Joulukuussa viime vuonna julkaistiin valtioneuvoston kanslian raporttisarjassa kanslian eli kokoomuksen pääministerin tilaama Ulf Jakobsonin ja Timo Korkeamäen raportti Omistus, omistajaohjaus ja määräysvalta suurissa suomalaisyrityksissä. Tekijöistä Jakobson on Ruotsin työnantajien ja sikäläisen ETLA:n palveluksessa toiminut eläkeläismaisteri ja Korkeamäki oikeiston ajatuspaja Liberan käyttämä Hankenin professori.
Heiltä on saatu mitä tilattukin, eli ideologinen hyökkäys ei vain valtion omistusta vaan myös osuustoiminnallista yritysrakennetta vastaan. Julkisen omistuksen vihaaminen on tuttua, mutta sen ulottaminen myös osuustoimintaan ei ole vielä ollut kovin yleistä, vaikka osa mediasta sitäkin vastaan on jo kampanjoinut.
Jakobssonin ja Korkeamäen johtopäätös raportin yhteenvedossa on, että: ”Taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta osuustoiminta ei ole omistusmuotona optimaalinen ratkaisu dynaamisessa, integroituneessa ja nopeasti muuttuvassa nyky-maailmassa.”
Moni voisi luulla, että osuustoiminnan menestys Suomessa kertoo päinvastaisesta, mutta kyse on siitä että tässä on ”väärin menestytty” kun se ei ole tapahtunut yksityisten omistajien rikastuttamiseksi. Sekin kannattaa noteerata, että pahaa omistusta on sellainen, joka säilyy suomalaisissa käsissä. Vaikka julkista ja osuustoiminnallista omistusta siirrettäisin ensi vaiheessa yksityisille suomalaisille ei nykymaailmassa ole mitään takeita siitä, kenen haltuun se jo lyhyenkin ajan kuluessa päätyy.
Näillä näkymin tilaajien toive osuustoiminnan tuhoamisesta jäänee paperille. Muualta kuin kokoomuksesta se ei saane ymmärrystä osakseen. On kuitenkin syytä laajemmin kiinnittää huomiota siihen minkälaisiin tarkoituksiin valtioneuvoston kanslian alaisuuteen keskitettävää tilaustutkimusta käytetään.
19.3. 2015
