Itämeren alueen yhteistyö ja kansalaisjärjestöjen rooli
Hyvät naiset ja herrat, ystävät,
Historioitsijat ovat osoittaneet, että Itämeri on ollut sen rannoilla asuvien kansojen yhdistävä tekijä. Meri on mahdollistanut kaupankäynnin ja kulttuurin leviämisen – ylipäänsä yhteyksien solmimisen pohjoisen ja etelän, lännen ja idän välillä. Pitkässä katsannossa sittenkin vain lyhyt välikausi, kylmä sota, esti luonnollisen yhteydenpidon Itämeren yli. Kansalaisjärjestöillä oli keskeinen rooli kylmän sodan murtamisessa. Niillä on myös ollut keskeinen rooli kylmän sodan jälkeen, kun yhteyksiä eri tasoilla on tiivistetty ja maiden sekä kansalaisten kesken on vaihdettu kokemuksia. Tätä kansalaisjärjestöjen roolia voidaan lähivuosina vahvistaa entisestään, sekä unionin sisällä että sen rajojen ylitse.
Olen sitä mieltä, että kansalaisjärjestöjen aseman vakiintuminen kuuluu Itämeren alueen viimeisten runsaan kymmenen vuoden mittaisen kehitysjakson tärkeimpiin ilmiöihin. Hallitustenvälinen yhteistyö on tukenut tätä kehitystä. Parhaillaan on syntynyt aito vuorovaikutus hallitusten toiminnan ja kansalaisjärjestöjen ideoinnin välillä. Kansalaisjärjestöt voivat toimia edelläkävijöinä ja uusien ajatusten esittäjinä, hallitukset puolestaan voivat korjata kansalaisjärjestöjen esiin nostamia ongelmia ja poistaa turhia esteitä ruohonjuuritason kanssakäymiselle.
Itämeren alueen yhteistyön kirjo on tätä nykyä vaikuttava. Meillä on koko Itämeren kattavia hallitustenvälisiä rakenteita, kuten Itämeren valtioiden neuvosto (Council of the Baltic Sea States, CBSS) ja Itämeren suojelukomissio HELCOM. Lisäksi on koko joukko rakenteita, joissa on mukana monenlaisia eri kokoonpanoja. Perinteisin on pohjoismainen yhteistyö. Uusia edustaa Pohjoismaiden ja Baltian maiden N+B8 -yhteistyö. EU:ssa toimitaan asian ja tilanteen mukaan vaihtelevin koalitioin. Uutena ryhmänä on viime aikoina syntynyt kolmen pohjoismaisen EU-maan ja kolmen baltialaisen EU-maan 3+3 –yhteistyö.
Alueen sisällä ovat läänit, maakunnat, osavaltiot, oblastit ja kaupungit löytäneet toisensa esimerkiksi alueen subregionaalisen yhteistyön merkeissä. Kaupungit toimivat Itämeren kaupunkien unionissa. Alueen elinkeinoelämä toimii CBSS:n yhteydessä neuvoa-antavana elimenä (Business Advisory Council). Ammattiyhdistysliike on koonnut alueellisen verkoston (Baltic Sea Trade Union Network – BASTUN).
Näiden rinnalla meillä on tämän päivän teema eli kansalaisjärjestöjen yhteistyö. Tapaamme sanoa, että aktiivinen, elinvoimainen kansalaisyhteiskunta on demokraattiseen kehitykseen olennaisesti kuuluva elementti. Edelleen on syytä pohtia, miten kansalaisjärjestöjen osaaminen ja asiantuntemus voisi saada näkyvämmän roolin päätöksenteossa.
Unionin laajentumisen seurauksena kuuluvat nyt suurin osa Itämeren valtioista EU:hun. Mutta kaikki eivät kuulu unioniin: Venäjä ja Norja. Uskon, että juuri se tekijä, että Itämeriyhteistyöhön kuuluu myös unionin ulkopuolella olevia valtioita lisää yhteistyön merkitystä. Yhteistyö EU-jäsenten ja ei-jäsenten välillä on avainasemassa, kun halutaan entisestään vahvistaa vaurautta ja vakautta Euroopassa ja Itämeren seudulla.
Hieman kärjistäen voisi sanoa, että koko Itämeren kattavan alueellisen yhteistyön ydin on tällä hetkellä Luoteis-Venäjä. Totta kai alueen muillakin kulmilla riittää tekemistä, mutta pääosin EU-maina (Norja poislukien) muut Itämeren maat ovat EU-rakenteissa. Näin ne saavat toisaalta tavoitteistonsa, toisaalta välineet näiden tavoitteiden saavuttamiseen EU-puitteissa. Alueellisen yhteistyön aktiivisin vaihe esimerkiksi Viron, Latvian ja Liettuan kehityksen edesauttamisessa on takana päin.
Venäjän ja niin muodoin myös Luoteis-Venäjän kehittämisen päävastuu on Venäjällä itsellään. Toisaalta on meidän, Venäjän naapurien, ja myös koko Euroopan unionin etu, että Venäjä kehittyy demokratian, ihmisoikeuksien ja esimerkiksi ympäristökysymysten suhteen. Suurimmat edunsaajat tästä kehityksestä ovat kuitenkin venäläiset itse.
Ulkopuolisen myötävaikuttamisen ei tule jäädä vain pohjoisen Euroopan kannettavaksi. Näin tulemme siihen, että keskeistä on EU:n ja Venäjän suhdekehitys ja että tähän suhdekehitykseen tuo oman lisäpanoksensa alueellinen yhteistyö.
Näin perustelemme tänään myös EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikan. Se tuo omana lisänään Luoteis-Venäjän, Itämeren ja arktisen alueen tilanteen EU:n agendalle ja EU-Venäjä -yhteistyön kehikkoon. Unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikka on tänä päivänä vähintään yhtä tarpeellinen kuin mitä se oli sen lanseerausvaiheessa 1990-luvun lopussa. Suomi onkin ja aloittanut pohdinnan siitä, miten Pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa voidaan viedä eteenpäin ja uudistaa nykyisen toimintaohjelman umpeutuessa vuoden 2006 lopussa. Näkisin mielelläni, että kansalaisjärjestötoiminnan vahvistaminen kirjattaisiin yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi uudistetussa PU-politiikassa.
Venäjään liittyen panin hiljattain tyytyväisyydellä merkille, että virkaveljeni ulkoministeri Lavrov osallistui Petroskoissa tammikuussa järjestettyyn kansalaisjärjestökonferenssiin. Tämä lähialueyhteistyön keskeisessä kaupungissa järjestetty tapahtuma oli osa Venäjän ulkoministeriön pyrkimyksiä saada aikaan dialogia alueellisten kansalaisjärjestöjen kanssa.
Kysymys Ukrainan ja Valko-Venäjän kehityksestä noussee alueellisen yhteistyömme agendalle. Näistä molemmista maista on jo aiemmin ollut edustus Itämeren kansalaisjärjestöfoorumissa. Etenkin Puola on ollut aktiivinen tässä suhteessa. Pidän erittäin tärkeänä, että teemme voitavamme ukrainalaisten ja valkovenäläisten kansalaisjärjestöjen toiminnan tukemiseksi demokratiakehityksen edistämiseksi.
Mitkä sitten ovat ne sektorit, joilla kansalaisjärjestöillä ja valtioilla vielä on paljon tekemistä?
Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten tasavertaista asemaa ei missään alueemme maassa ole täysin saavutettu. Kyse on poliittisesta ja sosiaalisesta prosessista, jossa tarvitaan uudenlaista ajattelua.
Ympäristökysymykset ovat perinteisesti kansalaisaktiivisuuden keskeisiä teemoja. Itämeren alueella on jo yli 30 vuoden ajan toiminut aikaisemmin mainitsemani Itämeren suojelukomissio, joka tunnetaan lyhenteellä HELCOM. Sen toiminnassa on kansalaisjärjestöillä vakiintunut sijansa. Toinen keskeisesti ympäristökysymyksiä käsittelevä kehikko on Itämeren kestävän kehityksen alueohjelma Baltic 21. Kun meillä on tällaisia yhteistyörakenteita, miksi sitten Itämeren tila on niin huono kuin mitä se on? Miksi leväongelmat, rehevöityminen ja dioksiini vaivaavat? Tämän kysymyksen ja vastausten etsimisen siihen jätän tänään myös teille.
Talouskehitys on alueen yleisen kehittymisen kannalta tietenkin keskeistä. Talouskehityksen hedelmien jakaminen inhimillistä kehitystä tukevasti on haaste niin julkiselle vallalle kuin kansalaisyhteiskunnallekin ja – niin toivon – myös elinkeinoelämälle.
Alueen sosiaali- ja terveyskysymyksissä on pohjoisen ulottuvuuden käynnistyvän kumppanuuden puitteissa edelleen sijaa kansalaisjärjestöaktiivisuudelle. Vuonna 2003 meidän lähialuerahoituksellamme toteutetuista kansalaisjärjestöjen hankkeista (yhteensä 64) oli valtaosa (43) sosiaali- ja terveyssektorin hankkeita liittyen muun muassa vammaistyöhön, päihdeongelmien ehkäisyyn sekä katulapsityöhön. Suoraan naisiin kohdistuvia hankkeita oli noin kuudennes.
Olen iloinen siitä, että tässäkin tilaisuudessa on mukana parlamentaarikkojen edustus (kansanedustaja Outi Ojala). Tiedän Itämeren parlamentaarikkojen paneutuneen aktiivisesti kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiin. Uskoakseni lainsäädännölliset puitteet, joista kansanedustuslaitokset suoranaisimmin kantavat huolta, ovat alueella kunnossa. Yhteinen huolenpidon aihe niin toimeenpanovallan, lainsäädäntövallan kuin kansalaisjärjestöjenkin edustajille on valvoa, että toimintaedellytysten soveltaminen on asiallista ja oikeudenmukaista.
Valmistaudumme nyt alueen viidenteen kansalaisjärjestöfoorumiin Itämeren valtioiden piirissä. Saksa, Venäjä, Suomi ja Viro ovat vuorollaan isännöineet tämän tapahtuman. Nyt tehtävä on Puolalla. Foorumi järjestetään tällä kerralla Gdyniassa. Tämä Itämeren kaupunki on historian saatossa kokenut kovia. Kansalaisjärjestöjen aktiivisten edustajien kokoontumisessa siellä on myös oma symboliarvonsakin. Toivotan menestystä työllenne ja Itämeren viidennelle kansalaisjärjestöfoorumille.
