Arvoisat kansalaisyhteiskunnan edustajat, hyvät ystävät,
Ulkoasiainministeriön ja omasta puolestani toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi keskustelemaan Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan haasteista ja tavoitteista. Tämän kuulemisen antia on tarkoitus käyttää Suomen ulkoasiainhallinnon ihmisoikeusstrategian laadinnassa.
Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan periaatteet, toimintatavat ja tavoitteet kirjattiin ensimmäisen kerran perusteellisemmin ulkoministerin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle antamaan selontekoon vuonna 1998. Ulkoministeri antoi seuraavan, edellistä laajemman selonteon niin ikään ulkoasiainvaliokunnalle vuonna 2000. Valtioneuvoston selonteko ihmisoikeuspolitiikasta annettiin eduskunnalle vuosina 2004 ja 2009. Viimeisimpään asiakirjaan sisältyi laaja ihmisoikeuksia Suomessa käsittelevä osio.
Kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikkamme periaatteet ovat kestäneet aikaa. Toimintaympäristömme sen sijaan elää koko ajan ja neljässä vuodessa maailma on muuttunut. Ulkoasiainministeriön yhteydessä toimiva Kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunta on kiirehtinyt ulkoministeriötä päivittämään linjauksensa ja tavoitteensa ihmisoikeuksien saralla.
Globalisaation mukanaan tuoma valtioiden keskinäisriippuvuus on edelleen lisääntynyt. Ajankohtainen esimerkki on finanssikriisin laajalle levinnyt vaikutus. Kasvava eriarvoisuus sekä valtioiden välillä että niiden sisällä vaikeuttaa ihmisoikeuksien toteutumista. Euroopan neuvosto arvioi, että erityisesti lasten, ikääntyneiden, romanien ja siirtotyöläisten ihmisoikeudet ovat kärsineet.
Globaalien valtasuhteiden muutos sekä muiden kuin valtiollisten toimijoiden merkityksen kasvu heijastuvat monin tavoin myös ihmisoikeuspolitiikkaan. Globalisoituvat markkinat tuovat mukanaan myös ongelmia. Median ja sosiaalisen median rooli on kasvanut merkittävästi.
Ns. arabikeväästä alkaneet tapahtumat johtivat syvälliseen muutosprosessiin, jonka lopputulosta emme vielä pysty arvioimaan. On tärkeää tukea erityisesti kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja naisten aseman vahvistamista.
Ihmisoikeudet, rauha, turvallisuus ja kehitys ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Turvallisuus edellyttää taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä. Erityisesti haluan nostaa pohdittavaksi ilmastonmuutoksen yhteyden ihmisoikeuksiin. Meille on tärkeää tässäkin yhteydessä puolustaa alkuperäiskansojen ja muiden haavoittuvien ryhmien sekä naisten oikeuksia.
Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoden 2009 selonteon jälkeen. Lissabonin sopimuksen voimaantulo on muuttanut EU:n ulkopolitiikan dynamiikkaa myös ihmisoikeusasioissa. Ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja sekä EU:n ulkosuhdehallinto ovat keskeisiä toimijoita. Viime vuonna aloittanut ihmisoikeuksien erityisedustaja vahvistaa osaltaan ihmisoikeuksien asemaa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Euroopan unioni hyväksyi viime kesäkuussa ensimmäisen ihmisoikeusstrategian sekä siihen sisältyvän toimintaohjelman. Suomi ajoi aktiivisesti strategian hyväksymistä. Nyt on tärkeää varmistaa strategian ja toimintaohjelman toimeenpano käytännössä.
Euroopan unionin ensimmäisen ihmisoikeuksien erityisedustajan Stavros Lambrinidiksen on tarkoitus vierailla kutsustani Suomessa keväällä. Tarkoitus on, että erityisedustaja tapaisi myös kansalaisyhteiskunnan edustajia. Tässä yhteydessä tarjoutuu mahdollisuus keskustella tarkemmin Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (ulkosuhteiden alalla).
Suomi on jo pitkään ajanut ihmisoikeuksien valtavirtaistamista EU:n ulkosuhteissa, mukaan lukien kriisinhallinnassa. EU:n laajenevan ulkosuhdetoiminnan tulee jatkossakin perustua kansainvälis-oikeudellisiin sitoumuksiin.
Euroopan unionin tapaan pyrimme myös ulkoministeriössä entistä strategisempaan tavoitteenasetteluun. Omat tavoitteemme tulee sopeuttaa maailman muuttumiseen ja uusiin haasteisiin. Niukkojen resurssien aikana tavoitteiden priorisointi ja voimavarojen suuntaaminen on entistä tärkeämpää toiminnan vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden takaamiseksi. Tavoitteiden asettelun on oltava entistä täsmällisempää ja konkreettisempaa. Tämä edellyttää myös arviota siitä, miten aiemmat tavoitteemme ovat toteutuneet. Toivon kuulevani teidän arvionne siitä, missä olemme onnistuneet ja missä olisi parantamisen tai uudelleenarvioinnin paikka.
Ulkoministeriössä on aloitettu Suomen ulkoasiainhallinnon ihmisoikeusstrategian valmistelu. Strategiassa linjataan ihmisoikeuksien periaatteet, toimintatavat ja tavoitteet osana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme. Strategian linjausten pohjalta määritellään yksityiskohtaiset tavoitteet. Samaan aikaan valmistelemme myös ulkoasiainhallinnon YK-strategiaa. Kansalaisyhteiskunnan kuulemiset järjestetään näiden kahden strategian osalta osittain yhdessä.
Suomen ulkoasiainhallinnon ihmisoikeusstrategia toimii samalla myös valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisen selonteon kansainvälisenä osuutena. Eduskunta edellytti vuoden 2009 ihmisoikeusselontekoa koskevassa kannanotossaan, että valtioneuvosto antaa tämän vaalikauden lopulla eduskunnalle selonteon Suomen ihmisoikeuspolitiikasta, joka painottuu Suomen kansainvälisen toiminnan tavoitteisiin mutta sisältää myös arvion edistyksestä kansallisen toimintaohjelman toteuttamisessa. Selonteko annetaan vuonna 2014.
Arvoisat kuulijat,
Hallitusohjelman ja uuden valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaisesti Suomen ulkopolitiikan tavoitteena on kansainvälisen vakauden, turvallisuuden, rauhan, oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen vahvistaminen sekä oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen.
Hallitus pyrkii johdonmukaiseen ja kokonaisvaltaiseen ihmisoikeuspolitiikkaan. Tämä tarkoittaa ihmisoikeusnäkökulman ja – harkinnan sisällyttämistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaikille osa-alueille.
Ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen lisää vakautta ja turvallisuutta ja on siten Suomen kansallisen edun mukaista. Demokraattiset, ihmisoikeuksia kunnioittavat valtiot ovat vakaampia ja vähemmän alttiita konflikteille. Konfliktien ehkäisyssä ihmisoikeuksien kunnioittamisella ja syrjimättömällä toimeenpanolla on keskeinen rooli.
On tärkeää edelleen vahvistaa kansainvälisen yhteisön toimintaa ihmisoikeuksien edistämiseksi. YK:n ja alueellisten järjestöjen ihmisoikeuksia valvovien mekanismien riippumattomuuden ja resurssien turvaaminen on välttämätöntä.
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat jo varsin kattava järjestelemä. Keskeinen haaste on sopimusten takaamien oikeuksien toteutuminen käytännössä, myös kaikkein köyhimpien ja haavoittuvimpien kohdalla. Eräiltä osin myös sopimusjärjestelmää voidaan vielä kehittää. Omalta osaltamme meidän on myös mietittävä, miten voimme kehittää sopimusten ratifiointiin liittyvää käytäntöämme tehokkaammaksi ja nopeammaksi. Eräiden varsin tärkeiden sopimusten ratifiointi on kestänyt hälyttävän kauan.
Euroopan unioni on meille keskeinen toimintakanava. EU ottaa laajasti kantaa eri maiden ihmisoikeustilanteisiin. Pidän tärkeänä, että EU:n toiminnan johdonmukaisuutta ml. sisäisen ja ulkoisen toiminnan koherenssia edelleen kehitetään. Unionin eri instrumenttien – ihmisoikeusstrategia, maakohtaiset strategiat ja suuntaviivat – on oltava yhdensuuntaisia ja toisiaan täydentäviä. On tärkeää, että ihmisoikeusdialogit eivät jää erillisiksi vaan keskeinen viestimme tulee esille myös poliittisissa vuoropuheluissa kaikilla tasoilla. Uusi erityisedustaja on keskeisessä asemassa tilanteen kohentamiseksi. Tämä ei kuitenkaan saa vähentää korkean edustajan roolia ihmisoikeuksien edistämisessä.
Vaikka EU:n toiminta on monessa suhteessa vahvistunut Lissabonin sopimuksen myötä, kaikilta osin kehitys ei ole ollut pelkästään myönteistä. Ulkosuhdehallinnon resurssipula ja toimivaltajaosta syntyneet kiistat eri EU-elinten ja jäsenvaltioiden välillä ovat jossain määrin vaikeuttaneet varsinaista substanssityötä viime vuosina.
Unionin laajentuminen on paradoksaalisesti heikentänyt EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa eräissä kysymyksissä ja EU joutuu käyttämään entistäkin enemmän aikaa sisäiseen koordinaatioon. Jopa unionin sovitut ja vakiintuneet kannat on haastettu.
Organisaatiomuutoksista ja pitkään jatkuneesta talouskriisistä huolimatta EU ei kuitenkaan ole menettänyt asemaansa Suomen ihmisoikeuspolitiikan keskeisenä kanavana. Unionin kautta Suomi vaikuttaa asioihin, joihin kansalliset voimavaramme eivät välttämättä yksin riittäisi.
Nostamme esille johdonmukaisesti myös kahdenvälisissä suhteissa ihmisoikeusloukkaukset ja puutteet ihmisoikeuksien toteuttamisessa ja tarjoamme mahdollisuuksien mukaan apua ja yhteistyötä tilanteen parantamiseksi. Toivon, että kansalaisyhteiskunta on jatkossakin aktiivinen eri maiden ihmisoikeustilanteiden arvioinnissa sekä ongelmien, ihmisoikeusloukkausten ja ratkaisuvaihtoehtojen esiin nostamisessa.
Ihmisoikeuksien kunnioittamista voidaan ja tulee edistää ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaikilla osa-alueilla. Syyrian kaltaiset aseelliset konfliktit pakottavat meidät kehittämään parempia keinoja siviilien suojelemiseksi. Neuvottelujen alkaminen kansainvälisestä asekauppasopimuksesta on edistysaskel ja hyvään lopputulokseen pääseminen tärkeä tavoite myös ihmisoikeusnäkökulmasta. Suomen kampanjassa YK:n turvallisuusneuvostoon kuten toiminnassamme yleisemminkin painottuivat kriisien ennaltaehkäisy, rauhanrakennus mukaan lukien 1325 – toiminta sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion edistäminen. Olisimme voineet painottaa kampanjassamme vielä näkyvämmin toimintaa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien puolesta.
Rohkaisevaa viime vuosina on ollut 1325- työn eteneminen. Tätä työtä haluamme tukea vahvasti jatkossakin. 1325-prosessi on myös hyvä esimerkki toimivasta ja onnistuneesta yhteistyöstä hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan välillä.
Ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen pyritään myös kehityspolitiikan keinoin. Ministeri Hautalan kehityspoliittisessa toimintaohjelmassa vahvistettu ihmisoikeusperustainen toimintatapa lisää osaltaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintamme johdonmukaisuutta. Erittäin tärkeää on myös varmistaa ihmisoikeuksien vahva osuus post-2015-tavoitteisiin.
Ulkoasiainhallinnon ihmisoikeusstrategian eräs lähtökohta on, että pyrimme olemaan aloitteellisia tärkeinä pitämissämme asioissa, joissa meillä on osaamista ja asiantuntemusta ja jotka muuten jäisivät vähälle huomiolle tai joissa Suomen panostuksella on ratkaiseva merkitys. Näissä pyrimme kasvattamaan osaamista, osoittamaan niihin voimavaroja sekä keräämään muilta niille tukea. Silloin kun Suomen tärkeinä pitämät kysymykset ovat jo muiden aktiivisten toimijoiden eteenpäin viemiä, annamme niille poliittisen tukemme. Tilanne arvioidaan kullakin foorumilla erikseen. Tässä arvioinnissa teidän näkemyksenne ja kokemuksenne ovat erittäin tärkeitä.
Joudumme myös pohtimaan sitä, miten saamme tukea omille tavoitteillemme. Kansalaisyhteiskunta on tärkeä yhteistyökumppani kaikilla ihmisoikeuksien osa-alueilla. Meillä on vakiintunut ja läheinen yhteistyö pohjoismaiden kanssa kaikilla tasoilla. Tätä yhteistyötä jatketaan ja kehitetään edelleen. Sen ohella erityisesti kansainvälisissä järjestöissä on tärkeää pyrkiä saamaan yhteistyökumppaneita yli ns. blokkirajojen. Varsinkin naisten oikeuksien ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kohdalla Euroopan unionin hajanaisuus antaa perusteita yhteistyökumppanien etsimiseen myös EU:n ulkopuolelta. Myös nousevien valtioiden kanssa on tärkeää päästä vuoropuheluun ja yhteistyöhön.
Hyvät kansalaisyhteiskunnan edustajat,
Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan periaatteet ovat selkeät.
”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoiltaan ja oikeuksiltaan.” YK:n ihmisoikeusjulistus ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat hallituksia kunnioittamaan ja toteuttamaan kaikkien ihmisoikeudet tasavertaisesti ja syrjimättä. Ihmisoikeudet perustuvat siis kansainvälisesti sitovaan normistoon.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus (universaalisuus) on Suomen hallituksen ihmisoikeuspolitiikan perusta. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset perustuvat ihmisoikeuksien universaalisuudelle: ihmisoikeudet kuuluvat kaikille riippumatta syntyperästä, sukupuolesta, kielestä, kulttuuritaustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta ominaisuudesta. Vaikka kulttuurierot voidaan ottaa huomioon, ne eivät oikeuta ihmisoikeuksien loukkaamiseen. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus velvoittaa ja oikeuttaa kansainvälistä yhteisöä edistämään ihmisoikeuksia ja puuttumaan ihmisoikeusloukkauksiin.
Ihmisoikeuksien jakamattomuus tarkoittaa sitä, että ihmisoikeudet ovat samanarvoisia ja toisistaan riippuvaisia. Kansalais- ja poliittiset oikeudet sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat siis yhtä tärkeitä ja toisiaan vahvistavia. Suomen hallitus toimii sen puolesta, että TSS-oikeuksien asema vahvistuu tasaveroiseksi KP-oikeuksien kanssa.
Syrjinnän kielto on ihmisoikeuksien kulmakiviä. Vaikka ihmisoikeudet ovat periaatteessa kaikille samat, tietyt ryhmät joutuvat muita helpommin syrjityiksi. Naiset, lapset, vähemmistöt, alkuperäiskansat ja vammaiset henkilöt ovat (usein) muuta väestöä heikommassa asemassa. Vähemmistöjen osalta syrjinnän perusteet voivat olla kielellisiä, etnisiä, uskonnollisia tai esim. seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvia.
Suomi on perinteisesti painottanut syrjinnän kohteeksi joutuvien ryhmien oikeuksia ihmisoikeuspolitiikassaan. Suomella on myös tunnustettua osaamista tällä alueella. Strategiassa on tarkoitus sisällyttää syrjinnän poistamisen näkökulma ihmisoikeuspolitiikan kaikille osa-alueille (läpileikkaavasti). Tämä tarkoittaa mm. sitä, että pyrimme aloitteellisesti tuomaan esille syrjittyjen ryhmien oikeudet myös turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan sekä demokratian edistämisen ja kehitysyhteistyön alalla.
Syrjittyjen ryhmien voimaannuttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Tehokkainta on edistää ryhmien itsensä osallistumista heitä koskevaan päätöksentekoon. Demokraattinenkin järjestelmä edellyttää usein erityistoimia esim. vähemmistöjen oikeuksien toteutumiseksi tasavertaisesti muiden kanssa. Ajankohtainen ja tärkeä tavoite on syrjittyjen ryhmien osallistumisen vahvistaminen kansainvälisissä järjestöissä.
Olemme kiinnittäneet erityistä huomiota moniperustaiseen syrjintään, jonka kohteeksi joutuvat ovat usein kaikkien heikoimmassa asemassa. Myös syrjittyjen ryhmien kuten vähemmistöjen on kunnioitettava ihmisoikeuksia kulttuuritausta riippumatta. Usein tytöt ja naiset joutuvat moninkertaisesti syrjityiksi. Mielestäni tämä on asia, johon meidän tulee jatkossakin keskittyä.
Arvoisat ihmisoikeusaktiivit,
Toivon kuulevani tässä tilaisuudessa konkreettisia ajatuksia ja esityksiä siitä, mitkä ovat tärkeimpiä asioita ja tavoitteita, joihin ulkoasiainhallinnon tulisi lähivuosina keskittyä.
Teillä monilla on kokemusta nimenomaan syrjittyjen ryhmien oikeuksien edistämisestä ja monipuolisesti eri kansainvälisistä järjestöistä. Naisten oikeuksien sekä vähemmistöjen ml. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, alkuperäiskansojen ja vammaisten henkilöiden oikeuksien osalta on tärkeää myös arvioida sitä, miten aiemmat tavoitteemme ovat toteutuneet.
Joudumme myös päivittämään tavoitteemme YK:n, Euroopan neuvoston, Etyjin ja muiden kansainvälisten järjestöjen suhteen. YK:n osalta tämä tapahtuu yhdessä YK-strategian uudistamisen kanssa.
Ajankohtaisten ihmisoikeuskysymysten luettelo on pitkä. Työelämän perusoikeudet, yritysten yhteiskuntavastuu, ihmisoikeuspuolustajien asema, ikääntyneiden oikeudet, sananvapaus sekä online että offline, uskonnon- ja mielipiteen vapaus – ihmisoikeustyötä todellakin riittää.
Ulkoasiainhallinnon ihmisoikeustoiminnan johdonmukaisuuden vahvistamisessa korostuu virkamiestemme ihmisoikeuskoulutuksen merkitys. Toivon, että voimme suunnitella koulutusta yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan ja ihmisoikeuskeskuksen asiantuntemus on avainasemassa.
Avoimuus on onnistuneen ihmisoikeuspolitiikan kivijalka. Pidän tärkeänä tavoitteena avoimuuden lisäämistä Euroopan unionin ja kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n, Euroopan neuvoston ja ETYJ:n toiminnassa. Suljetun toimintakulttuurin tilalle on tärkeää luoda avoin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa vuorovaikutteinen toimintatapa.
Samalla kun ajamme avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä kansalaisjärjestöjen aseman vahvistamista kansainvälisesti, on meidän katsottava myös omia käytäntöjämme tässä suhteessa. Hallituksen ihmisoikeuspolitiikka ei voi olla uskottavaa eikä tehokasta ellei sitä muotoilla ja toteuteta tiiviissä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksien tukeminen on usein paras tapa toimia ihmisoikeuksien puolesta käytännössä.
Kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunta on jo vuodesta 1988 lähtien ollut meille arvokas tuki kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tärkeää on myös ollut neuvottelukunnan esittämä kritiikki. Arvostan erittäin paljon sitä, että neuvottelukunta osallistuu aktiivisesti ihmisoikeuspolitiikkamme tavoitteiden valmisteluun. Uskon, että neuvottelukunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Astrid Thors kertoo tästä työstä enemmän.
Kansalaisyhteiskunta on usein askeleen edellä hallitusta. Tänä sosiaalisen median aikanakin kansalaisyhteiskunnan yhteydet ja verkostot ovat avainasemassa niin tiedon välittämisessä kuin uusien ajatusten esittämisessä. Pidän tärkeänä, että myös kansalaisyhteiskunnan esittämää arvostelua kuullaan herkällä korvalla – mutta ei herkkänahkaisesti. Kritiikkiä ei pidä pelätä eikä siitä pidä pahastua. Usein juuri kyseenalaistaminen ja vaihtoehtoisten visioiden esittäminen vie asioita eteenpäin.
Vuorovaikutusta ulkoministeriön virkamiesten ja ihmisoikeusaktiivien välillä pitäisi mielestäni edelleen lisätä. Tiedän, että kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan aivoriihessä on jo pohdittu asiaa. Esillä on ollut mm. mentoroinnin ja avoimen ministeriön kaltaisia ajatuksia.
Tämän tilaisuuden tarkoitus on nimenomaan kuulla kansalaisyhteiskunnan edustajien näkemyksiä siitä, millaisia haasteita ihmisoikeuksien osalta on edessä sekä ennen kaikkea siitä, mitä tavoitteita Suomen tulisi asettaa kansainväliselle ihmisoikeuspolitiikalleen osana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme.
Olen keskustelun pohjaksi esittänyt joitakin alustavia ajatuksia. Dialogimme tulee jatkumaan strategian valmistelun edetessä eri teemojen ympärillä.
Toivon vilkasta keskustelua.
