Keskusta valitsi uuden puheenjohtajan ja antoi kenkää myös puoluesihteeri Jarmo Korhoselle. Olen joskus kysyttäessä todennut, ettei mieleeni ole jäänyt ainuttakaan Mari Kiviniemen esittämää poliittista mielipidettä siltä ajalta, kun istuimme vuoden verran samassa ministeriössä, mikä ei tarkoita etteikö hänellä niitä olisi. Ja vaikka ne toistaiseksi tuntuvatkin kovin synteettisiltä ja ulkoaopituilta, ei häntä pidä kuitenkaan aliarvioida. Originellien omien näkemysten esittely ei ole välttämätön edellytys puoluejohtajana pärjäämiselle, joten hän voi osoittautua myös kepun kannatuksen kannalta hyväksi valinnaksi. Kepun johdon uusiutuminen on varmasti laajemminkin politiikan tervehdyttämiselle hyvä asia. Nähtäväksi vielä jää, johtaako se myös poliittisen linjan tarkistuksiin tavalla, joka palauttaisi uskoa punamultayhteistyön mahdollisuuksiin ja voisi ryhdistää sosialidemokraattejakin. Kaikesta huolimatta on nimittäin niin, että näissä kepun kenttäihmisissä on kuitenkin enemmän solidaarisuutta pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusarvoja kohtaan ja sellaista tasavaltalaista tasa-arvoajattelua, jollaista joutuu suurennuslasilla etsimään samaan aikaan kokoontuneiden fantastisen rehelliseen menoon ihastuneiden kokoomuslaisten kantajoukoista. Onnea siis kepun uusille valinnoille ja erityisesti hyvän ja asiapitoisen puheenjohtajakampanjan tehneelle varapuheenjohtajaksi nousseelle Timo Kaunistolle. 13.6. 2010
13.6.2010
