Unionin ulkosuhteiden kehittäminen osana EU:n tulevaisuustyötä
Euroopan unionin ulkoisen toiminnan vahvistaminen on yksi unionin tulevaisuustyön keskeisiä aiheita. Suomen kannalta on perusteltua, että EU on vahva kansainvälinen vaikuttaja. Ympäristössämme tapahtuva kehitys heijastuu suoraan maamme turvallisuuteen ja hyvinvointiin, koska Suomi on leimallisesti avoin talous ja yhteiskunta. Yleismaailmallinen kehitys on myös vienyt valtioita kohti yhä suurempaa keskinäisriippuvuutta. Euroopan unioni tarjoaa arvoiltaan ja tavoitteiltaan sopivan kehyksen Suomen etujen ajamiseen ja aseman varmistamiseen.
Jo nyt unioni on merkittävä globaali toimija. Sillä on kauppapolitiikassa ja kehitysyhteistyössä johtava rooli maailmassa. Unioni on myös aktiivisesti edistänyt ympäristönsuojelua ja kansainvälisen oikeusjärjestyksen vahvistamista ja on tähän liittyen keskeisesti myötävaikuttanut sellaisten merkittävien hankkeiden läpiviemiseen kuten Kansainvälinen rikostuomioistuin, Kioton ilmastosopimus sekä Dohan WTO-kierroksen käynnistäminen. Tämänlaatuiselle unionin globaalille roolille on suuri tarve. Siksi tavoitteena konventissa ja sitä seuraavassa hallitusten välisessä konferenssissa (HVK) tulee olla unionin ulkoisen toiminnan parempi tehokkuus, koherenssi ja näkyvyys.
Perustuslaillista sopimusta koskevassa luonnoksessa esitetään keskitetysti unionin ulkoista toimintaa koskevat periaatteet ja tavoitteet. Sellaisten keskeisten haasteiden kuten globalisaation hallinta, multilateraalisen järjestelmän asema vahvistaminen, kestävä kehitys ja köyhyyden poistaminen tulee heijastua unionin tavoitteenasettelussa. Tältä osin sopimusluonnos ilmentää hyvin unionin omaleimaisuutta kansainvälisenä toimijana ja vastaa siten Suomen konventissa esille tuomia näkemyksiä.
Suomi pitää unionin ulkosuhdetoiminnan eri osa-alueiden välisen johdonmukaisuuden eli koherenssin lisäämistä tärkeänä. Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP), kehitysyhteistyön ja kauppapolitiikan tulee nivoutua yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämän tavoitteen saavuttamista palvelisi konventin puheenjohtajiston esittämään perustuslaillista sopimusta koskevaan luonnokseen sisällytetty ehdotus unionin ulkoista toimintaa koskevien määräysten kokoamisesta yhteen osastoon. Tällä selkeytettäisiin perussopimusta ja annettaisiin kokonaisvaltaisempi kuva unionin ulkosuhdetoiminnasta. Toiminnan yhtenäisyyttä lisäisi välillisesti myös nykyisen pilarijaon poistaminen, jota Suomi kannattaa.
Suomi toimi edellisessä hallitusten välisessä konferenssissa aktiivisesti kauppapolitiikkaa koskevien sopimusmuutosten aikaansaamiseksi. Hallitus katsoo, että nyt valmisteltavien lisämuutosten tulee noudattaa niitä lähtökohtia, jotka Suomella oli jo Nizzan sopimusta neuvoteltaessa. Näihin kuului ja kuuluu edelleen myös se, ettei esimerkiksi mahdollisuuksiamme järjestää julkisia palveluja parhaaksi katsomallamme tavalla heikennetä.
Kehitysyhteistyön osalta perussopimukseen ei ole syytä tehdä merkittäviä muutoksia. Päätöksentekoa ja menettelyjä voidaan tosin tälläkin alueella tehostaa. Lisäksi tulee pohtia, olisiko nykyään erillisen Euroopan kehitysrahaston rahoituksen yhdistäminen EU:n budjettiin toteutettavissa.
Useimmilla EU:n sisäisillä politiikoilla – kuten esimerkiksi ympäristö, maatalous sekä oikeus- ja sisäasiat – on myös ulkoinen ulottuvuutensa tai merkittäviä ulkoisia vaikutuksia. Ulkosuhdetoiminnan osa-alueiden koherenssin lisäksi onkin tärkeää turvata myös unionin sisäisten politiikkojen ja ulkoisen toiminnan välinen johdonmukaisuus.
Suomi pitää tärkeänä unionin tehokasta toimintaa kansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa. EU:n kannat niissä tulisi sovittaa paremmin yhteen, ja ne tulisi mahdollisuuksien mukaan esittää yhden tahon toimesta. On myös mahdollistettava unionin jäsenyys kansainvälisissä järjestöissä jäsenvaltioiden rinnalla, jos se on tarpeen unionin tavoitteiden saavuttamiseksi.
* * *
Euroopan unionilla on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Kuitenkin jo pidempään ja erityisesti viime vuosien aikana tarve ja kannatus sen tehostamiseksi on kasvanut. Euroopan kansalaiset, myös Suomessa, odottavat tätä ja Suomi on tavoitteesta samaa mieltä. Tämän tulee heijastua konventin ja hallitusten välisen konferenssin tuloksissa. Olemme aktiivisesti tukemassa näitä ponnisteluja.
Keskeinen elementti YUTP:n kehittämisessä on sen päätöksenteon tehostaminen ja rakenteiden uudistaminen. Määräenemmistöpäätöksenteon tulisi olla pääsääntö myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella, poikkeuksena turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat päätökset, jotka tulee jatkossakin tehdä yksimielisesti. Määräenemmistöpäätöksentekoon tulee liittyä mahdollisuus ns. hätäjarrun ja rakentavan pidättäytymisen käyttöön. Päätöksentekoa koskevat säännöt tulisi määritellä mahdollisimman tarkasti perussopimuksessa eikä jättää niistä päättämistä myöhemmin Eurooppa-neuvoston toimesta tehtäviksi, kuten konventin puheenjohtajisto on ehdottanut.
Unionin rakenteiden uudistamisen kannalta keskeinen uudistus on EU:n ulkoministerin toimen luominen siten, että yhdistettäisiin komission ulkosuhteista vastaavan jäsenen sekä korkean edustajan nykyiset tehtävät. Suomi on kannanotoissaan korostanut, että järjestely ei saa vaikuttaa komission toimivaltaan eikä muuttaa instituutioiden välillä vallitsevaa tasapainoa. Tämän vuoksi ministerin toimivaltuudet nykyisten yhteisötoimien ja YUTP-toiminnan välillä tulisi erotella selkeästi. Ministeri olisi komission varapuheenjohtaja. Toisaalta hän toimisi neuvoston alaisena yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä, joissa hänellä olisi myös itsenäinen, komissiosta ja jäsenvaltioista riippumaton aloiteoikeutensa. Hän olisi päävastuussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta ja hän voisi edustaa unionia kansainvälisesti kulloisenkin puheenjohtajavaltion tai nykyisen troikan sijasta. Neuvostoa, joka käsittelee ulkosuhdeasioita, tulisi johtaa jatkossakin rotaatiojärjestelmän mukaan määräytyvä puheenjohtajavaltio. Mahdollisuus erottaa ministeri tulisi määritellä erikseen.
Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on osa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomi pitää myönteisenä sitä, että tämä lähtökohta on hyväksytty myös perustuslaillista sopimusta koskevassa luonnoksessa.
Vaikka yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on jo nyt operationaalinen osa YUTP:tä, on olennaista varmistaa, että kriisinhallintaa varten tarvittava toimintakyky saatetaan kaikilta osin valmiiksi.
Suomi katsoo, että unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on mahdollista ja tulee myös edelleen kehittää. Tämän tulee tapahtua siten, että toimet vahvistavat unionin yhtenäisyyttä. Olemme valmiita tarkastelemaan avoimesti kaikkia tähän tähtääviä esityksiä. Esimerkiksi kriisinhallintatoimintaa ja siihen liittyvää voimavaratyötä sekä puolustusmateriaaliyhteistyötä voidaan kehittää nykyisten periaatteiden pohjalta.
Suhtaudummekin myönteisesti kriisinhallintaan liittyvien ns. Petersbergin tehtävien laajentamiseen. Sopimusluonnoksessa unionille esitetyt lisätehtävät kuuluvat selkeästi kriisihallintatehtävien piiriin ja perustuvat pitkälti jo käytännössä saatuihin kokemuksiin.
Kriisinhallinnan kehittäminen tulee edellyttämään unionin käytössä olevien voimavarojen lisäämistä. Suomi on osaltaan valmis myötävaikuttamaan voimavaratyöhön, jonka tulee jatkossakin tapahtua yhteistyössä kaikkien siihen halukkaiden jäsenmaiden kesken.
Puolustusmateriaalialan yhteistyötä tulee tiivistää perustamalla unionin puolustusmateriaalivirasto, jonka toimintaan kaikilla jäsenmailla on yhtäläiset oikeudet osallistua. Viraston tehtäviin ei kuitenkaan tule, eikä perustuslain tasoisiin määräyksiin ylipäätään tule sisältyä eri maiden puolustusta koskevien määrällisten kehitystavoitteiden määrittäminen.
Sotilaallisen kriisinhallinnan ohella tulee vahvistaa laaja-alaista siviilikriisinhallintatoimintaa; tätä koskevia sopimusmääräyksiä olisi vahvistettava. Suomi onkin esittänyt siviilikriisinhallinnalle omaa lukua tulevaan perustuslailliseen sopimukseen.
Samoin pidämme tarpeellisena ns. solidaarisuuslausekkeen sisällyttämistä uuteen perussopimukseen. Tällä vahvistettaisiin jo olemassa olevaa terrorismin vastaista yhteistoimintaa.
Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan periaatteiden tulee säilyä ennallaan. Osallistumisen tulee olla avointa kaikille halukkaille jäsenmaille. Kriisinhallintatehtävien hoitoa varten ei tule luoda erillistä, vain joidenkin jäsenmaiden muodostamaa suljettua ryhmää. Tämä jakaisi unionin kahtia ja olisi omiaan heikentämään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Lähtökohtaisesti onkin etsittävä ratkaisuja, jotka voidaan toteuttaa kaikkien unionimaiden kesken yhdessä. On avoimin mielin katsottava, mitkä tehtävät eri maiden ja ryhmien esityksistä voidaan kirjata Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteisiin tehtäviin. Hallitus on katsonut, että jos tälle ei ole edellytyksiä, tulee toiminnan kuitenkin tapahtua vähintään nykysopimuksiin kirjattujen vahvistettua yhteistyötä koskevien periaatteiden mukaisesti. On esimerkiksi välttämätöntä, että osallistuvien jäsenvaltioiden lukumäärä on riittävän suuri. Järjestelmän tulee olla avoin kaikille sekä kunnioittaa unionin toimielinjärjestelmää ja kaikkien jäsenvaltioiden etuja.
Suomi katsoo, että yhteisen puolustuksen velvoitteen ottaminen unionisopimukseen ei vahvistaisi yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa eikä toisi lisäarvoa unionin toiminnan kannalta. Jos suurempi ryhmä jäsenmaita kuitenkin haluaa edetä yhteisen puolustuksen suuntaan, edellyttäisi myös tämä joka tapauksessa sitä, että noudatetaan edellä mainitsemiani vahvistetun yhteistyön periaatteita. Tässä vaiheessa ei ole tarpeellista ottaa kantaa siihen, tulisiko Suomen olla mukana tämänkaltaisessa yhteistyössä.
Suomen lähtökohtana on siis unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen. Tähän liittyy myös Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen. On pragmaattisesti analysoitava, mitä uusia aloitteita ja hankkeita tarvitaan ja miten ne voidaan toteuttaa siten, että unionin ja sen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhtenäisyys turvataan.
Pidämme tätä yhteisten tehtävien vahvistamista korostavaa ja uusien jakolinjojen tuomista unioniin torjuvaa etenemistä koko Euroopan vaikutusta ja yhtenäisyyttä parhaiten palvelevana etenemistapana ja olemme aktiivisia sen edistämiseksi neuvottelujen ratkaisuvaiheissa.
