Helsingin Sanomien jo aiemminkin virittelemä kampanja kuluttajien osuustoimintaa vastaan on taas heinäkuussa puhjennut uuteen kukkaan. Kun lukee Hesaria voisi luulla lehden paljastaneen mafiaan verrattavan rikollisen syöpäläisjoukon, joka on ottanut pääkaupunkiseudun kunnallispolitiikan panttivangikseen. Kyse HS:n kampanjassa ei ole siitä, että HOK-Elannon päättäjät olisivat väärinkäyttäneet asemiaan kunnallispoliittisessa päätöksenteossa. Ei lehti sitä suoraan väitä, mutta siteeraa valikoiden kommentteja ”kytkyistä järkyttyneeltä” ministeri Vapaavuorelta ja muilta antaakseen tällaisen vaikutelman. Kyse on siitä, että yksityisten kilpailijoiden kannalta on sietämätöntä, että Suomessa ylipäätään on olemassa vahva ja kilpailukykyinen kuluttajien osuustoiminta. HOK-Elannon jäseninä siihen on liittynyt yli puoli miljoonaa Helsingin seudulla asuvaa ihmistä, jotka arvostavat ja haluavat käyttää osuusliikkeen tarjoamia jäsenetuja.
HOK-Elannon päättäjät eivät ole saavuttaneet asemiaan rahalla ja omistuksella eivätkä yksityisliikkeiden osakkeenomistajien tavoin tavoittele rikastumista osinkotuloilla ja osakekaupoilla. Rikastumaan ei pääse myöskään yksityissektoriin verrattuna kohtuullisilla kokouspalkkioilla tai nyt edustajistolta poistuvilla ostosten henkilökunta-alennuksilla. Osuusliikkeen päättäjät ovat liikkeen jäsenistön suorissa ja avoimissa vaaleissa valitsemia luottamushenkilöitä. Vapaissa vaaleissa ehdolle asettuvat ketkä haluavat ja valituksi tulevat ne, joilla on jäsenten kannatus. Ne heistä, jotka toimivat myös kunnallisissa luottamustehtävissä kuntalaisten avoimissa vaaleissa valitsemina, osaavat tehdä sen jääviyssääntöjä kunnioittaen.
Olen itse HOK-Elannon edustajiston jäsen ilman mitään samanaikaisia kunnallisia luottamustehtäviä, mutta olen kyllä aikanani ollut samanaikaisesti sekä Elannon hallintoneuvoston puheenjohtaja että Helsingin apulaiskaupunginjohtaja. Pidin silloin tarkkaan huolta, että en osallistunut mihinkään Elantoa koskettavien asioiden päätöksiin tai niiden valmisteluun, enkä myöskään poliittisiin neuvotteluihin, joissa tällaisia asioita oli esillä. HOK-Elanto -kirjoittelussa ei ole kyse kuitenkaan tästä vaan markkinafundamentalisteja menestyksellään loukkaavan kuluttajien osuustoiminta-aatteen tietynlaisesta kriminalisointiyrityksestä, josta silloin tällöin EU-instansseille tehdyissä osuustoimintaa vastaan suunnatuissa valituksissakin on kyse. Tällainen kampanjointi tuki osaltaan pyrkimystä hävittää hyvin menestynyt Helsingin Puhelinyhdistys ja tehdä siitä kvartaalitaloudessa leijuva pörssiyritys, josta ainakaan tavallisille puhelimen käyttäjille ei ole iloa koitunut. 10.7. 2010
