Arvoisat ihmisoikeuksien puolustajat, hyvät kuulijat
Kolmannen ihmisoikeuspoliittisen selonteon valmistelut on käynnistetty. Selonteko on tarkoitus antaa alkuvuodesta 2004. Tämä kuuleminen on olennainen osa sen valmisteluprosessia.
Selonteko on tällä kerralla kattavampi kuin aiemmat: sen on tarkoitus sisältää Suomen kansainvälisen toiminnan ohella myös keskeisiä kotimaisia ihmisoikeushaasteita. Kansainvälinen ja kansallinen toiminta ihmisoikeuksien puolesta liittyvät monin tavoin yhteen. Suomen sisäisten kysymysten käsittely selonteossa lähtee liikkeelle kansainvälisten sopimusvalvontaelinten Suomea koskevista päätelmistä. Sopimusvalvontaelimet ovat kiinnittäneet huomiota ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta olennaisiin kysymyksiin ja niiden huomiot ovat väline rajata tarkastelu kaikkein keskeisimpiin haasteisiin.
Selonteon on myös tarkoitus kattaa aiempaa pidempi kausi: siinä seurataan kehitystä edellisen selonteon antamisen jälkeen ja asetetaan tavoitteita kuluvalle vaalikaudelle. Pyrkimykseni on laatia aiempaa konkreettisempi ja tavoitteellisempi selonteko ja vähentää kuvailevaa osuutta.
Näin ollen selonteko muodostaa aiempaa laajemmassa mielessä hallituksen ihmisoikeuspoliittisen ohjelman. Ajatuksena on pyrkiä entistä kokonaisvaltaisemmin hahmottamaan sitä miten Suomi voisi mahdollisimman tehokkaasti ja käytettävissä olevat resurssit oikein kohdentaen vaikuttaa ihmisoikeuskysymyksiin.
Toivomme kommentteja eri näkökulmista: miten aiemmassa selonteossa asetetut tavoitteet ovat toteutuneet? Mitkä ovat keskeiset ihmisoikeuspoliittiset haasteet kotimaassa ja kansainvälisesti? Miten Suomen ihmisoikeuspoliittista toimintaa tulisi kehittää? Te läsnäolijat edustatte erittäin laajaa ja monipuolista asiantuntemusta. Ihmisoikeudet ovat monipuolinen ja jotakuinkin kaikille yhteiskuntaelämän aloille ulottuva asiakokonaisuus. Tavoitteemme on valottaa tätä kokonaisuutta mahdollisimman monipuolisesti. Tämän työn avuksi tarvitsemme myös laajaa eri alojen asiantuntemiusta ja erilaisia näkökulmia.
Tarkoitukseni on seuraavassa käydä läpi ne lähtökohdat joille selonteon eri osuudet perustuvat:
Yleiset periaatteet
Nyt annettava selonteko kattaa ajanjakson marraskuusta 2000 alkaen ja siis myös 11. 9. 2001 jälkeisen tilanteen. On selvää, ettei tämä aika ole ollut ihmisoikeuksien kannalta kaikkein helpoimpia. New Yorkin ja Washingtonin terroristihyökkäysten jälkeen terrorismin vastainen toiminta ajoittain myös haastoi ihmisoikeusajattelun. Eri puolilla maailmaa ihmisoikeuksien kannalta ongelmallista toimintaa saatettiin puolustella terrorismin vastaisella taistelulla.
Voi jopa sanoa että ihmisoikeuksien pitkä nousukehitys kansainvälisellä agendalla taittui syyskuun 2001 tapahtumiin. Itse katson kuitenkin että tilanne on osittain jo tasoittunut. Ne tekijät jotka ovat johtaneet ihmisoikeuksien nousuun – ennen kaikkea kansalaistason maailmanlaajuinen tietoisuus ja myös tiedonvälityksen tehostuminen – eivät ole kadonneet minnekään.
Joka tapauksessa, aktiivisen ja aloitteellisen työn on erityisesti nykyisessä haastellisessa tilanteessa jatkuttava. Hallitus on ohjelmansa mukaisesti sitoutunut näin toimimaan. Ihmisoikeudet kuuluvat hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopistealueisiin.
Selonteon alussa vahvistetaan Suomen ihmisoikeuspolitiikan lähtökohdat, joista yksi keskeisimmistä on ihmisoikeuksien universaalisuus. Tämä ei ole vain kaunis periaate, vaan yleismaailmallisuudella on keskeinen merkitys ihmisoikeustyön käytännössä. Ihmisoikeusloukkauksia, kuten naisten ja tyttöjen oikeuksien loukkauksia, ei voi perustella esimerkiksi kulttuurisilla tekijöillä.
Toisaalta univeraalisuuteen liittyy kansainvälisen yhteisön oikeus tarkastella ihmisoikeustilannetta missä tahansa. Ihmisoikeudet eivät ole minkään valtion sisäisiä asioita. Suomi painottaa kansainvälisten järjestöjen ja mekanismien merkitystä. Ihmisoikeuksien kehittämisen tulee tapahtua ennen kaikkea monenkeskisen järjestelmän puitteissa.
Suomen hallitus pitää dialogia ja yhteistyötä korvaamattoman tärkeinä ihmisoikeuspolitiikan välineinä. Tavoitteeksi tulee kuitenkin aina asettaa ihmisoikeustilanteen todellinen parantuminen. Dialogi ja yhteistyö eivät sulje pois muita keinoja kuten esimerkiksi toimintaa YK:n ihmisoikeustoimikunnassa tai huomion kiinnittämistä jonkin maan ihmisoikeusongelmiin julkisuudessa.
Selonteossa tullaan myös tarkentamaan sitä yleistä lähtökohtaa että hallituksella on velvollisuus noudattaa ihmisoikeuksia ja yksilöt puolestaan ovat ihmisoikeuksien subjekteja. Monet aikamme keskeisistä ihmisoikeushaasteista – kuten ihmiskauppa, naisiin kohdistuva väkivalta tai rasismi – perustuvat kuitenkin pitkälti yksilöiden toiminnalle. Jos hallitus ei riittävästi takaa yksilöiden oikeuksien toteutumista, on näissäkin tapauksissa perusteltua puhua ihmisoikeusloukkauksista.
Käsitteet kuten hyvä hallinto ja oikeusvaltio tulevat entistä useammin esille ihmisoikeuksien yhteydessä. Onkin selvä että hyvän hallinnon ja oikeusvaltion on toimittava jotta yksilön oikeudet yhteiskunnassa voisivat kunnolla toteutua. Esimerkiksi EU:n perusoikeuskirjan valmisteluissa Suomi ajoi menestyksellisesti oikeutta hyvään hallintoon ihmisoikeusyhteydessä.
Selonteon alkuosassa on tarkoitus myös vahvistaa Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopisteet. Toimintaa erityisesti naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksien eteen on tarkoitus jatkaa. Lähivuosina myös vammaisten oikeudet tulevat olemaan erityinen painopiste.
Ensimmäiseen lukuun sisällytetään myös Suomen perusoikeusuudistusta koskeva osuus.
Kansainväliset järjestöt ja EU
EU:n kehityksen kannalta selonteon valmistelu ajoittuu kiinnostavaan aikaan. Konventin työ on päättynyt ja hallitustenvälinen konferenssi juuri alkanut. Perusoikeuskirjan saattaminen osaksi EU:n perustuslaillista sopimusta on toteutumassa. EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen etenee. Suomi näkee nämä kaksi prosessia tärkeinä rinnakkaisina elementteinä EU:n ihmisoikeussektorin vahvistamisessa. Selonteossa on tarkoitus asettaa tavoitteita sille, miten Suomi parhaiten voisi edistää tätä kehitystä.
EU tarjoaa Suomen ihmisoikeuspolitiikalle keskeisen kanavan, jota aktiivisesti käyttäen voimme suuresti lisätä vaikutusmahdollisuuksiamme ihmisoikeustilanteeseen eri puolilla maailmaa. EU:lla on mittava valikoima erilaisia poliittisia, taloudellisia ja oikeudellisia keinoja vaikuttaa kaikkialla maailmassa. Toiminnan johdonmukaisuudessa on kuitenkin puutteita, ja Suomen tarkoituksena on pyrkiä tätä puolta kehittämään. Uskottavuus edellyttää myös EU:n omaa aluetta koskevan ihmisoikeuskulttuurin kehittymistä.
Selonteossa tarkastellaan myös ajankohtaisia ihmisoikeuskysymyksiä kansainvälisissä järjestöissä. Yhtenä esimerkkinä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tilanne. Strasbourgin tuomioistuimessa on jutturuuhkaa ja ratkaisuksi on tarjottu yksilövalitusoikeuden rajoittamista. Suomi ei voi hyväksyä kansalaisille ja koko Euroopan ihmisoikeuskulttuurille tärkeän yksilövalitusoikeuden rajoitusta vaan tulee toimimaan tällaista muutosta vastaan. Toisena esimerkkinä voi mainita YK:n ihmisoikeustoimikunnan, jonka jäseneksi Suomi pyrkii IOT:n kaudelle 2005 – 2007. Ihmisoikeustoimikunta on vaikeassa tilanteessa: sen toiminta on pitkälle politisoitunutta ja vaikeaa. Toisaalta IOT on kansainvälisen ihmisoikeustoiminnan keskeinen foorumi ja uusien aloitteiden moottori. Suomen tavoitteena tulee olla sisällöllisesti linjakas toiminta ja samalla siltojen rakentaminen mahdollisuuksien mukaan yli blokkirajojen.
Globaalihaasteet
Ihmisoikeuspolitiikkaa tehdään jatkuvasti maailmanlaajuistuvassa ympäristössä. Globalisoituminen asettaa ihmisoikeuspolitiikalle sekä olennaiset haasteet että myös eräitä uusia mahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan ihmisoikeushaasteet ovat tänä päivänä siinä määrin globaaleja että tälle osuudelle on tarkoitus antaa tällä kerralla aiempia selontekoja laajempi tila.
UM:ssa osallistutaan turvallisuuspoliittisen selonteon valmisteluihin. Lisäksi valmisteltavina ovat globalisaatioselvitys sekä kehityspoliittinen periaatepäätös. On tietenkin tarpeen koordinoida kaikkien näiden valmistelutyö. Selvää on kuitenkin, että nyt puheena olevassa asiakirjassa päällimmäisenä on ihmisoikeusnäkökulma. Ihmisoikeusnäkökulma toimii rajauksena ja punaisena lankana myös selonteon globaalihaasteita koskevassa osuduessa.
Turvallisuuteemme kohdistuvat uhkat ovat muuttuneet. Turvallisuusuhkat ovat entistä globaalimpia. Niiden torjuminen edellyttää mahdollisimman laajaa monenkeskistä yhteistyötä. Uudet uhkat kytkeytyvät monin tavoin ihmisoikeuksiin. Turvallisuuskymyksiä tullaan selonteossa tarkastelemaan erityisesti inhimillisen turvallisuuden näkökulmasta. Tässä yhteydessä esiin tulevia kysymyksiä ovat esimerkiksi ihmisoikeuksien suhde kriisin eri vaiheisiin, naisten ja lastenkin tilanne huomioiden, ja siviilikriisinhallinnan mahdollisuudet ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion rakentamisessa.
Ajankohtainen on myös esimerkiksi ”Responsability to protect” – aloitteeseen liittyvä keskustelu: miten kansainvälinen yhteisö voi puolustaa haavoittuvassa asemassa olevia silloin kun valtio ei tähän pysty tai kun valtio päin vastoin kohdistaa massiivisia oikeudenloukkauksia omiin kansalaisiinsa. Yksilön kannalta erityisen ongelman muodostavat toimintakyvyttömiksi tulleet valtiot. Tähän failed states -problematiikkaanhan kiinnitetään huomiota esimerkiksi EU:n valmisteilla olevassa turvallisuusstrategiassa.
Ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puute sekä demokratian toimimattomuus luovat pohjaa ääriliikkeille ja heikentävät vakautta. Tämän selonteon kannalta on erityisen ajankohtaista tarkastella ihmisoikeuksien ja terrorismin suhdetta. On syytä painottaa erityisesti sitä, että terrorismin vastaisen toiminnan tulee tapahtua kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.
Kun tarkastellaan kehitystä edellisen selonteon antamisen jälkeen on Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen merkillepantavaa. Rankaisemattomuuden vastustamisessa tapahtunut kehitys antaa pohjaa uskoa, että myös ihmisoikeuksien kannalta suhteellisen vaikeina aikoina on mahdollista päästä eteenpäin.
Maahanmuuttokysymykset ovat ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta haaste sekä globaalitasolla, Euroopassa että Suomessa. Selonteossa tarkastellaan kansainvälisiä pakolaiskysymyksiä ja mm. YK:n pakolaiskomissaarin uutta roolia sekä Suomen kiintiöpakolaispolitiikkaa osana Suomen kansainvälistä vastuuta. Turvapaikkakysymykset ovat epäilemättä yksi keskeisistä ihmisoikeushaasteista maanosassamme. Suomen osalta kysymystä tarkastellaan erityisesti kansainvälisten sopimusvalvontaelinten huomioiden näkökulmasta. Myös kotouttumisesta Suomessa saatuja kokemuksista tarkkaillaan tässä yhteydessä.
Tarkasteltaessa ihmisoikeuksia osana Suomen kehityspolitiikkaa on olennaista tunnistaa entistä paremmin oikeuspohjainen näkökulma kehitykseen (ns. rights based approach). Kansalaisjärjestöjen rooli on olennainen mm. siksi että ne voivat toimia sellaisissakin oloissa joissa esimerkiksi huonon ihmisoikeustilanteen vuoksi hallitusten välinen yhteistyö ei tule kyseeseen.
Suomi on sitoutunut edistämään globalisaatiota koskevaa vuoropuhelua yhteisten globalisaation hallintaa koskevien pelisääntöjen löytämiseksi ja parantamiseksi. Joulukuussa 2002 pidetyn Helsinki-konferenssin ja sen seurantaan liittyvän prosessin tarkoituksena on ennen kaikkea tarjota avoin keskustelufoorumi eri toimijoille globalisaation hallinnasta. Ihmisoikeuskysymykset liittyvät Helsinki-prosessiin monin tavoin ml. inhimillisen turvallisuuden näkökulmasta.
Kysymys kaupan ja ihmisoikeuksien suhteesta on monissa yhteyksissä esillä. ILO on työelämän normien kannalta keskeinen toimija – esimerkiksi vuonna 1998 hyväksyttiin julistus työelämän perusoikeuksista. WTOssa kysymys on ollut varsin vaikea. Ihmisoikeudet yleisesti ottaen eivät sisälly WTOn sopimusjärjestelmän piiriin, mutta EU on painottanut yhdenmukaisen lähestymistavan löytämistä eri järjestöjen välillä. On syytä painottaa myös yritysten positiivista roolia yritysten sosiaaliseen vastuuseen ja työelämän normien edistämiseen liittyen. Suomessa yritysten yhteiskuntavastuu onkin otettu vastaan positiivisena haasteena.
Aseviennin osalta lupahakemuksissa noudatettavan, ihmisoikeuskriteerin sisältävän kokonaisharkinnan kannalta EU:n käytännesääntöjen merkitys myös Suomen päätöksenteolle on merkittävä. Suomen tavoitteena on EU:n vientivalvontajärjestelmän vahvistaminen edelleen. Lähivuosien haasteena tulee olemaan uusien EU-jäsenvaltioiden tehokas ja kitkaton integrointi EU:n vientivalvontajärjestelyihin.
Temaattiset kysymykset
Osana temaattisia kysymyksiä tullaan nostamaan esiin erityisesti seuraavat asiat: naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeudet, rasismi, vammaisten oikeudet sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Mahdollisesti myös muita temaattisia kysymyksiä otetaan vielä mukaan. Näiden kysymysten yhteydessä tarkastellaan sekä kehitystä kansainvälisellä tasolla viime selonteon jälkeen että tilannetta Suomessa, jälleen erityisesti sopimusvalvontaelinten suositusten valossa.
Ihmiskauppa on yksi keskeisiä ihmisoikeushaasteita Euroopassa. Myös selonteossa aihetta pyritään lähestymään eri näkökulmista, kuten tosiasiallisen tilanne erityisesti nais- ja lapsikauden osalta, kansainväliset instrumentit ja niiden ratifointi Suomessa sekä eri järjestöissä tehtävä työ.
Lasten oikeuksien osalta merkittävää on mm. se että YK:n lapsia koskeneen erityisistunnon tulokset toteutetaan. Lapsen oikeuksien toteutumista on tarkoitus tarkastella myös Suomessa. Esille tulevia kysymyksiä lienevät tällöin mm. vähemmistöjen ja pakolaislasten asema, lasten hyväksikäyttö ja väkivalta.
Vähemmistöjen oikeuksien osalta tarkastellaan mm. romanien oikeuksia eri tasoilla. Tasavallan presidentin Eurooppalaista romanifoorumia koskevan aloitteen vieminen päätökseen on Suomen prioriteetteja.
Vammaisten oikeuksien osalta uuden kansainvälisen sopimuksen valmistelemiseksi on lähivuosina vammaisten ihmisoikeuksien kehittämisen kannalta olennainen prosessi. Myös Suomen kehitysyhteistyössä vammaisten oikeuksien asema on korostunut. Suomessa on paljon osaamista, jota voidaan hyödyntää tässä.
Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien merkitys on globalisaation hallintaa koskevan keskustelun myötä entisestään korostunut. YK:n TSS-oikeuksien yleissopimukseen laadittava pöytäkirja, jolla luotaisiin myös tähän sopimukseen liittyen yksilövalitusjärjestelmä, on Suomen aktiivisesti ajamana tavoitteena.
Lopuksi
Hyvät kuulijat,
Olen edellä pyrkinyt käymään läpi joitakin selontekotyön kannalta keskeisiä lähtökohtia ja aiheita. Kirjoitustyö on kuitenkin vasta aivan alussa. Kuten alussa totesin selonteko on tarkoitus antaa eduskunnalle alkuvuodesta 2004. Halusimme kuitenkin ajoittaa tämän kuulemistilaisuuden jo työn alkuvaiheeseen, jotta esiin tuodut näkemykset voitaisiin riittävän hyvin ottaa huomioon.
Toivomme tässä tilaisuudessa näkemyksiänne siitä, miten Suomen ihmisoikeuspolitiikalle aiemmin asetetuissa tavoitteissa on onnistuttu sekä ennen muuta siitä, mihin uuden selonteon tulisi keskittyä. Mitä aiheita sen tulisi sisältää ja miten uutuutena tuleva kotimainen osuus tulisi hahmottaa?
Vielä kerran: tervetuloa kuulemistilaisuuteen. Toivon aktiivista osanottoa.
