Hyvät kuulijat, hyvät vapaaehtoistyön uranuurtajat
Olemme kokoontuneet tänään juhlistamaan liittonne 40-vuotista taivalta. Liittonne syntyi maamme käydessä läpi suurta yhteiskunnallista murrosta. Suomi teollistui, siirryttiin maalta kaupunkeihin, ihmiset jättivät kotiseutunsa ja juurensa. Liittonne perustettiin sosiaalisia turvaverkkoja tarvitseville, auttamaan ja opastamaan perheitä uudessa tilanteessa, jossa hyvinvointivaltion perustoja vasta valettiin.
Nyt 2000-luvun alussa Suomi elää jälleen murrosvaihetta. Takana on 90-luvun syvä lama, mutta sen seuraukset, yhteiskunnallinen eriarvoistuminen, suurtyöttömyys ja hyvinvointipalveluiden karsiminen, tuntuvat edelleen. Ihmiset siirtyvät taas syrjäseuduilta kasvukeskuksiin, pohjoisesta etelään. Lähimmäistuen ja sosiaalisten turvaverkkojen tarve ei ole poistunut, päin vastoin. Niin perheiden ja lasten kuin vanhustenkin pahoinvointi on lisääntynyt. Tässä tilanteessa hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja riittävien ja laadukkaiden palvelujen varmistaminen on äärimmäisen tärkeää, mutta yhtä lailla tarvitaan myös vapaaehtoistyötä ja järjestötoimintaa.
Rakennettaessa suomalaista hyvinvointivaltiota ei tule unohtaa vapaaehtoistyötä. Sen arvo ymmärretään taas tänään paremmin, kun uusliberalismin vetovoima ja sokea luottamus markkinavapauksien ja rajoittamattoman itsekkyyden autuaaksitekevyyteen on ehtymässä. Ihmiset etsivät vastauksia aikamme ongelmiin yhteisöllisyyden vahvistamisesta, eivät sen enemmästä heikentämisestä.
Yhteisöllisyys toteutuu suuressa määrin, mutta ei yksinomaan julkisen vallan toimien kautta. Yhteisöllisyys on myös sitä, että vastuuta lähimmäisestä kannetaan eri tavoin perheissä, asuinyhteisöissä, vapaaehtoistyössä ja kansalaisyhteiskunnan monimuotoisten järjestäytymistapojen puitteissa.
Vapaaehtoistyö niin kulttuurin, liikunnan kuin sosiaali- ja terveyspalveluidenkin alalla täydentää julkisen sektorin toimintaa. Liittonne jäsenten viime vuonna suorittamat lähes 300 000 vapaaehtoistuntia – koostuivat ne sitten vierailuista vanhainkodeissa, lehden lukemisesta vanhuksille, kuoroesiintymisistä tai avusta arkipäivässä selviytymiseen -, ovat korvaamattoman arvokkaita. Ne ovat sitä yhteisöllisyyttä, vastuunkantoa lähimmäisistä, jota tarvitaan taisteltaessa yhteiskunnan asenteiden kovenemista ja itsekkyyden kasvua vastaan, kuten toimintasuunnitelmassanne todetaan.
Liittonne tekee tärkeätä työtä myös järjestämällä sosiaalista lomatoimintaa ja näin antamalla perheille mahdollisuuden lepoon ja virkistäytymiseen. Toimintanne mahdollistaa juuri niiden ihmisten ja perheiden lomailun, joilla ei siihen olisi muuten taloudellisia mahdollisuuksia. Erityisen tervetullut on liittonne halu tukea sukujen keskeisten tukiverkostojen syntymistä myöntämällä lomatukea laajennetuille perhekokonaisuuksille ja saattamalla isovanhemmat ja lastenlapset yhteen.
Hyvät kuulijat
Kansalaisjärjestö- ja vapaaehtoistoiminnan laajuus mittaa kansalaisyhteiskunnan vahvuutta ja demokratian elinvoimaisuutta. Se tukee myös talouden suotuisaa kehitystä. Sieltä, missä löytyy sosiaalista pääomaa – kansalaisten omaehtoista toimintaa, keskinäistä luottamusta ja yhteistyötä –, löytyvät myös paremmat edellytykset taloudelliselle kasvulle kuin sieltä, missä sosiaalinen pääoma on heikko.
Suomessa julkinen valta tukee kansalaisjärjestö- ja vapaaehtoistoimintaa eli niin sanottua kolmatta sektoria myös taloudellisesti. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa on yli kuudenkymmenen vuoden ajan rahoittanut valtion ja yleishyödyllisten yhdistysten yhdessä hallinnoima Raha-automaattiyhdistys. Tämä erikoinen suomalainen ratkaisu tuottaa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen käyttöön tänäkin vuonna lähes 280 miljoonaa euroa. Uuden arpajaislain mukaan RAY:n tuoton käyttötarkoitus on terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen nimenomaan avustamalla yleishyödyllisiä yhteisöjä.
RAY:n avustustoiminta suuntautuu ehkäisevään toimintaan ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukeen. 90-luvun laman seurauksena RAY:sta on muodostunut erittäin merkittävä väliinputoajaryhmien sosiaalisten perusoikeuksien rahoittaja.
RAY:n yhteiskunnallista merkitystä voidaan kuvata useilla mittareilla. RAY-avustuksin toimivien järjestöjen toiminnan laajuus on noin 20-25 prosenttia kuntien vastaavan toiminnan laajuudesta. RAY:n rahoittamien järjestöjen henkilöstö vastaa noin 24 000 henkilötyövuotta ja järjestöissä toimivien 125 000 vapaaehtoisen työpanos noin 25 000 henkilötyövuotta. Jäseniä näissä järjestöissä on kaksi miljoonaa. RAY:n tukemien palvelujen piirissä on vuosittain yli 200 000 suomalaista. Jos kaikki se työ, minkä nyt tekevät RAY:n tukemat järjestöt, pitäisi tehdä budjettirahoitteisesti, jouduttaisiin tuloveroa korottamaan useilla prosenttiyksiköillä.
Yhteiskunnallisesta merkittävyydestään huolimatta RAY:n toiminta ei ole säästynyt kritiikiltä eikä hyökkäyksiltä. Pari vuotta sitten RAY:n yksinoikeutta raha-automaattitoimintaan jouduttiin puolustamaan EY-tuomioistuimessa, kun rahapeleistä haluttiin tehdä normaalia elinkeinotoimintaa ja samalla lopettaa kansalaisjärjestö- ja vaapehtoistyön taloudellinen tukeminen. Tuomioistuin kuitenkin vahvisti kansallisen oikeutemme päättää raha-automaattitoiminnan järjestämisestä, joten nykyinen järjestelmä voitiin säilyttää myös uudessa arpajaislaissa.
Julkinen monopoli ja julkinen rahoitus kohtaavat ymmärrettävääkin kritiikkiä yrittäjien taholta. Yhtä ymmärrettävää on hämärämiesten harmittelu siitä, ettei Suomessa sallita niitä pimeitä nurkkia ja saalistusmahdollisuuksia, joita liiketoimintana pyöritelty uhkapeli muualla on lieveilmiönä aina tuottanut. Sitäkin hämmentävämpää on, että myös valtionhallinnossa ilmenee pyrkimyksiä rajoittaa kansalaisjärjestö- ja vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia. Vaikka RAY:n rooli julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden täydentäjänä ja nimenomaan heikompiosaisten perusoikeuksien turvaajana saa tunnustusta, halutaan sen rahoituksella toimivien järjestöjen toimintaedellytyksiä heikentää vääristyneeseen kilpailutilanteeseen vedoten.
Kilpailusäädösten pyhyydestä eivät saisi kuitenkaan kärsiä ne, joiden kilpailukyky markkinoilla on jo ennestään kaikkein heikoin. Kilpailuttamissäädökset eivät sellaisinaan sovi sosiaali- ja terveysalalle. Myös eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on esittänyt, että kilpailuperiaatteen huomioon ottaminen ei saa sivuuttaa sosiaali- ja terveyspoliittisia näkökohtia.
Palvelutuotanto on vain pieni osa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen työtä. Edunvalvonta ja kansalaisjärjestötoiminta, vapaaehtoistoiminnan organisointi sekä kokeilu- ja kehittämistoiminta edustavat järjestöjen toiminnassa huomattavasti suurempaa osuutta kuin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen. Lisäksi näistäkin palveluista vain pieni osa sellaisia, joiden kohdalla voidaan puhua kilpailusta. Sosiaali- ja terveyspalveluissa markkinat ovat aina epätäydellisiä, koska rahoitus on pääasiassa julkista ja palveluiden järjestämisvastuu on kunnilla.
Myös Raha-automaattiyhdistyksen alkuperäinen tarkoitus eli yleishyödyllisten yhteisöjen toiminnan rahoittaminen on kyseenalaistettu. Lama-aikana RAY:n tuotolla ryhdyttiin kattamaan valtion menoja – muun muassa sotainvalidien ja – veteraanien hoito- ja kuntoutusmenoja, jotka tänä vuonna vievät lähes 100 miljoonaa euroa -, ja tämä jatkuu edelleen. Valtiovarainministeriö pyrkii budjettiesityksissään toistuvasti minimoimaan järjestöille jaettavan rahan: järjestökohteisiin suunnattu osuus RAY:n voitosta on laskenut kymmenessä vuodessa 92 prosentista 70 prosenttiin. Tämän lisäksi RAY:n maksama arpajaisveroprosentti on yli kaksinkertaistettu ja sitä pyritään edelleen korottamaan.
Niin sosiaalipoliittisen vaikuttavuuden kuin kolmannen sektorin toimijoidenkin kannalta ja tietenkin järjestöjen tuottamia palveluita käyttävien ihmisten kannalta olisi kohtuullista, että sekä RAY että järjestöt voisivat suunnitella toimintaansa pitkäjänteisesti luottaen siihen, että näihin tarkoituksiin kerätyt varat saadaan niihin myös käyttää.
Viime vuonna vietettiin YK:n kansainvälistä vapaaehtoistoiminnan vuotta. Merkkivuoden tavoitteena oli kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksien parantaminen, kansalaisyhteiskunnan rakenteiden vahvistaminen sekä yhteistyön edistäminen. Pitäkäämme näistä tavoitteista edelleen kiinni!
Hyvät kuulijat
Haluan esittää teille vapaaehtoistyön uurastajille kiitokset siitä arvokkaasta työstä, jota olette viimeisen 40 vuoden aikana tehneet ja toivon, että työnne jatkuu yhtä tarmokkaasti myös tulevaisuudessa.
