YK:n tietoyhteiskuntahuippukokous – osa globalisaation hallintaa
-Aluksi haluan esittää tyytyväisyyteni siitä, että tämä seminaari järjestetään eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan, UN ICT Task Force Suomen ryhmän ja ulkoasianministeriön yhteistyönä täällä eduskunnassa. On tärkeää, että voimme keskustella mahdollisimman monipuolisesti tietoyhteiskunnan haasteista ja YK:n huippukokouksesta. Tarvitsemme sekä tulevaisuuden visioita että konkreettisia ehdotuksia siitä miten Suomi voi omalta osaltaan edistää tieto- ja viestintäteknologian hyväksikäyttöä kehityksen hyväksi.
-Suomi on pyrkinyt aktiivisesti edistämään keskustelua globalisaatiosta ja sen hallinnasta. Olemme nähneet globalisaatiossa kehityskulun, joka vaikuttaa syvällisesti kansainväliseen työnjakoon lisäten valtioiden taloudellista ja poliittista riippuvuutta. Tarvitsemme keskustelua globalisaation arvopohjasta, taloudellisten instituutioiden toimivuudesta ja viimekädessä konkreettisia toimia sen hyötyjen jakamiseksi kaikille.
-Nykyinen hallitus jatkaa tässä edeltäjänsä linjaa ja viime vuonna käynnistetyn Helsinki-prosessin puitteissa pohditaan globalisaation vaikutuksia ja etsitään keinoja sen hallinnan kehittämiseksi. Tarkoituksen on järjestää seuraava Helsinki-prosessin konferenssi vuonna 2005. Yksi keskeinen teema, johon Helsinki-prosessi pureutuu on miten uutta teknologiaa voidaan hyödyntää kehitysmaissa.
– YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksen pitäminen sopii hyvin tähän globalisaation kenttään. Uusi tieto- ja viestintäteknologia on vaikuttanut syvällisesti kansainvälisiin suhteisiin, maailmantalouteen ja lisännyt keskinäistä riippuvuutta. Se on muuttanut yksittäisten kansalaisten jokapäiväistä elämää, työntekoa, vapaa-aikaa, sosiaalista käyttäytymistä. Se toimi viime vuosikymmenellä taloudellisen kasvun moottorina, mutta kasvatti samalla ns. digitaalista kuilua niiden välillä jotka pääsivät hyötymään uuden talouden eduista ja jotka jäivät kehityksen ulkopuolelle. Tietoyhteiskuntien kehitys etenee ja sen monitahoisia seurausvaikutuksia on vaikea ennakoida.
-Tässäkin tarvitaan pohdintaa arvoista, instituutioiden ja pelisääntöjen tarpeesta sekä siitä miten uusi teknologia saadaan hyödyntämään kaikkia ja auttamaan YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. YK:n pääsihteeri antoi viime vuoden lopulla ensimmäisen raporttinsa vuosituhatjulistuksen toimeenpanosta. Pääsihteerin mukaan kahdeksannen tavoitteen, jossa sitoudutaan globaaliin kumppanuuteen kehityksen hyväksi, saavuttamien edellyttää nimenomaan parempaa tieteen ja teknologian hyödyntämistä.
– Monenvälisen yhteistyön vahvistaminen ja erityisesti YK-järjestelmän tukeminen tarjoaa edelleenkin tärkeimmän tien globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Toinen väline, jota haluamme kehittää on kansalaisyhteiskunnan vaikutusvallan lisääminen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Tietoyhteiskuntahuippukokouksen avulla voimme edistää näitä kumpaakin tavoitetta.
-WSIS on monessa suhteessa uudenlainen YK:n huippukokous. Se on ensimmäinen, joka järjestetään kahdessa osassa; Genevessä tänä vuonna joulukuussa ja Tunisissa 2005. Geneve aloittaa prosessin, joka jatkuu Tunisin jälkeenkin. WSIS aloittaa monivuotisen toimintasarjan joka luo asteittain yhteisymmärrystä ja normipohjaa globaalia tietoyhteiskuntaa varten.
– Huippukokouksen asialuettelo on laaja ja monin kohdin vaikea. Siinä joudutaan ottamaan kantaa niin tietoyhteiskunnan arvoperustaan kuten ihmisoikeuksiin ja sananvapauteen sekä myös perinteisiin pohjois-etelä kysymyksiin kuten investointien rahoittamiseen ja teknologian siirtoon. Esille tulee myös monia YK-järjestelmälle uusiin käsitteitä, jotka liittyvät alan globaaleihin ilmiöihin kuten tietoturvallisuus ja internetin hallinta.
– Valmistelujen vaikeus kertoo prosessin tarpeesta – tarpeesta muodostaa yhteinen visio tulevaisuuden tietoyhteiskunnasta ja löytää käytännön ratkaisuja miten tieto- ja viestintäteknologia saadaan palvelemaan kaikkia. ICT on vahva kehityksen väline, mutta sen hyväksikäyttö vaatii avointa ja innovatiivista ympäristöä. Näin olen tietoteknologiasta voi myös muodostua voimakas sosiaalisen ja poliittisen muutoksen voima. Huippukokouksessa pannaan YK:n jäsenvaltioiden valmius tällaisiin muutoksiin koetukselle.
-Huippukokouksen valmistelut ovat todistaneet, että tämänkaltaista yhteiskunnallista kysymystä ei voi käsitellä ilman kansalaisyhteiskunnan täysipainoista osallistumista. Tietoyhteiskunta on kehittynyt yksityisen sektorin ja yksityisten kansalaisten vahvan aloitteellisuuden varassa. Näiden piirien on päästävä vaikuttamaan huippukokouksen tuloksiin. Miten tämä toteutetaan YK:ssa, joka on täysivaltaisten valtioiden järjestö ja jossa neuvottelut käydään hallitusten edustajien kesken. Uusia menettelytapoja on löydettävä kansalaisyhteiskunnan saamiseksi mukaan.
-Jo nyt on nähtävissä, että WSIS kehittää todellista ja avointa globaalia hallintaa. Huippukokous on herättänyt suurta kiinnostusta kansalaisjärjestöjen, tiedeyhteisön, talouselämän ja kansainvälisten järjestöjen piirissä. Me haluamme rohkaista tätä edelleen.
-Tässä seminaarissa on käsitelty tärkeää kysymystä miten Suomi voisi omissa talous- ja kehitysyhteistyösuhteissaan edistää tieto- ja viestintäteknologian hyväksikäyttöä kestävän kehityksen hyväksi.
-Suomella on tällä alalla paljon annettavaa. Monilla mittareilla mitattuna Suomi on kärkimaiden joukossa tietoyhteiskuntien kehittämisessä. Käytössämme on huipputason teknologiaa ja sovellutuksia. Suomessa toimii vireä tietoyhteiskuntakysymyksiin perehtynyt kansalaisyhteiskunta. Avoimeen lähdekoodiin perustuva Linux-ohjelmisto on syntynyt Suomessa. Avoin lähdekoodi näyttää tarjoavan edullisia vaihtoehtoja kehitysmaille. Kehitysyhteistyöstä ja kauppasuhteista kehitysmaiden kanssa Suomella on jo melkoisesti kokemuksia. Erityisesti opetusalan kehitysyhteistyöhankkeissa ICT on monesti ollut tärkeä ainesosa.
-Edellytyksiä tulokselliseen yhteistyöhön ICT-sektorilla on näin ollen olemassa. YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksen hengessä Suomen on kuitenkin edelleen parannettava valmiuksiaan panostaa kehitysmaiden tietoyhteiskuntien kehittämiseen kaupan ja kehitysyhteistyön avulla. Huippukokouksen tavoitteena on rohkaista ja panna liikkeelle kumppanuushankkeita julkisen sektorin, yksityisten yritysten ja kansalaisyhteisön välillä. Uskon että Suomella on tähän runsaasti mahdollisuuksia.
– Suomen oma menestyminen tietoyhteiskunnan alalla osoittaa että ilman vahvaa perustaa, joka nojaa kansalaisten korkeaan koulutustasoon ja osaamiseen, tieto-ja viestintäteknologiaa ei voida käyttää hyväksi. Toinen tärkeä edellytys Suomen menestymiselle on ollut se, että olemme määrätietoisesti pyrkineet kehittämään suotuisaa toimintaympäristöä tieto- ja viestintäalan liiketoiminnalle. Me voimme korostaa näiden tietoyhteiskunnan peruskivien merkitystä.
-Tällä, kuten muillakin yhteistyön aloilla, on kuitenkin varottava sitä perisyntiä, että teknologisesti kehittyneempi maa yrittää tarjota omia ratkaisujaan sellaisenaan kehitysmaihin. Kehitysyhteistyöstä saadut kokemukset nimenomaan opettavat että lähtökohdaksi on otettava paikalliset olosuhteet, joiden mukaan yhteistyöhankkeet on sopeutettava. ICT on mahdollisuuksien väline, jonka avulla on mahdollista nopeuttaa taloudellista kasvua ja vaikkapa hypätä yli joiden kehityksen kynnysten. Tällaiset hypyt eivät kuitenkaan saisi olla hyppyjä tuntemattomaan.
-Tietoyhteiskuntien rakentaminen on sidoksissa ympäröivään maailmaan. Sitä ei voida harjoittaa irrallaan muusta yhteiskuntapolitiikasta. Tietoyhteiskunnan mukaanotto kehitysyhteistyöhön riippuu viime kädessä siitä antavatko kehitysyhteistyökumppanimme etusijan näille hankkeille omissa kansallisissa strategioissaan.
-WSIS nostaa tietoyhteiskunnan julkisen huomion kohteeksi YK:n jäsenmaissa ja jo siitä syystä sillä on tärkeä merkitys. Kuten muissakin YK:n vastaavissa huippukokouksissa Genevessä hyväksytään toimintasuunnitelma, joka aloittaa monivuotisen toimeenpano- ja seurantatoiminnan kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Tietoyhteiskuntanäkemys tulee integroitua YK-järjestelmään ja jäsenvaltioiden kansalliseen politiikkaan.
-Tavoitteena on, että jokainen YK:n jäsenmaa laatii oman tietoyhteiskuntastrategiansa, joka sopii omaan kehityspolitiikkaan. Strategioita laadittaessa poliittiset päättäjät arvioivat minkälainen merkitys tieto- ja viestintäteknologialla on kyseisen maan kohdalla. Prioriteettien asettaminen on jokaisen maan itsensä tehtävä.
