Speech at the Max Jakobson International Seminar, 3.12.2013, Helsinki

Mr. Chairman, Excellencies, Distinguished guests, Ladies and Gentlemen,

The influence of Max Jakobson’s life work extends much beyond Finland’s borders. One of his biggest merits was his exceptional talent for understanding the larger historical picture and context of events, and his extraordinary ability to address various audiences, both Finnish and foreign, from a historical perspective.

It is therefore a particular pleasure for me to welcome our three distinguished foreign guests, Foreign Minister Carl Bildt, Ambassador Jim Goodby and Ambassador Wolfgang Ischinger. I am grateful for your willingness to come to Helsinki and share your views regarding Max Jakobson’s life and the current situation in Europe and in the wider world. Thank you.

Ladies and Gentlemen,

My first personal contact with Max Jakobson dates back to his great study Diplomaattien talvisota (The Diplomacy of the Winter War) first published in 1955. I discovered the book in my father’s library in the early sixties. It was a book that through its analytical awareness and comprehension of past events inspired my later choice of historical research as my own field of interest.

Diplomaattien talvisota tells the story of Finland in the Second World War and how she came out from it. Jakobson masterfully developed a narrative of Finland’s recent past by maintaining that yes, after the War, Finland was ”a crippled but not conquered nation” and, in fact and against many odds, became a success story and not a basket case.

But there were plenty of questions. What was the explanation why Finland did not face the same fate as so many other European nations? How should its politics and positions, as a Western democratic society next to the Soviet Union, be assessed? Was everything real or fake? Was Finland a part of the problem or a part of the solution? Was it a dangerous example of a slippery path or a genuine sui generis?

As a close adviser to President Kekkonen Max Jakobson came into contact with many world leaders. Quite often he had to explain the origins and reasons of Finland’s success to them. One such person was President John F. Kennedy who wondered how a country as small as Finland could maintain its independence next to the totalitarian Soviet Union against all well-known iron laws of power.

True, the times of the Cold War were difficult for Finland. Many Finns assumed that it would perhaps be always a wise thing to try to please the Eastern neighbor. One of the most frequent lessons Jakobson always wanted to emphasize was the importance of values. He was concerned when our values were put to a test by the neighboring great power. Max Jakobson firmly believed that the democratic values must never turn into a grey area of compromise. A nation that wants to survive must always take the high road and maintain a clear moral ground; a straight backbone is essential in order to be able to carry even the heaviest burden or to face even the most gruesome trial.

After the War Finland had to gradually build up her credibility and earn the confidence of different partners in Europe, both East and West. During the Cold War this meant pursuing a policy of neutrality and presenting it as a positive and permanent element of security in Europe.

The use of the term ”Finlandization” irritated us in Finland. We recognized that the way our policy was conducted may not always have met the strictest criteria of how a liberal democracy should behave, but for us the main thing was that the policy worked. Max Jakobson – and many of his foreign friends and contemporaries – understood well that the model was the best possible – or realistically the best available – for Finland in those circumstances.

Max Jakobson was a truly international actor. His legacy to us Finns stresses the importance for us to view Finland as part of a larger process of humanity. We need to engage and not to isolate ourselves. We need to understand the world as it is, realistically but with a sense of optimism. We need to be ready to work together with other nations who share our values and aspirations, we need to be open to cooperation and integration, seize the opportunities as they emerge but also shoulder responsibilities that are commensurate with our own success.

Jakobson’s literary output was immense. As a diplomat, historian and journalist he actively contributed to Finnish and international debate on all aspects of world politics.

Mr. Chairman, Ladies and Gentlemen,

It is my pleasure to bring to this seminar the best wishes of success of the Finnish Government. I wish to thank the Maanpuolustuskurssiyhdistys for working together with us in the Ministry for Foreign Affairs to make this event a success.

Ladies and Gentlemen,

On behalf of the Ministry for Foreign Affairs of Finland, welcome to this seminar dedicated to the memory of Max Jakobson and his work. I hope you’ll find the program interesting and informative.

Thank you.

Ukrainassa kuohuu

Viime viikon itäisen kumppanuuden huippukokous ei enää paikan päällä tuottanut yllätyksiä. Assosiaatiosopimukset Georgian ja Moldovan kanssa etenevät samoin kuin viisumihelpotusneuvottelut kumppanimaiden kanssa.

Ukrainan assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta ei Vilnassa allekirjoitettu. Ukrainan presidentti Janukovitshin ilmoitettua ennen Vilnan kokousta, ettei Ukraina ole valmis sitä allekirjoittamaan, ei EU:nkaan ollut tarvis tehdä omaa päätöstään allekirjoittamisesta, joka riippui sen arvioimisesta, miten hyvin Ukrainan nähtiin olevan valmis sitoutumaan sopimuksen edellyttämään demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteisiin.

Suomen tavoitteena on Ukrainan ja kaikkien muiden itäisen kumppanuuden maiden yhteiskunnallisen uudistumisen tukeminen sekä demokratian, oikeusvaltiokehityksen, vakauden ja vaurauden vahvistaminen alueella. Näiden tavoitteiden saavuttaminen on sekä Ukrainan ja sen kansalaisten että koko Euroopan edun mukaista eikä niihin sisälly mitään sellaista, joka olisi tähdätty kolmansia maita vastaa. Myös ne, Venäjä mukaan lukien, hyötyisivät kumppanimaiden suotuisasta kehityksestä.

Vielä Vilnassa käytiin Ukrainan edustajien ja Janukovitshin kanssa neuvotteluja allekirjoittamsen edellytyksistä, mutta niitä ei Ukrainan esittämien näkemysten pohjalta löytynyt. Toisaalta Janukovitsh on antamassaan lausunnoissa edelleen vakuuttanut Ukrainan olevan sitoutunut EU-lähentymiseen ja sen perustana oleviin periaatteisiin.

Ukrainan tilanne on johtajiensa päätöksiin pettyneiden ukrainalaisten suurmielenosoitusten jatkuessa erittäin huolestuttava. Väkivallan käyttö rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan on tuomittavaa. Kaikesta väkivallan käytöstä tulee pidättäytyä ja mielenosoittajien oikeutta sananvapauteen sekä rauhanomaiseen kokoontumiseen tulee kunnioittaa. Tilanteen kärjistämiseen tähtäävät provokaatiot puolin ja toisin on estetävä.

Ukrainan johdolta on edellytettävä että se tekee kaiken voitavan tilanteen kärjistymisen välttämiseksi ja väkivallasta vastuussa olevien tahojen tuomiseksi oikeuden eteen. Myös mielenosoittajien on pysyttäydyttävä rauhanomaisessa mielenilmaisussa. Ukrainan on toimittava yhteisten eurooppalaisten arvojen ja periaatteiden mukaisesti ja ryhdyttävä eri osapuolten väliseen rakentavaan dialogiin mahdollisimman pian.

2.12. 2013

Vaikeidenkin päätösten on perustuttava huolelliseen harkintaan ja riittävään tietopohjaan

Perjantaina on hallituksen tarkoituksena päättää mittavasta rakennepaketista Suomen julkista taloutta uhkaavan kestävyysvajeen korjaamiseksi. Luotan siihen, että tämä myös toteutuu talouden kestävyyden kannalta riittävän uskottavalla tavalla. Kuitenkin menettelytapa, jolla tähän päätöksentekoon valmistaudutaan, herättää demokratian kannalta vakavasti otettavia kysymyksiä. Onko todella niin, että isoja ja välttämättömiä miljardiluokan päätöksiä voidaan tehdä vain nopeutetulla ja puolisuljetulta vaikuttavalla valmistelulla, silloin kun kaikki kuitenkin tunnustavat kestävyysvajeen olemassaolon ja tarpeen tehdä säästöihin ja kuntasektorin menojen pienentymiseen johtavia rakenteellisia uudistuksia?

Nyt ollaan virkamiesvalmistelun pohjalta puuttumassa myös sellaisiin asioihin joita on aikanaan valmisteltu pitkään ja huolella, ei vain kuukausia vaan usein vuosikausia, kestävissä prosesseissa. Varhempina aikoina valmistelussa käytettiin myös laaja-alaisia komiteoita , mutta ilman niitäkin pyrittiin myös tutkimukseen perustuen arviomaan laajalti uudistusten seurauksia.

Nyt moniin isolla työllä valmisteltuihin asioihin kajotaan minimalistisen valmistelun jälkeen niin, että ministereilläkin on ollut käytännössä vain muutama päivä aikaa tutustua hyvin ylimalkaisiin papereihin. Niihin ei ole liitetty minkäänlaisia laajempia yhteiskunnallisia vaikutusarvioita esim. siitä, miten ne toteuttavat hallitusohjelman tavoitetta eriarvoisuuden vähentämisestä ja miten ne vaikuttavat tulonjakoon. Käyttämällä vähän enemmän aikaa valmisteluun on tällaisetkin kysymykset mahdollista selvittää, vieläpä huomattavasti halvemmalla kuin 700 000 eurolla.

Päätöksenteon tulee kyetä rohkeisiin päätöksiin, mutta rohkeus ei ole sitä että päätöksiä tehdään puutteelliseen tietoon ja arviointiin perustuen. Siksi täytyy olla myös valmiutta päätösten tarkistamiseen, jos jatkotyössä ilmenee niiden johtavan sellaisiin seurauksiin, joita ei kyetty ennakoimaan ja joita ei nimenomaisesti tavoiteltu.

28.11. 2013

   

Markku Kuisma, Yksinkertaisuuden ylistys, Rahan, vallan ja johtamisen merkillinen maailma. Siltala, 206 s., Tallinna 2013

1385310591_Kuisma.jpg

Yksinkertaisuuden vimma

Professori Markku Kuismalla on takanaan upea ura historioitsijana, jonka aikana hän on julkaissut mm. kattavat Outukummun, Nesteen ja Kansallispankin historiateokset. Ne eivät ole mitään kuivia yrityshistoriikkeja vaan elävää ja laaja-alaista historiankirjoitusta. Ne avaavat näköaloja niin talous-, sosiaali- kuin poliittisen historiaan ja liittävät kuvaamansa kehityksen ja tapahtumat laajalti kansainväliseen kehitykseen. Viime vuosina Kuisma on keskittynyt tekemään tiiviitä mutta kattavia ja ajatuksia herättäviä synteesejä, kuten esim. taidokkaassa Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000 kirjassaan alle 250 sivulla.

Yksinkertaisuuden ylistys ei oikeastaan jatka mitään Kuisman tuotannon aiempaa traditiota. Kyseessä on pikemminkin esseekokoelma kuin yhtenäisteos, eikä otsikon yksinkertaisuuden teemaa jatketa systemaattisesti kirjan alkuosaa pidemmälle. Perusteenaan yksinkertaisuuden ylistämiselle Kuisma esittää tarpeen taistella Euroopan yllä leijuvaa aavetta vastaan, joka ei siis ole kommunismin aave, vaan ”väärän byrokratian ja sekavien organisaatiohimmeleiden aave”. Menestyksekäs taistelu vaatisi kuitenkin punnitumpaa vastateesiä kuin mitä Kuisma tarjoaa.

Kirja ei valitettavasti ole yhtä huolellista ja punnittua työtä kuin Kuisman aikaisemmat teokset. Nyt kirjan ensimmäinen puolisko vaikuttaa pyhän suuttumuksen vallassa kirjoitetulta purkaukselta, jonka kohteina ovat mm. EU ja sen kafkamainen byrokratia, kehitysyhteistyön turhanaikaisuus, valtionhallinnon konsultit ja strategiapaperit, jalkakäytäviä terrorisoivat tappajapyöräilijät, yliopistoille pakotetut luovan tutkimuksen tuhoavat ”uudistukset” ja superrikkaiden ahneus. Vimmaisesta otteesta kertovat toistot, kuten neljä kertaa (hyväksyvästi) toistettu hokema ”missä EU siellä ongelma” tai kahdesti mukaan otettu Paavo Haavikko-sitaatti byrokratiasta hyvin toimivana sotilasdivisioonana.

Kirjan seesteisemmässä jälkipuoliskossa on kiinnostavia esseitä Suomesta Venäjän suurruhtinaskuntana, osuustoiminnasta, sukuomisteisten yritysten sukupolvenvaihdoksista ja kenraali Casimir Ehrnroothista. Viimeiseksi luvuksi Kuisma on ottanut juhlapuheensa Outokummun Harjavallan sulaton 50 v. juhlassa v. 1996, johon on liittänyt kommenttinaan: ”Pateettista, todella pateettista. Ja silti viehättävän yksinkertaista”.

Marraskuu 2013

Hiilenmustalla mielellä

Tärkein ja huonoin uutinen tässä viikonvaihteessa uhkaa tulla Varsovassa vielä jatkuvasta YK:n ilmastokokouksesta (UN Framework Convention on Climate Change eli COPS 19). Lopputulos on vielä tätä kirjoitettaessa avoin, mutta ikävä kyllä tässä vaiheessa on kysymys vain enää epäonnistumisen suuruudesta. Toistaiseksi ainoa merkittävä hyvä uutinen kokouksesta on sopu sinänsä tärkeästä trooppisten metsien metsäkadon hillitsemisestä, mutta se ei millään muotoa riitä kokouksen tulokseksi.

Viimeisin erimielisyyden aihe on se, paljonko kehitysmaille luvataan rahoitusta niiden ilmastomuutosta jarruttaviin toimiin. Sopu tästä olisi tietysti tärkeä, mutta sekään ei vielä takaa rahoituksen toteutumista. Ilman tätä koskevaa sopua voi koko kokous vielä päätyä täydelliseen erimielisyyteen. Se olisi tietysti näkyvä katastrofi, mutta sekin voi olla parempi kuin merkityksetön loppuasiakirja ilman selkeitä sitoutumuksia kaikkia maita koskevista päästövähennyksistä tilanteessa, jossa monet maat, kuten Australia, Japani ja Kanada, ovat päinvastoin vetäneet takaisin aikaisempia lupauksiaan. EU on Varsovassakin jatkanut sinänsä kiitettävää johtajuuttaan ilmastopolitiikassa, mutta senkin uskottavuutta horjuttaa erityisesti isäntämaan hiilenmusta mielenlaatu.

Varsovan uutiset vahvistavat sen, että huolimatta ilmastomuutoksen yhä näkyvämmistä ja uhkaavammista seurauksista, ei globaali tietoisuus eikä ainakaan valtioiden tahto ole vieläkään ottanut koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavien katastrofien estämistä todesta. Ne muutamat vuosikymmenet, jotka meillä parhaassakin tapauksessa on aikaa saavuttaa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys, alkavat näyttää perin riittämättömiltä, jos vielääkään ei näy uskottavia merkkejä maailmanlaajuisesta sitoutumisesta edessä oleviin välttämättömiin talkoisiin.

23.11. 2013