Niin YK:n vuosituhatjulistuksessa kuin Euroopan Unionin uudessa 2020-strategiassa on hyväksytty kunnianhimoiset tavoitteet köyhyyden vähentämiseksi. Vaikka millenium-tavoitteiden saavuttamisessa ei ole edetty vielä toivotulla tavalla, voi Euroopan köyhyystavoitteiden saavuttaminen osoittautua vaikeammaksi kuin muualla maailmassa. Kun maailmanlaajuisesti on tapahtumassa tuloerojen tasaantumista parhaiden menestyvien kehitysmaiden nousun myötä, niin vanhassa maailmassa ei ole vieläkään irtaannuttu uusliberalismin tuloerojen kasvua suosittavista ajatuksista. Reaktiona finanssikriisiin myös keskusta-oikeistolaiset hallitukset olivat valmiita palaamaan keynesiläiseen elvytykseen ja ajamaan finanssimarkkinoiden tiukempaa säätelyä. Markkinavoimien vapaan temmellyksen näytettyä tuhovoimansa on valtiolliset väliintulot taas tunnustettu tarpeellisiksi ja hyväksyttäviksi. Tosin valmius viedä julistustasolla annettuja lupauksia täytäntöön näyttää taas uhkaavasti hiipuvan. Finanssitransaktioverolla on edelleen EU-jäsenmaiden enemmistön kannatus, mutta siihen ei olla niin sitoutuneita, että sen vuoksi haluttaisiin ottaa todellinen kädenvääntö EU:n jarrumiesten Ruotsin ja brittien kanssa.
Mutta parhaatkaan EU-hallitusten pyrkimykset eivät vielä ole sisältäneet todellisia toimia tuloerojen kasvun hillitsemiseksi. Päinvastoin, kuten Suomenkin hallituksen linjauksista näkyy, ollaan valmiita viemään verotusta entistä enemmän tasaverotuksen suuntaan samalla kun valmistaudutaan tulonsiirtoihinkin ulottuviin menoleikkauksiin. Näissä oloissa köyhyyspolitiikan näyttävimmäksi keinoksi on nousemassa pahimman kurjuuden ulkoistaminen. Ranskassa se tapahtuu romanien karkottamiselle EU-säännöstöjä uhmaten takaisin kotimaihinsa. Kenties seuraavaksi aiotaan ottaa mallia Yhdysvaltain suurkaupunkien asunnottomuuden hoidosta, johon ratkaisuksi on New Yorkissa keksitty yhdensuuntaisten lippujen ja matka-avustusten antaminen asunnottomille, jotta heidät saataisiin mahdollisimman kauaksi jonnekin missä joku suostuu heidät vastaanottamaan edes vähäksi aikaa pois silmistä.
18.9. 2010
