Olin avittamassa Ruotsin sosialidemokraattien vaalityötä Södertäljessä, Tukholmassa ja Västeråsissa. Ruotsissa gallupit ovat jo vuosien ajan menneet villiä sahausliikettä ja joka toinen on ennakoinut porvariallianssin ja joka toinen punavihreän liittoutuman voittoa. Ikävä kyllä ne ovat viime viikkoina vakiintuneet enemmän allianssin eduksi. Minkäänlaista luovutusmentaliteettia ei sosialidemokraattien keskuudessa ole kuitenkaan nähtävissä. Tällainen sekaantuminen Ruotsin vaaleihin ei ole pelkkää altruismia, vaan yhtä lailla meidän intressiemme valvontaa. Pohjoismaat ovat sitkeästi sinnitelleet kaikkien kansainvälisten kauneuskilpailujen kärkikymmeniköksi ja viimeksi on Suomi Newsweekissä jälleen rankattu maailman parhaaksi maaksi elää. Yhä useamman silmissä tällainen kehu alkaa kuitenkin näyttää ontolta menneiden saavutusten muistelemiselta sitä myöten, kun pohjoismaisen hyvinvointivaltion alasajo etenee ja eriarvoisuus lisääntyy. Tässäkin suhteessa Ruotsi ja Suomi ovat samankaltaisessa tilassa ja jos Ruotsin porvarihallitukselta katkaistaan nyt vaaleissa siivet antaa se myös meille ensi kevään vaaleissa uutta toivoa.
On Ruotsissa tapahtunut hyvääkin kehitystä. Suomesta tuettu pitkään jatkettu työ ruotsinsuomalaisten aseman ja kielioikeuksien parantamiseksi on alkanut kantaa jo hedelmää, kun Ruotsissa on astunut voimaan uusi laki suomea ja muita virallisiksi vähemmistökieliksi määriteltyjä kieliä käyttävien oikeuksista, vaikka paljon on edelleen tehtävää. Ruotsinsuomalaisten itsetunto on kuitenkin ilahduttavasti vahvistunut ja sillä on iso merkitys myös oikeuksien toteutumiselle, sillä ilman ruotsinsuomalaisten omaa toimintaa ja aktiivisuutta ei edistystä tapahdu. Tärkeää on, että tämä aktiivisuus näkyisi myös vaaleissa, sillä ruotsinsuomalaisten osanotto vaaleihin on ollut muuta väestöä alhaisemmalla tasolla.
4.9. 2010
