Valtion omistusohjauksesta vastaava ministeri otti valtion 0,67 prosentin omistusosuudella reippaasti kantaa siihen, mitä mieltä Elisan tulisi olla islantilaisten suomalaiseen teleyhtiöön kohdistamasta palottelusuunnitelmasta. Sen sijaan siihen, miten StoraEnso haluaa menetellä Kemijärven selluloosatehtaan kanssa ei valtio hänen eikä pääministerin mielestä voi puuttua. Ei vaikka valtio ja kansaneläkelaitos yhdessä käyttävät 35 prosenttia yhtiökokouksen äänivallasta.
Hallituksen toimettomuus on nimenomainen kannanotto yhtiön hallituksen päätöksen puolesta. Sitä, ettei tätä olisi etukäteen myös tarkistettu valtion edustajilta ennen päätösten tekemistä, on vaikea uskoa. Kuitenkin valtiolla olisi harvinaisen vahvat perusteet käyttää omistajavaltaansa yhtiössä ratkaisun muuttamiseksi. Jos valtio olisi ajoissa poikkeavan omistajan tahtonsa suoraan yhtiön johdolle kertonut niin tuskin siitä olisi avointa erimielisyyttä edes syntynyt.
Kemijärven tehdas ei ole kannattava vain StoraEnson omissa laskelmissa. Sille löytyisi useampiakin toiminnan jatkamiseen valmiita ostajia, jotka ovat edelleen kiinnostuneita alueen muutoin vajaakäyttöön jäävän puuraaka-aineen jalostamisesta.
Selluntuotannon päättyminen olisi aivan toisen luokan isku koko Koillis-Lapille kuin Voikkaan paperitehtaan alasajo oli Kuusankoskelle. Mikään muu korvaava toiminta ei vastaavia työpaikkoja Kemijärvelle tuo. Tarjottuun liimapalkkitehdas vaihtoehtoon on suhtauduttava erityisen epäillen. Alalla on ylituotantoa ja se kalastelee julkisia tukia, joita hallitus on valmis hyvin epävarmaan kohteeseen tarjoamaan.
Nyt valtion puuttuminen asiaan on vaikeampaa ja sillä olisi todennäköisesti yhtiön pörssikurssia lyhyellä tähtäyksellä laskeva vaikutus. Tämän pelko ei kuitenkaan ole hyväksyttävä peruste toimettomuuteen. Selvää myös on, että valtion omistajapolitiikka on otettava laajemminkin uuteen tarkasteluun. Toki valtion on omistajana edellytettävä yhtiöiltään, että ne pystyvät kannattavaan toimintaan avoimilla markkinoilla, mutta yhtä lailla sitä että ne kantavat laajaa yhteiskuntavastuuta.
Kansallisvarallisuuden jatkuva yksityistäminen ei enää ole perusteltua, vaikka valtion omistus voi toki tulevaisuudessakin muuttaa muotoa. Myyntitulojen käyttö valtiovelan lyhentämiseen on lyhytnäköistä politiikkaa. Toki myydäkin voidaan, jos ollaan myös valmiita investoimaan uusiin yrityksiin, joissa valtion omistus voi olla esimerkiksi. ylipäätään riittävän suomalaisomistuksen varmistamiseksi perusteltua.
