Erkki Tuomioja
EHRNROOTH JA WÄLLÄRI
Kunta ja Me 26.11.1999
Casimir Ehrnrooth puhui Paasikivi-Seurassa sinivalkoisen pääoman tulevaisuudesta. Kun hänkään ei sinivalkoisen pääoman ruumiillistumana ollut sen suhteen huolissaan niin kannattaako meidän osattomienkaan olla?
Ihan vakuuttuneeksi en tullut, semminkin kun hän mielipiteensä tueksi katsoi ettei amerikkalaisen kapitalismin tulo Eurooppaan ole mikään varallisuudenjako-ongelma, amerikkalaiset suurkapitalistit kun lahjoittavat varansa lopuksi hyväntekeväisyyteen niin, ettei omistus pääse kasaantumaan.
Kun hän myös kiitteli Soneran yksityistämisen johtaneen suomalaisten omistuksen vankistumiseen, en enää ottanut hänen näkemyksiään todesta – yli kaksi kolmannesta valtion myymistä Sonera-osakkeista on jo siirtynyt ulkomaalaisten omistukseen.
Jos suuryritysten omistuspohjan suomalaisuutta pitää merkittävänä asiana, niin ainoa taho joka tänään varmuudella voi turvata on valtion omistus.
* * *
Ehrnrooth sanoi muutakin mikä sai karvani pystyyn. Hän nimittäin ”kiitti” Merimies-unionia siitä, että se on pystynyt toiminnallaan miltei kokonaan hävittämään suomalaisen lipun alla purjehtivan tonniston. Tällainen käsitys unionista oman oksan sahaajana on yleinen, mutta ei kovin oikeutettu.
Kukaan suomalainen ei enää eikä yksikään Ehrnrooth koskaan suostuisi tekemään töitä sellaisella palkalla ja sellaisissa olosuhteissa, jotka suomalaisissakin laivoissa vallitsivat vielä Niilo Wällärin aloittaessa pitkän työpäivänsä merimiesten palveluksessa. Ihan pehmeillä otteilla ei silloisten laivanvarustajien kanssa merenkulkijoiden asemaa olisi saatu korjatuksi asianmukaiselle tasolle.
Monet tämän tunnustavatkin katsovat Wällärin seuraajien kuitenkin jatkaneen merimiesten etujen kasvattamista jo kestämättömälle tasolle, josta on sitten seurannut suomalaisen tonniston ulosliputus. On kuitenkin vaikea osoittaa, että merimiesten edut olisivat kohtuuttoman hyviä muihin suomalaisiin palkansaajaryhmiin verrattuna. Uhkaako siis muitakin suomalaistyöpaikkoja ulosliputus, jolleivät työntekijät tingi eduistaan? Ilmestyskirjamaisimpien globalisaatiovisioiden mukaan uhkaa.
Onneksi ei tilanne aivan näin synkeä ole. Ratkaisevaa ei ole yksin työn hinta, vaan sen tuottavuus. Ei globaalitaloudessa tarvitse pelätä ns. matalapalkka-alojen halpatuonnin vievän työpaikat, jos oman maan osaamisen ja sitä kautta tuottavuuden kehityksestä pidetään huolta, kuten Suomessa varsin onnistuneesti on tehty.
Kansainvälinen kilpailu kohdistuu merenkulkuun kuitenkin paljon välttämättömimmin kuin muihin
aloihin. Alan ongelmana ei suinkaan ole se, että merenkulkijoiden edut ovat liian hyvät, vaan että ne ovat edelleen monissa mukavuuslippulaivoissa alan kansainvälisen federaation työstä huolimatta liian huonot, jopa ala-arvoiset. Lisäksi varustamot voivat alalla välttää mukavuusliputuksella osallistumisen verojen maksuun ja sosiaaliturvan kustantamiseen.Tällaisen epäreilun kilpailun estämiseksi tarvitaan vahvoja ylikansallisia sopimuksia ja niiden tehokasta valvontaa.
Kansainvälinen työjärjestö ILO on tehnyt tässä suhteessa parhaansa. Nyt olisi myös maailman kauppajärjestö WTO saatava mukaan. Ay-liikkeen äänen tulee kuulua vahvana Seattlessa
