuksia kunnioittavan oikeusvaltion rakentamiseksi tarvitaan, on sitäkin suurempi vaje. Muuta yhteenvetoa maan tilasta en osaa tehdä kuin sen, että palasin maasta vähän luottavaisemmin mielin kuin sinne mennessäni.Vaikein on tilanne Egyptissä. Tahririn aukiolla ja muualla maassa nähtiin viikonvaihteessa jälleen täysin tuomittavaa väkivaltaa ja ihmishenkiä vaatinutta voimankäyttöä. Mihin sillä pyritään on epäselvää, ja siitä oli muutoin samanmielisillä egyptiläisillä demokratia-aktivisteilla erilaisia käsityksiä. Vastuu on joka tapaukssa valtaa pitävällä sotilasjohdolla, jonka sitoutumisesta demokratiakehitykseen on suuria epäluuloja. Sen julkistama tiekartta demokratiaan on monipolvinen ja epäselvä. Siitä kiinni pitäminen ja vaaliprosessin aloittaminen ensi maanantaina on kuitenkin tässä tilanteessa tärkeätä ja sen kautta voidaan parhaiten varmistaa prosessin peruuttamattomuus. Sotilasjohdon vetäytyminen poliittisesta vallasta jo nyt olisi tietenkin myös tervetullut vahvistus demokratiaprosessille.24.11. 2011
24.11.2011
