HS-raadin kysymykset ovat yhä enemmän alkaneet muistuttaa vaalikoneiden kysymyksiä johdattelevuudessaan ja irrelevanttiudessaan. Tänään kysymys kuului, vastaako Suomen nykyinen puoluejako suomalaisten arvoja. Kysymyksen perusteluissa viitattiin äänestysaktiivisuuden laskuun, jota selitetään sillä, että etenkin ”uudet äänestäjäsukupolvet” eivät enää pidä politiikkaa yhtä elintärkeänä elämänalueena kuin ennen. Tämä voi olla osin osuva arvio lehden toimituksestakin löytyvien historiattomien ja kohtuullisen hyvin toimeentulevien nuorten kohdalla, mutta menee yleisenä arviona metsään. Se reilu kolmannes vastaajista, joka ei mielipidetiedusteluissa osaa tai halua nimetä ainuttakaan kannatettavaa puoluetta ja joka useimmiten myös jää vaalipäivänä kotiin, koostuu valtaosaltaan kaikkein heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevista ihmisistä, ts. pienituloisista, työttömistä, usein yksinhuoltajista ja yksineläjistä ja muulla tavoin osattomista. Tästä kertoo myös huikea ero äänestysprosentissa yhtäältä Kauniaisissa ja Espoon kultahammasrannikolla ja toisaalta pääkaupunkiseudun niissä vuokratalolähiöissä, joissa jännätään onko työttömyysprosentti vai äänestysprosentti korkeampi. Toisin sanoen ne ihmiset, joilla olisi eniten voitettavaa politiikan kautta tapahtuvasta oman asemansa parantamisesta uskovat vähiten sen mahdollisuuteen. Tätä ei korjata millään kirjoituspöytäharjoitelmina tehdyillä tai konsulttiyönä tilatuilla visioinneilla uusista puoluejaoista vaan sillä, että ne puolueet jotka on alunperin perustettu heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien asian ajamista varten palaavat uskottavasti toteuttamaan myös tätä tehtäväänsä. Kuten äskettäin ilmestyneessä Wilkinsonin ja Pickettin tutkimuksessakin osoitetaan on tasainen tulonjako koko yhteiskunnan hyvinvoinnin paras tae. Sosialidemokraateille tämä on näissä vaaleissa oleellisin tappion tai menestyksen tekijä. Tämä ei tarkoita sitä, että nykyinen puoluekenttä olisi syväjäädytetty ikuisiksi ajoiksi. Se on jo nyt liikkeessä voimakkaammin kuin ennen ja voi myös johtaa uudenlaisiin järjestäytymisiin. Jos näin käy ei muutos kuitenkaan lähde tutkijankammioista tai konsulttitoimistoista vaan on seurausta ihmisten yhdessä tekemistä valinnoista. 14.4. 2011
14.4.2011
