Arvoisat kuulijat,
1. Arktisten alueiden aseman muutos ja sen tuomat uudet mahdollisuudet, haasteet ja uhat perustuvat ennen kaikkea siihen, miten ilmastomuutoksen eteneminen sulattaa jääpeitettä. Joka kerta kun tätä kehitystä on arvioitu, on jouduttu toteamaan, että muutokset ovat edenneet ennakoitua nopeammin. Yhden asteen keskilämpötilan muutos maapallolla vastaa 2 – 3 asteen muutosta arktisilla alueilla. Tämä avaa uusia alueita, joiden luonnonvaroja voidaan ryhtyä hyödyntämään ja uusia kulkureittejä ja liikennöintimahdollisuuksia, joiden taloudellinen merkitys on kohdistanut uutta mielenkiintoa pohjoiseen.
Vaikka muutos näyttäytyy monille yksinomaan uusina tuottoisina investointimahdollisuuksina ja työpaikkoina, vielä tärkeämpää on ymmärtää, että arktisen ekologian haavoittuvuus ja siihen kohdistuvien muutosten maailmanlaajuiset seuraukset edellyttävät aivan poikkeuksellista varovaisuutta sen suhteen, miten Arktisten alueiden taloudellista potentiaalia hyödynnetään aiheuttamatta korvaamattomia vahinkoja ja menetyksiä.
Arktisten luonnonvarojen merkityksen kasvulla on suora vaikutus myös koko kansainvälisen talouden ja politiikan kehityskulkuun. Ilmastonmuutoksen, globalisaation ja teknologisen kehityksen myötä on arktinen alue siirtymässä periferiasta kansainvälisen huomion keskiöön. Siihen tähän saakka kohdistunut akateeminen kiinnostus on kovaa vauhtia muuttumassa myös konkreettiseksi poliittiseksi ja taloudelliseksi kiinnostukseksi ja toiminnaksi. Arktinen muutos on väistämätön, pitkälti vielä arvaamaton, mutta mittasuhteiltaan valtaisa. Lisää tietoa tarvitaan, mutta se ei riitä. Tarvitaan myös pikaisia toimenpiteitä. Kysymys kuuluukin: onko päätöksentekijöillä edellytyksiä oikeisiin päätöksiin?
Ymmärtääksemme arktisia alueita ja siellä tapahtuvaa perustuvanlaatuista muutosta, meidän tulee katsoa sitä mahdollisimman laajasta näkövinkkelistä, ottaen huomioon paitsi alueen luonnonvarat ja liikenneväylät, myös sen ympäristö ja asukkaat. Kokonaisvaltaisen näkemyksen hahmottaminen tilanteesta, sen syistä ja seurauksista, on perustana toiminnallemme, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
2. Pohjoisen napapiirin sisään jäävä arktinen alue on vielä monessa mielessä kartoittamaton. Havainnoimme jään sulamisen, mutta emme tarkoin tiedä, mistä se johtuu. Näemme kauttakulkeutuvien ilmansaasteiden vaikutukset arktisella alueella tuntuvasti suurempina kuin muualla maapallolla, mutta voimmeko enää vaikuttaa asiaan? Jäiden sulaminen avaa uusia väyliä merenkululle, mutta kuinka turvallisia ne, ja niihin liittyvät olosuhteet ovat? Pohjoisessa maaperässä on rikkaita mineraaliesiintymiä, mutta miten hyödyntää niitä kestävästi ja ympäristöä vaalien? Jos arktisten jäiden sulaminen on uhkana merenpinnan nousemiselle, entä ikiroudan sulaminen ja metaanikaasupäästöt?
Arktista muutosta seuraa lähimpänä siellä asuva paikallinen väestö. Alkuperäiskansoilla on tuhansien vuosien ajalta kerättyä perinteistä tietoa, joka on auttanut heitä selviytymään haastavissa ja vaikeissa olosuhteissa. Arktisen asukkaille käynnissä oleva muutos tulee kuitenkin ulkoapäin. Muutoksen ymmärtämiseksi, ja oikean ja olennaisen tiedon löytämiseksi, tarvitaan perinteisen tiedon yhdistämistä viimeisimpään kansainväliseen huippututkimukseen. Tutkimuksen, ja tutkimusyhteistyön ripeä laajentuminen on edellytyksenä puutteellisten ja väärien käsitysten ehkäisemiselle ja yhteisten pelisääntöjen sopimiselle ja selkiyttämiselle arktisille aktiviteeteille.
3. Kun vielä joitakin aikoja sitten Pohjoinen jäämeri merkitsi kirjaimellisesti kartoillamme valkoista napajäävyöhykettä, jonka yli pyyhkäisivät mannertenväliset lentokoneet ja ali risteilivät sukellusveneet, tänään arktisen koko kuva on rakentumassa ennennäkemättömällä vauhdilla. YK:n merioikeusyleisopimus antaa kehitykselle toimivat puitteet, joita täydennetään ja täsmennetään kahdenvälisillä ja alueellisilla ratkaisuilla. Norjan ja Venäjän välillä päästiin äskettäin sopimukseen merirajasta Jäämerellä, mutta monet mannerjalustan määrittelyt ja rajakysymykset ovat vielä avoinna. On elintärkeää, että nämä kysymykset ratkaistaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti, objektiivisten tieteellisten selvitysten perusteella.
Keskeisiä elementtejä arktisessa keskustelussa ovat yhteistyövaraisuus, keskinäinen riippuvuus, luottamus ja avoimuus. Ajattelumme ja toimintamme nojaavat kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaan kansainväliseen yhteistyöhön. Nykyisen sopimuspohjan riittävyyttä on syytä arvioida. Tässä suhteessa Suomi on aloitteellinen täydentävää sääntelyä laadittaessa. Valtioiden suvereniteettia on kunnioitettava, mutta se ei saa estää keskinäisten riippuvuussuhteiden tunnustamista; luottamusta tulee aina pyrkiä lisäämään; ja avoimuus on tässä tehokkaimpia keinoja.
4. Suomelle arktisena valtiona alueen muutoksella on kauaskantoiset vaikutukset koko yhteiskuntaan. Oman arktisen politiikkamme lähtökohdat ovat selvät: taloudellisen toiminnan lisääntyessä Suomen – ja muiden arktisten maiden – on pidettävä huoli siitä, että kaikki toiminta alueella tapahtuu ympäristöä ja alueen alkuperäiskansoja kunnioittaen. Kestävän kehityksen kannalta on olennaista, että arktisen alueen luonnonvaroja hyödynnetään hallitusti ottaen huomioon taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja ympäristövaikutukset.
Haasteiden ohella arktinen muutos tarjoaa myös tuntuvia mahdollisuuksia Suomelle. Meillä on laajaa arktista huippuosaamista ja tietotaitoa. Ympärivuotisen merenkulun turvaamiseksi olemme jo 1800-luvulta lähtien joutuneet tekemään innovatiivisia ratkaisuja niin merenkulun osaamisessa kuin sää- ja jääennusteissa, ympäristöteknologiassa ja energiantuotannossa. Osaamistamme on tukenut luova poikkitieteellinen ja pitkäjänteinen arktinen koulutus ja tutkimus. Arktinen muutos lisää merkittävästi tämän osaamisen kysyntää.
Huippuosaaminen ja huipputeknologia eivät pelkästään takaa kokonaisuuden kannalta parhaita tuloksia, niitä pitää myös soveltaa vastuunalaisesti, arktisen ympäristön reunaehdot tunnistaen. Kansainvälisellä oikeudella, kansallisella lainsäädännöllä ja viranomaismääräyksillä on edelleen tärkeä merkityksensä. On pidettävä huolta siitä, että ne ovat ajan tasalla ja että niitä noudatetaan.
Suomessa kaivannaisteollisuudella erityisesti Lapissa on suuri potentiaali. Samalla sen kehittämiseen liittyy merkittäviä riskejä niin ympäristönsuojelun kuin matkailunkin edistämisen kannalta. Oma näkemykseni on, että voimassaolevaa kaivoslainsäädäntöämme on edelleen tarkistettava tähän liittyvät eri tekijät huomioonottaen.
Suomen arktisen politiikan tavoitteita linjataan hallitusohjelmassa. Hallitus on huomioinut Arktisten asiain merkityksen kasvun mainitsemalla ne ohjelmassa ensimmäistä kertaa omana kokonaisuutenaan. Hallitus tulee vielä v. 2012 syksyn aikana käsittelemään arktisen politiikkamme linjauksia ja prioriteetteja. Samalla kartoitetaan relevantit arktiset toimijat ja arvioidaan suoritettavien toimenpiteiden vaikuttavuutta. Onnistunut arktinen politiikka tukee samalla hallitusohjelman tavoitteita työllisyydestä ja kilpailukyvystä huolehtimisessa.
Hallitusohjelman lisäksi maamme arktisia periaatteita linjataan myös vuonna 2010 hyväksytyssä Suomen arktisessa strategiassa. Tässä ulkosuhdepainotteisessa strategiassa on määritelty Suomen arktisen politiikan tavoitteita ja keinoja niiden edistämiseksi. Tämän virkamiestyönä laaditun strategian keskeiset huomiot kohdistuvat Suomen arktisen osaamisen hyödyntämiseen, arktisen ympäristön suojelemiseen, tutkimukseen, Arktisen neuvoston vahvistamiseen sekä EU:n arktisen politiikan kehittämiseen.
Suomen hallitus on päättänyt strategian tarkistamisesta ja ajanmukaistamisesta yhtäältä arktisen alueen nopean kehityksen vuoksi, ja toisaalta ottaen huomioon, että strategian toimenpidesuositukset ovat jo pitkälti toteutuneet. Tämä työ tullaan tekemään kevääseen 2013 mennessä, mm. kuulemalla entistä laajemmin eri arktisia viiteryhmiä kuten elinkeinoelämän edustajia, tutkimus- ja rahoitusinstituutiota, pohjoisia toimijoita, sekä saamelaisia.
5. Suomen tavoitteena on muodostaa kansallinen kokonaisnäkemys arktisista kysymyksistä, ja seurata ja tarkistaa sitä aina tarpeen vaatiessa. Tätä työtä ei voi tehdä irrallaan arktisen keskustelun kansainvälisistä ulottuvuuksista. Kahdenväliset suhteet ovat myös arktisissa kysymyksissä merkittäviä – hyvänä esimerkkinä olkoon tämänpäiväinen Suomen ja Venäjän arktisen kumppanuuden seminaari täällä Oulussa. Tietyissä kumppanuusmaihin liittyvissä kysymyksissä saadaan kahdenvälisesti tuloksia nopeammin aikaan.
Venäjän lisäksi meillä on arktista yhteistyötä Ruotsin ja Norjan kanssa. Pohjoismailla on sekä oma arktinen roolinsa että Pohjoismaiden ministerineuvoston arktinen yhteistyöohjelma. Vaikka arktisissa yhteyksissä Pohjoismaiden lähtökohdat ovatkin varsin erilaisia, näkemyksemme arktisista perusperiaatteista ovat varsin yhdenmukaisia ja voimme tuoda niitä esiin painokkaammin muilla forumeilla.
Barentsin euro-arktinen neuvosto ja pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudet toimivat omilla alueillaan konkreettisesti ja tuloksellisesti. Ne tarjoavat arktisiin yhteyksiin parhaita käytäntöjä ja hyväksi koettuja ratkaisuja.
YK:n rooli arktisessa keskustelussa liittyy lähinnä merioikeusyleissopimukseen (UNCLOS). Lisäksi eräillä erityisjärjestöillä, kuten IMO, UNDP ja UNEP, on oma arktinen roolinsa, heijastaen arktisen kysymysten laajempia ulottuvuuksia niiden toimialoilla. Aika ajoin esiintyy ajatuksia tuoda arktiset kysymykset yleisemminkin YK:n agendalle; perusteluna on viitattu niiden painoarvon suureen kansainväliseen kasvuun. Toisaalta voidaan kysyä, päästäänkö tuloksiin tehokkaammin tuomalla arktiset kysymykset YK:n yleiskokouksen maailmanlaajuiseen tarkasteluun.
6. Minun mielestäni kahdeksan arktisen maan ja alkuperäiskansojen edustajien muodostama Arktinen neuvosto on tehokkain kansainvälinen forum viedä arktista keskustelua eteenpäin. Vuonna 1996 perustettu Arktinen neuvosto on ollut menestystarina – ei siksi, että se konseptina olisi ollut jotenkin mullistava, vaan siksi, että se on voinut tukeutua erinomaiseen arktiseen yhteistyöhön. Tämä arktisten toimijoiden yhteistyöhenki on taannut rauhanomaisen kehityksen jatkumisen alueella, huolimatta myllertävästä muutoksen tilasta.
Ajatus Arktisesta neuvostosta sai alkunsa Rovaniemellä 21 vuotta sitten pidetystä tapaamisesta, jossa aiheena oli huoli arktisesta ympäristöstä ja sen suojelemisesta. Tällöin syntyneen ns. Rovaniemen prosessin piirissä kiinnitettiin huomiota ympäristövaikutusten arviointiin arktisella alueella. Nykyisin kaikilla arktisilla mailla on lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA). Ne ovat myös liittyneet Espoon sopimuksessa rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevaan sopimukseen. Lisäksi EU:n ja Euroopan talousalueen maita sitoo oikeudellisesti EU:n YVA – direktiivi.
Arktisen alueen taloudellisen kehityksen toteutuminen ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävällä tavalla edellyttää sitä, että YVA toimii tehokkaasti ja ottaa myös huomioon arktiset erityispiirteet. Kun ympäristövaikutusten arvioinnin puitteet ja ohjesäännöt on luotu Suomen aloitteesta, nyt olisi mielestäni aika tarkastella, miten arviointi toimii käytännössä. Samalla kun yhteyksiä arvioinneista vastaavien viranomaisten kesken tulisi tiivistää, Arktisen neuvoston tulisi ottaa kysymys aktiivisesti agendalleen.
Tänä päivänä ympäristö ja kestävä kehitys ovat edelleen neuvoston keskeisiä toimintasektoreita, mutta viime aikoina neuvoston agenda on laajentunut merenkulkuun, arktiseen tutkimukseen ja myös normatiiviseen suuntaan: ensimmäinen sitova sopimus neuvoston jäsenmaiden kesken – pelastussopimus – on juuri tulossa voimaan, ja seuraava öljyvahinkoja koskeva sopimus on neuvoteltavana (seuraava neuvottelukierros on itse asiassa kahden viikon päästä Helsingissä). Neuvoston tutkimukset – esim. merenkulkuun ja inhimilliseen ulottuvuuteen liittyen – edustavat kansainvälistä huippua. Ja vain pari viikkoa sitten päätettiin kunnianhimoisen kokonaisvaltaisen arktisen arvioinnin laatimisesta.
Olemme aktiivisesti ajaneet neuvoston vahvistamista, ja on hyvä todeta, että tärkeitä askelia tähän suuntaan – kuten pysyvän sihteeristön perustaminen ja yhteisestä budjetista sopiminen – on vastikään otettu. Ja kun jotkut ovat kuvanneet arktista yhteistyötä ja neuvostoa parhaiten pidettynä salaisuutena, tähänkin saadaan parannusta panostamalla tehokkaammin tiedottamiseen.
Arktisen neuvoston ensimmäinen puheenjohtajuuskierros on ensi keväänä tulossa päätökseen. Tällöin on hyvä hetki tarkastella neuvoston asemaa laajemminkin ja hahmotella suuntaviivoja seuraaville vuosille. Neuvoston sisäisen koherenssin, ja alkuperäiskansojen ainutlaatuisen aseman säilyttäminen on luonnollisesti tärkeää.
Tarkastelun rajoittaminen megatrendien, kuten ilmastonmuutoksen, vaikutuksiin yksinomaan arktiselle alueelle ei riitä. Ilmakehän lämpeneminen ja arktisen jään sulaminen eivät ole vain alueellisia ilmiöitä, vaan niillä on laajemmat, jopa maailmanlaajuiset vaikutukset. Samoin Pohjoisella jäämerellä avautuvat kuljetusreitit tai hyödynnettävien luonnonvarojen markkinat eivät koske vain arktisia maita, vaan ne ovat osa laajempia kansainvälisiä yhteyksiä. Siksi, kun tulevan Kiirunan ulkoministerikokouksen julistusta valmistellaan, on ensiarvoisen tärkeää ottaa mukaan tämä laajempi näkökulma, ”Arktinen alue globaalissa yhteydessä”. Ja siksi on myös välttämätöntä, että Arktinen neuvosto löytää pikaisesti keinot tulokselliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön niiden arktisen alueen ulkopuolisten maiden ja instituutioiden kanssa, joiden asemaa ja panosta arktisessa keskustelussa ei voi jättää huomiotta.
Neuvosto on pyrkimässä päätösten valmistelijasta päätöksentekijän asemaan. Mielestäni Arktisella neuvostolla on kaikki edellytykset vahvistua täysivaltaiseksi kansainväliseksi järjestöksi, mikäli se ymmärtää asemansa ja vastuunsa koko maapallon mittakaavassa. Muu maailma on lisääntyvässä määrin kiinnostunut arktisesta alueesta ja myös Arktisesta neuvostosta. Ei tämä ole huono asia, päinvastoin. Neuvoston tulee, oman etunsa nimissä, ei vain suhtautua avoimesti ja rakentavasti tarkkailijoihin, vaan myös löytää kokonaisuuden kannalta järkevät ja tarkoituksenmukaiset yhteistyömuodot niiden kanssa.
7. Venäjä on Suomelle luonteva arktinen kumppani. Tunnemme toisemme, ja meillä on pitkät ja toimivat tieteelliset, taloudelliset ja teknologiset yhteistyösuhteet, joita voidaan hyödyntää myös arktisissa yhteyksissä. Venäjä on johdonmukaisesti ollut suomalaisen arktisen osaamisen tärkein markkina-alue. Uusi arktinen kumppanuutemme on kehys molemminpuolisen kiinnostuksen kartoittamiseksi, yhteyksien luomiseksi ja konkreettisten tulosten saavuttamiseksi eri tahojen välillä. Kumppanuus etsii vielä pitkälti sisältöään. Olen vakuuttunut siitä, että tämä tapaaminen Oulussa merkitsee käännekohtaa tässä suhteessa. Juhlapuheiden sijasta keskitymme molempia kiinnostaviin kysymyksiin ja pyrimme konkreettisiin tuloksiin.
Oulun kumppanuusseminaarin pääteemahan on mitä ajankohtaisin; Koillisväylä. Tämän otsikon alla on käyty monipuolinen keskustelu laivanrakennuksesta, jääteknologiasta, navigoinnista, liikenteestä ja logistiikasta; turvallisuudesta ja myös ympäristönäkökulmista. Jatkossa kuullaan vielä parlamenttien sekä alueiden näkemyksiä arktisesta yhteistyöstämme. Omasta puolestani toivotan vielä kaikki venäläiset kumppanimme lämpimästi tervetulleiksi tähän seminaariin. Erityisen iloinen olen siitä, että lähinaapureidemme lisäksi täällä mukana on myös hieman kaukaisempia tuttavia Koillisväylän varrelta Jamalo-Nenetsiasta ja Jakutiasta.
Jatkossakaan ei teemoja kumppanuuskeskusteluillemme tule epäilemättä puuttumaan. Esimerkkeinä haluaisin mainita ympäristön laajemmassa mielessä, tutkimus- ja yliopistoyhteistyön, kaivosteollisuuden, matkailun ja alkuperäiskansat.
8. Euroopan unioni on arktinen toimija monista painavista syistä: unionissa on kolme arktista jäsenmaata; sillä on keskeinen rooli globaalissa ympäristökeskustelussa, erityisesti ilmastonmuutokseen liittyen. Edelleen EU:lla on laajat arktiset tutkimusohjelmat rahoitusinstrumentteineen ja useat arktiset toimintasektorit kuuluvat EU yhteisökompetenssin alle. Viime vuosien aikana EU on käsitellyt arktisia kysymyksiä niin neuvostossa, komissiossa kuin parlamentissakin. Viimeisteltävänä oleva komission arktinen tiedonanto sisältää ajankohtaisen katsauksen EU:n näkemyksistä ja toiminnasta arktisella alueella.
Suomi vaikuttaa aktiivisesti EU:n arktisen politiikan kehittämiseen ja selkiyttämiseen. Tähän liittyen, sekä EU:n ulkoisen ja sisäisen arktisen tiedottamisen kohentamiseksi, Suomi on esittänyt EU:n arktisen tiedotuskeskuksen avaamista Rovaniemelle, Lapin yliopiston Arktisen keskuksen yhteyteen. Perustettavan keskuksen takana on 17 eurooppalaisen arktisen tutkimus- ja tiedotusinstituution verkosto, joka edustaa kattavasti Euroopan arktista asiantuntemusta. Euroopan parlamentin myöntämän rahoituksen pohjalta asia on valmisteltavana komissiossa, osana laajempaa arktista arviota. Arktiset kysymykset EU:nkin piirissä ovat läpileikkaavia, useita toimintasektoreita koskevia, jolloin yhdenmukaisen näkemyksen muodostamiseen ja siitä kommunikointiin tarvitaan asianmukaista elintä. Suomi seuraa läheisesti asian etenemistä käytännön ratkaisuihin lähitulevaisuudessa.
Arktisessa neuvostossa EU on pysyvän tarkkailija-aseman hakijoiden joukossa. Kun EU selkeästi täyttää tarkkailijoille asetetut kriteerit ja molemminpuoliset intressit yhteistyön parantamiselle ovat ilmeiset, odotamme Arktisen neuvoston tekevän yksimielisesti tarkkailija-asemaa tukevan päätöksen ensi keväänä.
9. Arktisen alueen kansainvälis-poliittista kehitystä voidaan siis yleisesti ottaen tarkastella rauhallisin mielin. Kylmän sodan aikaisesta vastakkainasettelusta on päästy pitkälle; entisten jakolinjojen yli tehdään nyt käytännön läheistä yhteistyötä.
Olen luottavainen siihen, että arktisella alueella ei tulla näkemään uusia jakolinjoja tai sovittamattomia ristiriitoja. Arktisen neuvoston toiminta on luonut luottamuksen ilmapiirin jäsenmaiden keskuuteen ja herättänyt uudenlaista kiinnostusta muissa maissa. Neuvosto on saavuttanut vakiintuneen aseman ja voimme miettiä arktisen politiikan tulevaisuutta sekä kansainvälisesti että kansallisesti.
Suomi voi vaikuttaa arktiseen alueen kehitykseen kansainvälisesti tuottamalla ratkaisuja arktiselle alueelle. Nämä ratkaisut luodaan kansallisella arktisella politiikallamme. Kykymme olla esimerkkinä arktisessa tutkimuksessa, alkuperäiskansojen näkemysten huomioimisessa tai vaikkapa kestävän kehityksen periaatteita noudattavassa kaivostoiminnassa antaa meille perustan tulokselliseen kansainväliseen rooliin ja toimintaan.
