Ilkeästi sanoen jokamiehen oikeus 15 minuutin kuuluisuuteen toteutuu Europarlamentin osalta, kun se kerran viidessä vuodessa pääsee kuulustelemaan komissaariehdokkaita. Ilmaisu on ilkeä ja harhaanjohtava siksi, että europarlamentilla on nykyisin paljon ihan aitoa ja kaikkien eurooppalaisten elämään vaikuttavaa lainsäädäntövaltaa. Ei ole myöskään parlamentin oma vika, että se käyttää valtaansa ilman, että siihen kohdistuu läheskään samanalaista julkista seurantaa kuin mitä kansallisten parlamenttien vallankäyttöön. Komissaariehdokkaiden kuuleminen on hyvä ja tarpeellinen käytäntö eikä olisi pahaksi, jos eduskunnassakin kehiteltäisiin samankaltaisia vallankäytön ja -käyttäjien arviointimenetelmiä. Europarlamentin kuulemiset eivät kuitenkaan esittele vain parlamentin parhaita puolia. Nyt esimerkiksi iso osa ehdokkaiden grillaamisesta keskittyy siihen, että heiltä lypsetään lupauksia parlamentin aseman ja vallan lisäämisestä tulevaisuudessa. Hyvää oli se, miten kuulemiset karsivat yhden potentiaalisen skandaalin, kun Bulgarian onneton ehdokas humanitäärisestä avusta vastaavaksi komissaariksi jouduttiin vaihtamaan vähemmän kompromettoituneeseen ehdokkaaseen. Huonoa taas, miten alastomaan puoluepoliittiseen peliin käsittely vajosi, kun jokaisen ryhmän piti löytää muista ryhmistä heidän ehdokkaansa kyseenalaistavaa huomauttamista. Se kuitenkin osoittaa että eurooppalaiset puolueet ovat nykyisin toimivaa todellisuutta, ainakin europarlamentissa jos eivät sen ulkopuolella, niin hyvässä kuin pahassa. 22.1. 2010
22.1.2010
