Arvoisat seminaariosallistujat, hyvät naiset ja herrat,

Päätöslauselma 1325, joka perustuu YK:ssa aiemmin hyväksytyille ihmisoikeusasiakirjoille ja päätöslauselmille, hyväksyttiin YK:n turvallisuusneuvostossa vuonna 2000. Jäsenmaita sitova päätöslauselma 1325 sisältää konkreettisia vaatimuksia naisten ja tyttöjen ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittamisesta konfliktitilanteessa. YK:ssa on luotu kaikkia YK-järjestelmän toimijoita koskeva toimintasuunnitelma päätöslauselman edistämiseksi. Myös kaikilla jäsenmailla on velvollisuus raportoida päätöslauselman toimeenpanosta. Suomi oli aikoinaan ajamassa aktiivisesti päätöslauselman hyväksymistä.

Naisten oikeudet ovat yksi Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopiste. Naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat läpileikkaava teema Suomen kaikessa omassa kehityspoliittisessa toiminnassa sekä toiminnassa EU- ja YK-foorumeilla. Kansainvälisillä foorumeilla Suomi on kiinnittänyt systemaattisesti huomiota naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksiin, seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien edistämiseen, naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen, naisten ja tyttöjen koulutukseen, globalisaation sukupuolivaikutuksiin sekä naisten oikeuksiin konfliktitilanteissa. Suomi pitää aktiivisesti esillä tasa-arvon merkitystä ja Pekingin toimintaohjelman toimeenpanoa kaikissa sopivissa yhteyksissä mm. ihmisoikeus- ja kehityskysymysten käsittelyn yhteydessä.

Suomi on aktiivisesti pitänyt esillä naisten oikeuksia myös uuden YK:n  Rauhanrakennuskomission yhteydessä. Suomen kanta on, että rauhanrakentamiskomissiolla on suuri merkitys uutena elimenä, jonka mahdollisuudet on otettava kokonaisvaltaisesti huomioon myös naisten osallistumisen ja tasa-arvon valtavirtaistamisen kannalta. Rauhanrakentamiskomissiossa tulee olla naisedustus ja sen tulee toimia aktiivisesti naiskysymyksiin liittyvissä asioissa. YK:ssa on myös esitetty erillisen rule of law -yksikön perustamista ja sitä, että se huomioisi myös naisten oikeusvaltiotarpeita.

Hallitus on edistänyt päätöslauselman toimeenpanoa tukevia hankkeita sekä tutkimus- ja tiedotustoimintaa. Tampereella yhteistyössä Rauhan tutkimuslaitoksen kanssa järjestettiin huhtikussa 2006 seminaari ”Women and War – From Protected to Actors”, joka keskittyi pitkälti käsittelemään pl 1325 toimeenpanoa ja naisten roolia konflikteissa. 

Arvoisat seminaariosallistujat,

Päätöslauselma mainitaan myös Suomen hallituksen tasa-arvo ohjelmassa, jossa Ulkoministeriö velvoitetaan toimimaan niin, että naisten osuutta rauhanprosesseissa kasvatetaan ja että siviilikriisinhallinnan, humanitaarisen avun ja rauhanprosessien tukemiseen liittyviin tehtäviin lähteville järjestetään tasa-arvokoulutusta.

Päätöslauselma 1325 sisältää useita velvoitteita jäsenvaltioille. Kriisinhallinnan näkökulmasta voidaan kuitenkin antaa erityistä painoarvoa naisten roolin vahvistamisessa konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanrakentamisessa, sekä lisäämään merkittävästi heidän osuuttaan ko. asioita koskevassa päätöksenteossa. Tämä pitää sisällään seuraavia asioita:

·         Otetaan huomioon naisten ja tyttöjen erityistarpeet kotiinpaluun, uuteen asuinmaahan asettumisen, kuntoutumisen, uudelleensopeutumisen ja konfliktin jälkeisen jälleenrakentamisen yhteydessä;

·         Tukeudutaan paikallisiin naisten rauhanaloitteisiin ja perinteisiin prosesseihin konfliktien ratkaisemiseksi ja ottaa naiset mukaan rauhansopimusten toimeenpanomekanismeihin; sekä

·         Varmistetaan naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien suojelu ja kunnioitus, erityisesti mitä tulee perustuslakiin, vaalitapaan, poliisivoimiin ja oikeuslaitokseen.

Päätöslauselma 1325:n velvoitteet liittyvät myös kriisinhallinnan toimijoiden rooliin. Yksi velvoitteista edellyttää integroimaan sukupuolinäkökulma rauhanturvaoperaatioihin ja antamaan rauhanturvahenkilöstölle erityiskoulutusta naisten ja lasten suojelusta, tarpeista ja ihmisoikeuksista konfliktitilanteissa.

***

Suomi on aktiivisesti edistänyt YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 toimeenpanoa. Suomi osallistuu aktiivisesti EU:n työhön, jossa kehitetään päätöslauselma 1325:n soveltamista EU:n yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.

Kriisialueen vakauttaminen ja siviiliväestön suojelu vaikuttaa erityisesti kriisiolosuhteissa haavoittuvaisten väestönosien, kuten naisten ja lasten oloihin. Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain (211/2006) nojalla toteutettavan sotilaallisen kriisinhallinnan yhtenä tavoitteena on edistää tasa-arvoa, lasten oikeuksia ja yleisemminkin ihmisoikeuksien toteutumista operaatioalueella. Suomessa tavoitteena on myös naispuolisten rauhanturvaajien määrän kasvattaminen.

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain esitöiden (HE 5/2006 vp) mukaan sotilaallisen kriisinhallinnan kielteisiä vaikutuksia, kuten prostituutiota, naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa ihmiskauppaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja terveysongelmia, pyritään Suomessa järjestelmällisesti ennaltaehkäisemään. YK:n ja ETYJin normatiiviseen puitteistoon nojautuen kansainväliset järjestöt ja rauhanturvaorganisaatiot ovat ryhtyneet tehostamaan muun muassa ihmiskaupan vastaista toimintaa sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden yhteydessä.

Suomi on rauhankumppanuuden kautta ollut mukana kehittämässä Naton ihmiskaupan vastaista toimintaohjelmaa, jonka kautta rauhanturvaoperaatioihin osallistuvalle henkilöstölle kokonaisuudessaan laaditaan erityinen ihmiskaupan vastainen koulutuskokonaisuus samoin kuin käyttäytymissäännöt, jotka tarkoittavat nollatoleranssia ihmiskaupan osalta.

Suomi on yksin ja osana EU:ta vahvasti mukana seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemisessä ja on poliittisesti sitoutunut ongelman ratkaisupyrkimyksiin. YK:n pääsihteeri on korostanut seksuaalisen hyväksikäytön tapausten nollatoleranssia ja edellyttänyt järjestöä ryhtymään toimiin ongelman kohtaamiseksi. Yhtenä toimenpide-ehdotuksena on parhaillaan ajankohtainen YK:n ja joukkoja luovuttavan valtion välisen sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden käytännön toteuttamista koskevan malliyhteistyöpöytäkirjan muuttaminen siten, että siihen sisällytettäisiin nimenomaisesti seksuaalisen hyväksikäytön estämistä koskevia artikloja.

Suomalaisten rauhanturvaajien kouluttamisen ohella Suomi osallistuu aktiivisesti rauhanturvakoulutustoimintaan ympäri maailmaa. Ulkoministeriö osallistuu toimintaan rahoittamalla kouluttajien lähettämistä. Sekä rauhanturvaajien että sotilastarkkailijoiden koulutustilaisuuksissa pidetään erilliset oppitunnit tasa-arvokysymyksistä, jotka välillisesti edistävät tasa-arvon toteutumista ja demokratiakäsitysten leviämistä koulutuksen kohdemaissa.

***

Ulkoministeriö pyrkii toimivaltansa puitteissa edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa myös siviilikriisinhallinnassa. Operaatioiden rekrytoinneissa tuetaan voimakkaasti sukupuolten välisen tasa-arvonäkökulman huomioon ottamista. Toisaalta on muistettava, että joihinkin siviilikriisinhallinnan tehtäviin naisia ei yksinkertaisesti ole tarjolla koska suuri osa henkilöstöstä on poliisi- ja sotilastaustaisia pätevyysvaatimusten takia. Suomen lähettämistä siviilikriisinhallinta-asiantuntijoista noin 20 prosenttia on naisia. Naisia pyritään jatkossakin rekrytoimaan mahdollisuuksien mukaan.

Sosiaalinen tasa-arvo -kysymykset, ihmiskauppa, naisten ja lasten asema, seksuaalinen hyväksikäyttö kuuluvat yhtenä osa-alueena siviilikriisinhallintakoulutukseen.

Keskeisen kehikon sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi siviilikriisinhallinnassa EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ESDP) puitteissa muodostavat ohjeluonnos siviilien suojelusta EU-johtoisissa kriisinhallintaoperaatioissa, ESDP-operaatioiden yleinen käyttäytymissäännöstö sekä asiakirja YK:n päätöslauselman (1325) toimeenpanosta ESDP:n puitteissa.

Em. asiakirjoissa kiinnitetään huomiota mm. seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen häirinnän, fyysisten voimakeinojen käytön sekä ihmiskaupan ja muun rikollisen toiminnan estämiseen, naisten osuuden kasvattamiseen kaikilla päätöksenteon tasoilla, dialogin lisäämiseen paikallisten ja kansainvälisten naisia edustavien ryhmien kanssa, konfliktin vaikutuspiirissä olleiden naisten ja tyttöjen suojeluun, sukupuolten välisen tasa-arvonäkökohdan sisällyttämiseen ESDP-alan operaatioihin sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevan koulutuksen ja tietoisuuden lisäämisen varmistamiseen. Ko. kehys tulee osaltaan valtavirtaistamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa ESDP:n alalla.

Päätöslauselman 1325 toimeenpanolle on sovittu myös seuranta: EU:n turvallisuuspoliittinen instituutti tulee tekemään valtavirtaistamisesta tapaustutkimuksen ja päätöslauselman toimeenpanoa on myöhemmin tarkoitus tarkastella tapaustutkimuksen ja ns. lessons learnt -prosessin pohjalta. Edellä viitatun konseptuaalisen kehyksen lisäksi sukupuolten välinen tasa-arvo otetaan huomioon operaatiokohtaisissa, osaksi hyvinkin yksityiskohtaisissa käyttäytymissäännöstöissä. Lisäksi sukupuolten välistä tasa-arvonäkökohtaa on pyritty ottamaan huomioon unionissa käynnissä olevassa voimavaratyössä (Civilian Headline Goal 2008). Myös muussa konseptityössä, kuten vuoden 2005 loppupuolella hyväksytyssä konseptissa ESDP-alan tueksi turvallisuussektorin uudistamisessa (SSR) kiinnitetään huomio ihmisoikeuksien (ml. päätöslauselma 1325) noudattamiseen. Suomi on aktiivisesti tukenut ko. valtavirtaistamisprosessia.

***

Suomi on aktiivisesti edistänyt YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 toimeenpanoa sekä tasa-arvokysymysten huomioimista yleisesti myös Etyjin puitteissa (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö). Joulukuussa 2005 Etyjin ministerikokouksessa hyväksyttiin päätökset naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä sekä naisista konfliktinestossa, kriisinhallinnassa ja konfliktin jälkeisessä rehabilitaatiossa. Lisäksi päätös kansainvälisissä joukoissa ja missioissa työskentelevien henkilöiden vastuuvelvollisuuden ja korkeimpien käyttäytymisstandardien varmistamisesta korostaa ihmiskaupan uhrien suojelua, ihmiskaupan vastaista taistelua ja seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisyn tärkeyttä.

Lopuksi, Arvoisat seminaariosallistujat,

EU-puheenjohtajuuskausi on tarjonnut ja tarjoaa Suomelle mahdollisuuden pitää tasa-arvokysymyksiä esillä. Suomi edistää ministerineuvoston, neuvoston työryhmien sekä komiteoiden ja asiantuntijaryhmien kokouksissa naisten ja tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvokysymysten ja sukupuolinäkökulman huomioonottamista kaikissa EU:n kannanotoissa, kehityspoliittisissa linjauksissa sekä maa- ja muissa toimintastrategioissa. Samoin edesautetaan sitä, että näiden asioiden toteutumista seurataan aktiivisesti EU:n uuden kehityspoliittisen julkilausuman, Afrikka-strategian ja HIV/AIDS toimintaohjelman toimeenpanossa.

Mr Chairman, Colleagues, Distinguished Participants, Ladies and Gentlemen,

First of all I would like to congratulate the Russian Federation for its successful chairmanship of the Arctic Council and for the excellent arrangements at this ministerial meeting.

In 2002, at the World Summit for Sustainable Development heads of state and government adopted the target of significantly reducing the rate of biodiversity loss by 2010. Unfortunately all recent assessments, including the Millennium Ecosystem Assessment of 2005, show evidence of continuing, and even accelerating, loss of biodiversity and related decline in ecosystem services globally.

Negative impacts are taxing ecosystems also in the Arctic. Among the many pressures and underlying causes of this situation climate change is the big unknown factor in assessing the vulnerability of arctic biodiversity. As has been shown, it is difficult to predict whether climate change will lead to decreased or increased contaminant levels in Arctic ecosystems in the long term.

I would like to thank Russia for its successful efforts to stress sustainable development in the work of the Arctic Council. The Arctic Council Sustainable Development Program is today being implemented through several concrete projects. This programme is our common commitment as Arctic countries to the global process of sustainable development.

The Arctic Human Development Report (AHDR) is still one of the cornerstones of this work. This unique report is a necessary knowledge base when preparing our projects and joint activities. The report is also a useful medium for spreading information about issues and living conditions in the Arctic regions. For these reasons the report should be translated into other languages in order to utilize its instructive value. I hope that the Finnish and Russian translations will be followed by more translations in the near future.

Other important follow-ups of the AHDR are the development of the Arctic Social Indicators and the Arctic Information Technology Assessment (AICTA). Approximately four million people live in the Arctic regions, including both indigenous and local people. The Arctic regions and peoples are today facing rapid environmental changes. That is why we need to continue to strengthen our knowledge of socio-economic and human development in these territories.

The Arctic region is also seen today as a rich reserve of natural resources for the rest of the world, but it is too narrow a view to think that climate change would be beneficial by opening new avenues for exploitation of natural resources such as oil and gas. The Arctic ecosystem is fragile and excessive economic activity could disrupt its sensitive balance. Moreover, traditional means of livelihood, such as reindeer husbandry and fishing, might suffer.

I noted at our last ministerial meeting in Reykjavik that the Arctic Climate Impact Assessment should serve as a powerful wake-up call. Two years after that we should be even more concerned about the findings of ACIA and the findings of other recent surveys, which show that climate change is progressing faster and with even more serious implications here in the Arctic than we have hitherto recognised. The melting of the polar ice cap and of glaciers can have catastrophic consequences.

On the positive side, an increase in accessibility and maritime activity will lead to opportunities for social and economic development through increased investment and infrastructure. Thus, climate change has become a major factor shaping the future of the Arctic.

In relation to increased maritime activity, the Arctic Marine Shipping Assessment (AMSA), with the United States, Canada and Finland as lead countries, is a timely new assessment covering the period 2005 to 2008. It is important to increase understanding of maritime activities and the ways in which they will develop in the future and what impact any increased activity will have on the environment, economies and societies in the Arctic. I urge all Arctic countries to contribute to this assessment.

The conclusion to be drawn from what I have just said should be that the Arctic Council should continue the work on climate change by following the footsteps outlined in the ACIA and ACIA policy recommendation document. We have to keep improving our understanding of this complex phenomenon and its implications. It is therefore essential that we maintain an adequate research and monitoring infrastructure in the Arctic region.

The chair has also chosen environmental protection as a topic in this meeting. I am pleased to note that the Finnish-led assessment report ”AMAP Assessment 2006: Acidifying Pollutants, Arctic Haze, and Acidification in the Arctic”, as well as the shorter complementary overview report, were ready just in time for the present Ministerial Meeting and have been distributed to the delegations.

Ladies and gentlemen,

Before concluding, let me briefly turn your attention to the Northern Dimension. The renewal of the Northern Dimension policy is one of the priorities of the Finnish EU Presidency this autumn.

The Northern Dimension Ministerial Meeting last November agreed that the Northern Dimension will be transformed into a common policy involving the European Union, Iceland, Norway, and the Russian Federation. This means that the EU and all the countries in the region will jointly agree on the objectives and mechanisms of the renewed Northern Dimension. It was also decided that the Northern Dimension will be a regional expression of the sectoral interaction between the EU and Russia in the fields of economic cooperation, justice and home affairs, external security, and research, education and culture. The Northern Dimension will also continue to focus on other issues of special relevance to the north, such as the environment, health and social matters and issues concerning indigenous peoples.

The Northern Dimension Senior Officials Meeting in Imatra on the 22nd of September concluded work on a draft framework document for the new Northern Dimension policy and discussed its future implementation. The next step will be to prepare a political declaration to accompany the framework document. Our aim is that these new documents will be adopted on a high political level this autumn during the Finnish EU Presidency.

As Canada and the United States will continue to be observers in the new Northern Dimension Policy, all members of the Arctic Council will be involved in the policy. It will strengthen the commitment of all partners to the Northern Dimension and thus give an impetus to enhanced practical cooperation. The need for cooperation among the countries of the North remains great or is even greater than it used to be. Many of the challenges, and also the opportunities, of the North are too large for individual countries to handle alone. Increased cooperation within the framework of the Northern Dimension benefits the international community as a whole. This is especially true in the context of the Arctic environment and climate issues.

The northern regional councils (The Arctic Council, The Council of the Baltic Sea States, The Barents Euro-Arctic Council, and The Nordic Council of Ministers) have an important role to play in the new Northern Dimension policy. They can identify needs for development and co-operation in their respective areas and support project implementation in different ways. The European Commission has been a member of the Barents Euro-Arctic Council and the Council of the Baltic Sea States since these two councils were established in the early 1990s. Finland considers it important, that the Commission will be engaged in the work of the Arctic Council in the future.

Finally, I would like once more to extend my thanks and appreciation to the Russian Federation for its admirable chairmanship.

Thank you.

Strateginen kumppanuus Venäjän kanssa on keskeinen osa EU:n ulkosuhteita. Venäjä on unionin suurin naapuri ja tärkeä kumppani. Kanssakäyminen erityisesti talouden sektorilla on jatkuvassa kasvussa. Venäjä on tällä hetkellä EU:n kolmanneksi tärkein kauppakumppani Yhdysvaltain ja Kiinan jälkeen. Samanaikaisesti EU on Venäjän selvästi tärkein kumppani kaupassa, investoinneissa ja muussa taloussektorin toiminnassa. Energiasektorilla yhteistyösuhde perustuu yhtälailla molemminpuoliseen riippuvuuteen; siinä missä EU tarvitsee Venäjän tuottamaa energiaa, Venäjä tarvitsee kipeästi tuloja, jotka se saa energianviennistään EU-alueelle.

Kansalaisten turvallisuus Euroopassa ja koko mantereen vakaus edellyttävät EU:n ja Venäjän tiivistä yhteistyötä. Toiminta niin kutsuttujen uusien turvallisuusuhkien, kuten terrorismin, rikollisuuden, huumeiden ja saasteiden torjumiseksi on noussut keskeiseksi yhteistyöalaksi EU:n ja Venäjän välillä. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä Venäjä on tärkeä toimija kansainvälisissä turvallisuuskysymyksissä. Yhteistyössä Venäjän kanssa EU:n on mahdollista saavuttaa yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä tavoitteitaan.

Yhteistyö tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin sektoreilla on omiaan vahvistamaan olemassa olevia taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia sidoksiamme kansalaisten ja yhteisöjen suorien kontaktien kautta. Keskinäinen ymmärrys ja kyky kommunikoida ovat hedelmällisen yhteistyön edellytyksiä.

Mainitsemani molemminpuoliset intressit talouden, oikeus- ja sisäasioiden, kansainvälisen turvallisuuden sekä tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin aloilla muodostavat EU:n ja Venäjän niin kutsutut ’yhteiset alueet’. Yhteisistä alueista sovittiin Pietarin huippukokouksessa vuonna 2003 ja tarkemman sisällön ne saivat keväällä 2005 kun EU ja Venäjä sopivat yhteisiin alueisiin johtavista tiekartoista. Yhteiset alueet ja niiden tiekartat muodostavat EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden konkreettisen sisällön.

Strategisen kumppanuutemme toinen määrittäjä ovat yhteiset arvot. Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen mukaisesti EU:n ja Venäjän yhteistyö nojautuu yhteisiin, kansainvälisesti tunnustettuihin arvoihin, kuten demokratiaan, ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioperiaatteeseen, markkinatalouteen sekä kestävään kehitykseen. Samoihin arvoihin sekä EU että Venäjä ovat sitoutuneet useissa kansainvälisissä sopimuksissa. Yhteisten arvojen määrittely on kuitenkin hankalaa ja erityisesti niiden toteutumisesta Venäjällä käydään jatkuvaa keskustelua.

Puheenjohtajakaudellaan Suomi haluaa viedä EU:n ja Venäjän strategista kumppanuutta eteenpäin. Tärkein tavoitteemme EU–Venäjä-suhteissa on luoda pohja uudelle EU:n ja Venäjän väliselle perussopimukselle, joka mahdollistaa yhteistyön jatkuvan kehittämisen. Uusi sopimus on tarpeen, kun olemassa oleva kumppanuus- ja yhteistyösopimus, PCA, on katkolla vuoden 2007 lopussa. PCA:n solmimisesta on aikaa kymmenen vuotta, minä aikana niin EU kuin Venäjä ovat muuttuneet ratkaisevasti. Keskinäinen yhteistyömme on myös kasvanut yli PCA-sopimuksen rajojen. Uusi sopimus tarvitaan, jotta yhteistyön kehittämistä voidaan jatkaa tasavertaiselta pohjalta, kuten strategisten kumppaneiden tulee.

Suomen kaudella uutta sopimusta valmistellaan EU:n sisälllä. EU:n neuvottelumandaatista on tarkoitus sopia syksyn aikana siten, että virallisten neuvotteluiden aloittamisesta voidaan tehdä päätös EU:n ja Venäjän huippukokouksessa marraskuun 24. päivänä Helsingissä.

Toinen tärkeä puheenjohtajuustavoitteemme on lisätä konkreettisia EU:n ja Venäjän välisiä toimia yhteisillä alueilla. Yhteistyön edistämiseksi Suomella oli kunnianhimoinen tavoite järjestää puheenjohtajakaudellaan viisi ministeritasoista EU:n ja Venäjän välistä pysyvän kumppanuusneuvoston kokousta tärkeimmiksi katsomillaan yhteistyöaloilla. Tämä on enemmän kuin yksikään puheenjohtaja on aiemmin järjestänyt. Tällä hetkellä ympäristö- ja liikennesektoreiden kumppanuusneuvostot ovat kokoontuneet, ja oikeus- ja sisäasioiden, energiasektorin sekä ulkoministereiden kokouksia valmistellaan suunnitelmien mukaisesti. Kumppanuusneuvostot vahvistavat ennen kaikkea osapuolten poliittista sitoutumista yhteistyöhön ja ohjaavat yhteistyön suuntaa lähitulevaisuudessa.

Suomi tavoittelee yhteisillä alueilla myös konkreettisia tuloksia – yhteisten sääntöjen ja toimintatapojen selkeyttämistä – jotta yhteistyön myönteiset vaikutukset välittyisivät elinkeinoelämän, yhteisöjen ja kansalaisten toimintaan niin unionissa kuin Venäjällä.

Ensimmäisen yhteisen alueen, yhteisen talousalueen, tärkeimpänä tavoitteena on EU:n ja Venäjän välinen vapaakauppa-alue. Vapaakauppatavoitteessa voidaan kuitenkin edetä vasta, kun Venäjän WTO-jäsenyys on selvä. Sen ehtona on mm. Siperian ylilentomaksujen poistaminen, jota ei ole vielä toimeenpantu. Sen rinnalla kaupankäyntiä pyritään helpottamaan yhdenmukaistamalla säännöksiä ja poistamalla muita teknisiä kaupanesteitä. Kauppapoliittisten kysymysten lisäksi yhteinen talousalue keskittyy yhteistyön lisäämiseen tärkeimmillä sektoreilla, joita Suomen kaudella ovat energia, ympäristö ja liikenne.

Erityisen tyytyväisiä voimme olla panokseemme ympäristösektorilla, jossa EU ja Venäjä sopivat Helsingissä pidetyssä ministerikokouksessa yhteistyön tiivistämisestä ympäristön- ja luonnonsuojelussa. Ympäristöuhat ovat yhteisiä, ja niin tulee olla myös keinojen, joilla torjumme niitä.

EU:n ulkosuhteet energiasektorilla, erityisesti suhteet Venäjään, ovat nousseet puheenjohtajuutemme keskeiseksi teemaksi. EU:n ja Venäjän energiayhteistyö oli keskustelunaiheena viimeviikkoisessa Lahden epävirallisessa päämieskokouksessa sekä EU-päämiesten kesken että illallisella presidentti Putinin kanssa. Energiayhteistyön tulevaisuutta käsitellään EU:n ja Venäjän välillä vielä marraskuussa energiaministereiden kumppanuusneuvostossa sekä virallisessa EU:n ja Venäjän huippukokouksessa.

Toisen yhteisen alueen, oikeus- ja sisäasioiden, keskeisimpänä tavoitteena on luoda puitteet ihmisten vapaalle liikkuvuudelle. Tärkeä etappi saavutettiin keväällä 2006, kun sopimukset viisumihelpotuksista ja laittomasti maahan tulleiden ihmisten takaisinotosta allekirjoitettiin. Vuorossa on sopimusten ratifiointi ja toimeenpano. Viisumivapaus on yhteinen pitkän aikavälin tavoitteemme.

Kumppanuusneuvosto kokoontuu tämän kuun lopussa käsittelemään tärkeimpiä EU:n ja Venäjän välisiä sisäiseen turvallisuuteen liittyviä tavoitteita. Viranomaisten välistä yhteistyötä halutaan lisätä mm. terrorismiin, huumeisiin, rajaturvallisuuteen, kriittiseen infrastruktuuriin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvissä asioissa.

Järjestyksessä neljännet EU:n ja Venäjän väliset ihmisoikeuskonsultaatiot pidetään Suomen kaudella. Puolivuosittaiset konsultaatiot tarjoavat foorumin suorapuheiseen ja avoimeen keskusteluun yhteisten arvojen toteutumisesta Venäjällä, EU:ssa ja kansainvälisesti. Strategiseen kumppanuuteen kuuluu hankalienkin aiheiden käsittely rakentavassa hengessä.

Kolmannella yhteisellä alueella, kansainvälisissä turvallisuuskysymyksissä, EU:n ja Venäjän välinen dialogi on tiivistä. Ajankohtaisista kysymyksistä, kuten Lähi-idän, Pohjois-Korean, Iranin ja Kosovon tilanteista vaihdetaan näkemyksiä lukuisissa tilaisuuksissa sekä viranomaisten kesken että korkealla poliittisella tasolla.

Suuri osa yhteistyöstämme on viranomaisten välistä toimintaa. Erityisesti neljännellä yhteisellä alueella, tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin yhteistyöalalla, kansalaisten suora osallistuminen ja vuorovaikutus ovat kuitenkin keskeisessä asemassa. Etenkin korkeakoulujen välisessä yhteistyössä ja opiskelijoiden liikkuvuudessa on potentiaalia, johon meidän tulisi keskittää voimavarojamme. Todellinen strateginen kumppanuus kumpuaa aidosta kansalaistason toimijoiden välisestä kanssakäymisestä, jonka edellytyksenä on molemminpuolinen ymmärtämys, kulttuurien ja tapojen tuntemus sekä kielitaito.

Pohjoinen ulottuvuus on keskeinen osa EU:n ja Venäjän strategista kumppanuutta. Se on yhteisten alueiden toteuttamista Euroopan pohjoisilla alueilla. Voimme olla tyytyväisiä saavutuksiimme pohjoisen ulottuvuuden uudistamisessa EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteiseksi politiikaksi. Uusi kehysasiakirja ja poliittinen julistus tullaan vahvistamaan EU–Venäjä-huippukokouksen yhteydessä marraskuussa. Sen jälkeen pääsemme todelliseen työhön – konkreettisten kumppanuushankkeiden kehittämiseen. Alueellisella tasolla toteutettavat hankkeet ovat sitä yhteistyötä, jonka kansalaiset parhaiten näkevät, ja josta he eniten hyötyvät.