SDP – yhdessä sen teemme!
Sosialidemokraattisilla arvoilla ja liikkeemme saavutuksilla – pohjoismaisella hyvinvointivaltiolla ja laajalla kansanvallalla – on suomalaisten vankka tuki. Vaikka kannatuksemme siten tulisi olla reilusti päälle 30 prosentin, olemme jämähtäneet vähän päälle 20 prosentin tasolle. Ne heikommassa asemassa olevat ihmiset, joilla olisi eniten voitettavaa politiikan kautta, pysyvät vaalipäivinä kotona, vanhat kannattajat passivoituvat ja uusia ei näy. Ohjelmiamme pidetään kyllä hyvinä, mutta uskottavuutemme niiden toteuttajana on heikko, kun emme ole riittävän ajoissa ja tehokkaasti puuttuneet tuloerojen kasvuun ja yhteisten palvelujen rapistumiseen.
SDP on osoittanut taitonsa hallinnoida politiikkaa, mutta emme ole onnistuneet määrittämään sen suuntaa. Meidän ei tarvitse etsiä kannatusta suuntaamalla keskustaan, vaan meidän tulee uskottavalla aloitteellisuudella määritellä se, missä politiikan keskusta on.
Politiikka tulee palauttaa politiikkaan. Puoleen tulee olla avoin ja houkutteleva, ei viihdeorganisaationa vaan poliittisen päätöksenteon välineenä. Sen tulee alkaa siitä, että puolueen koko jäsenistö voi johdon valinnassa ja asiakysymyksissä suoraan osallistua päätöksentekoon.
Sosialidemokraattien linjaa ei tarvitse piirutella suuntaan tai toiseen, mutta keinot ja välineet joilla hyvinvointivaltio rakennettiin eivät kaikki enää globalisaation aikakaudella toimi.
Omana elinaikanani on maailman väkiluku noussut 2,3 miljardista 6,3 miljardiin. Määrä kasvaa vielä 9 – 10 miljardiin ennen kuin kasvu tasaantuu. Ihmisen ja luonnonympäristön suhde sekä kansojen ja valtioiden kanssakäyminen on järjestettävä eri lailla ja elintapojamme on tarkistettava niin, että ne kestävät luonnon kestokykyä koettelevassa kymmenen miljardin ihmisen maailmassa.
Ihmisen toiminnot maapallolla ovat rikkoneet luonnon asettamia rajoja. Tapamme käyttää luonnonvaroja ei pidä huolta uusiutuvien luonnonvarojen uusiutumiskyvystä eikä ota huomioon uusiutumattomien luonnonvarojen ehtymistä. Tämä on johtanut myös uusiin aseellisiin konflikteihin, jotka edelleen syventävät ympäristökriisejä.
Vasta ilmastonmuutos, jonka voimistamat myrskyt, tulvat ja kuivuus aiheuttavat jo nyt tuntuvia taloudellisia menetyksiä, on pakottanut päättäjät myöntämään, että näin ei voi jatkua.
Meillä saattaa olla parhaimmassakin tapauksessa vain muutama vuosikymmen aikaa sopeuttaa ihmisen toiminnot maapallolla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen vaatimuksiin. Ekologisesti kestävä kehitys on kaiken perusta, mutta sitä ei ole mahdollista saavuttaa ilman sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.
Sosialidemokraattinen liike on sekä arvopohjaltaan että historiallisten näyttöjensä perusteella se, jolla on parhaat edellytykset johtaa tällaista yhteiskuntakehitystä. Kestävä kehitys saavutetaan vain keinoin, jotka lisäävät sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti tasa-arvoa ja yhteisvastuuta – siis sosialidemokraattisin keinoin.
Pohjoismaiden menestys osoittaa, että kilpailukyky, vastuullinen ympäristöpolitiikka ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus eivät vain ole yhdistettävissä, vaan tukevat ja edellyttävät toisiaan. Globalisaatio ei pakota hyvinvointipolitiikasta luopumiseen. Se pakottaa meidät kuitenkin ajamaan parempaa globalisaation hallintaa sekä Euroopan unionissa että maailmanlaajuisesti.
Markkinatalouden keinoja on käytettävä innovatiivisesti hyväksi kestävän kehityksen toteuttamiseksi, mutta markkinayhteiskunta on torjuttava. On tärkeää, että ihmisillä on riittävän laaja repivältä ja eriarvoistavalta kilpailulta suojattu elämänpiiri, jossa keskeiset elämänhallinnan riskit on yhteisesti vakuutettu. Terveyspalveluihin ja koulutukseen ei saa tuoda luokkayhteiskunnan paluuta merkitseviä rinnakkaisjärjestelmiä. Syrjäytymisessä ei ole kyse vain aineellisesta toimeentulosta vaan koko yhteiskunnan turvallisuuden ja viihtyvyyden vaarantavasta yhteisöllisyyden heikkenemisestä.
Markkinoilla toimivat yritykset on lainsäädännöllä ja kansainvälisillä sopimuksilla saatava kantamaan riittävää yhteiskuntavastuuta. Ensimmäiseksi sitä on edellytettävä valtion omistajapolitiikalta.
Demokratia ei voi hyvin. Kansalaisten enemmistö haluaa laadukkaita julkisia palveluja ja hyvän sosiaaliturvan, ja hyväksyy sen edellyttämän verotuksen, mutta saakin tuloeroja lisäävällä tavalla toteutettuja veronalennuksia, jotka eivät korvaa palvelujen ja turvan heikentämistä.
Vaikka puolueilla olisi miten tarkasti kuuntelevat korvat se ei auta, jos kuultua ei ymmärretä tai se ei vaikuta tekoihin. Tämä on SDP:n haaste johon on vastattava sekä omassa toiminnassamme että uskottavalla ja oikeita tuloksia tuottavalla politiikalla.
