Arvoisat kutsuvieraat,
Minulla on erittäin suuri ilo ja kunnia esittää tervehdyssanat tässä Ateneumin uusiutuneiden näyttelytilojen juhlallisessa esittäytymistilaisuudessa.
Kansallisgalleriamme historia ulottuu 1800-luvun puoliväliin saakka, Aleksanteri II:n hallituskaudelle. Vuonna 1846 perustettiin Suomen taideyhdistys, jonka kartuttama teoskokoelma asetettiin esille pysyvänä näyttelynä ensimmäisen kerran jo 1863. Seuraavasta vuodesta lähtien valtiovalta alkoi avustaa yhdistystä hankkimalla malliteoksia valtion varoilla. Tämä oli Ateneumin taidekokoelman alku. Ateneumin juhlallisia vihkiäisiä vietettiin marraskuun 18. päivänä vuonna 1887. Siitä lähtien se on toiminut suomalaisen kuva- ja veistotaiteen uljaana lippulaivana.
Olen erityisen iloinen, että voin ulkoministerinä olla esittämässä tätä tervehdystä. Suomen ulkomaanedustustot toimivat nimittäin Ateneumin näyttelytilojen etäispisteenä. Edustustoissamme on sijoitettuna kaikkiaan 227 Ateneumista lainattua teosta. Eniten Ateneumin tauluja on tallennettu Tukholman, Kööpenhaminan, Moskovan, Pietarin, Washingtonin, Rooman sekä Lontoon edustustoihin. Useimmiten tässä ovat kysymyksessä vanhantyyliset virka-asunnot. Viimeksi Pietariin on kaupungin 300-vuotisjuhliin liittyen saatu Ateneumin johtajan Soili Sinisalon valitsemaa vanhempaa taidetta ml. koko joukko von Wrightin veljesten maalauksia.
Luettelen seuraavassa joitakin ulkomaan edustustoissamme olevia tunnettujen taiteilijoidemme teoksia: Tukholman mahtavassa kokoelmassa ovat mm., Akseli Gallén Kallelan Suuri hauki ja Venny Soldan-Brofeldtin muotokuva Juhani Ahosta. Lontoossa puolestaan Ferdinad v. Wrightin Merikotka saaliinsa kimpussa ja Wäinö Blomstedtin Satama talvella. Washingtonista löytyvät Magnus Enckellin Aatami ja Eeva ja Gallén-Kallelan Intiaanikuvasarja. Moskovassa esillä ovat upea Ilja Repinin muotokuva Natalia Nordmanista ja Fanny Churbergin Kuutamomaisema. Pariisiin voi mennä katsomaan Albert Edelfeltin Taiteilijan vaimon muotokuvaa tai Pekka Halosen Kevätmaisemaa. Ja sokerina pohjalla: Oscar Kleinehin Katu Quimperissä ja Thorsten Waenerbegin Kesäpäivä Päijänteellä ovat Tallinnassa.
Kiasman kanssa tällaiset vastaavat deponoinnit eli talletukset on saatu vasta hiljattain vauhtiin. Ensimmäiset sieltä lainatut työt on nyt sijoitettu Tokioon, Pariisiin ja Luxemburgiin. Myös Kiasman kanssa on tarkoitus tuntuvasti lisätä sieltä deponoiduksi saatavien teosten määrää, joka nykyisellään on vasta 24.
Kuten huomaatte Suomen ulkoministeriöllä on varsin paljon yhteyttä taiteen ja Ateneumin kanssa. Onhan eräs sen tärkeitä tehtäviä suomalaisen kulttuurin vienti. Jokainen suurlähetystö ja jokainen suurlähettilään virka-asunto on ikkuna suomalaiseen kulttuuriin. Niin perinteisesti järjestetyillä itsenäisyyspäivän vastaanotoilla kuin päivällisilläkin ulkomaalainen vieras on tavalla tai toisella suomalaisen kulttuurin ympäröimä.
Käynnissä on pysyvä suomalaisen taiteen näyttely, jonka merkitystä ei ole syytä aliarvioida. Se antaa lukemattomille vaikuttajille ensimmäisen käsityksen kuvataiteemme tasosta. Koska Ateneum hallinnoi näitä vieraita ympäröiviä taiteemme mestariluomuksia, meille on erittäin tärkeä vaalia hyviä suhteita Ateneumiin.
Opetusministeriön alaisen valtion taideteostoimikunnan kautta on edustustoihin saatu lähes 780 työtä, joista suuri osa grafiikkaa. Uusinta uutta on SKOP-pankin jäämistöstä toimikunnan kautta saatu nykytaide, joka jää pysyvästi ministeriön ja ulkomaanedustustojen käyttöön. Tähän mennessä tätä huippugrafiikkaa on jaettu lähes 150 työtä niin lähiedustustoihin kuin kauemmaksikin.
Lähiaikoina avattaviin uusiin edustustoihin, Bratislavaan ja Ljubljanaan, hankitaan nyt vuorostaan hyvää suomalaista taidetta.
Nykyisessä globalisoituvassa maailmassa on erittäin tärkeä muistaa, että globalisaation kulttuurinen ulottuvuus on rikkaus. Taide jos mikä on omiaan avaamaan ja avartamaan näköalaa koko ajan voimistuvaan uuteen kansainvälistymiseen. Globalisaatio nähdään liian usein vain hallitsemattomien markkinavoimien ja länsimaisen massakulttuurin voittokulkuna. Tällöin unohdetaan sen merkittävät myönteiset mahdollisuudet, joista yksi on monikulttuurisuus.
Ihmisen luontainen konservatiivisuus johtaa usein pelkoon muita kulttuureja kohtaan. Ei uskalleta kohdata niitä avoimesta, siinä pelossa, että ne imaisevat oman kulttuurin. Aikaisemmin kansainvälistyminen levitti muutamia voimakkaita valtakulttuureita ympäri maailmaa. Nyt globalisaatio voi tuoda lähelle ja limittää kaikki kulttuurit, pienetkin. Kaikki ovat tekemisissä toistensa kanssa. Elämme monikulttuurista aikaa, jossa ihminen omassa arkielämässään toimii samanaikaisesti monen kulttuurin sisällä ja lähellä. Kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus ovat rikastuttaneet ja monipuolistaneet yhteiskuntamme ilmettä. Tässä kaikessa taiteella ja taiteilijoilla on oma tärkeä roolinsa.
Lopuksi vielä muutama sana Ateneumin rakennuksesta. Ehdin vanheta jo aika lailla, ennen kuin sain tietää mitä tarkoitti Ateneumin julkisivussa oleva teksti: ”Concordia res parvae crescunt” eli ”Sovussa pienet asiat kasvavat.” Alkujaan se vihjasi ymmärtääkseni siihen, miten vaikeata oli saada taiteilijoita samanmielisiksi. Lauseen voisi suoraan siirtää maailman kansoille ohjeeksi nykyisessäkin tilanteessa.
Voimme vain toivoa, että löytyisi pian kaikkien kansojen yhteinen Ateneum.
Toivotan onnea uudistuneelle Ateneumille!
