Minä mukana monissa kulttuureissa
Arvoisa yleisö!
Monikulttuurisuus koskettaa meitä kaikkia. Se kuuluu tämän päivän suomalaiseen yhteiskuntaan, vaikka Suomi edelleen onkin maailman yksikulttuurisimpia valtioita. Mutta muutos on ollut viime vuosikymmeninä meilläkin merkittävä. Maahanmuutto, siirtolaisuus ja pakolaisuus ovat lisääntyneet. Tietotekniikan murros, tiedonvälitys, monitahoinen kansainvälistymis- ja yhdentymiskehitys, ulkomailla työskentely ja opiskelu sekä matkustusmahdollisuuksien lisääntyminen merkitsevät, että nykypäivän nuoret ja lapset ovat kasvaneet ja kasvavat kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen jo melkeinpä sylivauvoista. Viestintäkasvatuksen professori Tapio Varis on todennut, että emme elä enää kulttuurien välistä vaihetta, vaan monikulttuurista aikaa, jossa ihminen toimii samanaikaisesti monen kulttuurin sisällä omassa arkielämässään. Kansainvälistymisen peruspilarit ja toimintaympäristö ovat nyt aivan erilaiset kuin esimerkiksi vielä oman sukupolveni, jonka kansainvälistymisen mahdollisuudet ja monikulttuurinen kehikko on ollut huomattavasti rajallisempi. Yhteiskuntamme ilme on kansainvälistymisen ja monikulttuurisuuden vuoksi muuttunut aiempaa rikkaammaksi ja monipuolisemmaksi.
Tänään pidämme luonnollisena sitä, että kasvava määrä suomalaisia voi viettää osan elämästään ulkomailla opiskelemassa, työtä tekemässä, interreilaamassa, eläkepäiviään ilmastopakolaisina viettämässä tai muuten vain elämänkokemustaan ja tietojaan kartuttamassa. Silloin on yhtä luonnollista ja tärkeätä myös oman kulttuurimme ja taloutemme kehitykselle, että saamme myös omaan maahamme muista maista tulevia ihmisiä samanlaisin perustein.
Globalisoituminen ja monikulttuurisuus synnyttävät toki myös haasteita ja ongelmia. Rasismi ja etninen syrjintä ovat nostaneet monin paikoin päätään. Suomi ei ole tässä suhteessa poikkeus, vaan meiltäkin löytyy yksilötasolla esimerkkejä vihamielisistä asenteista ja teoistakin muun muassa Suomeen muuttaneita ulkomaalaisia kohtaan. Se että työttömyys, syrjäytyminen ja niiden myötä kasvava ahdistus tuovat mukanaan yksilötasolla uhkakuvia, vihamielisyyttä sekä pelkoa omasta asemasta, turvallisuudesta ja tulevaisuudesta on ymmärrettävää, mutta ei voi missään oloissa olla peruste muukalaisvihan tai rasismin edes passiiviselle hyväksymiselle. Monikulttuurisuuden pelätään myös tuovan mukanaan rikollisuuden kasvua ja lisääntyvää turvattomuutta. Selvää on, että eri kulttuuritaustan omaavien ryhmien välille syntyy helpommin konflikteja yhteisen arvoperustan ja yhteenkuuluvaisuuden puuttumisen vuoksi: mikä on toisen mielestä oikein, on toisen mielestä väärin. Kaikilla pitää kuitenkin olla samat perusoikeudet. Haluankin tässä siteerata kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin erinomaista tiivistystä ja ohjenuoraa: ”Meidän on yhdessä opittava elämään veljinä tai meidän on pakko yhdessä tuhoutua mielettöminä hulluina”.
Suvaitsevaisuus ja asennekasvatus kunniaan
Sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa meidän on tehtävä kaikkemme eri foorumeilla, ettei rasismi ja muihin torjuvasti suhtautuvan etnisyyden kasvu – joista monissa länsimaissakin on hetkittäin ilmennyt pelottaviakin kehityspiirteitä, olkoonkin ne vielä tällä erää pienten ryhmittymien aiheuttamia – nostaisi enää päätään. Historia – ja valitettavasti nykyisyyskin – on osoittanut, ettei siitä muuta seuraa kuin tuhoa. Arvostamani ”maailmankyläajattelu” ei ole vielä tuonut joka kolkkaan ja kaikille tasoille naapuruuden, perinteiden, vähemmistöjen ja etnisyyden hyväksyntää. Suvaitsemattomuus ja ksenofobia eivät ole hävinneet – Euroopastakaan – minkä 1990-luku jälleen osoitti. Globaalisti asiat ovat toki olleet esillä monilla foorumeilla ja edistystä onkin saatu aikaan muun muassa YK:n ja EU:n piirissä. Mutta paljon on vielä tehtävää. Suvaitsevaisuuden suurimpia esteitä ovat edelleen rasismi ja siihen läheisesti liittyvät katsomukset ja toimintatavat. Rasismia ruokkivat myös sellaiset toimintatavat ja yhteiskunnalliset rakenteet, jotka johtavat etnisten, uskonnollisten, kielellisten ym. ryhmien väliseen eriarvoisuuteen.
Perustasolla asennekasvatuksella ja koulutuksella on erittäin tärkeä merkitys. Ohjaajilla ja kasvattajilla on myös tässä suhteessa vastuullinen tehtävä toimia eräänlaisina kulttuurien välisen vuoropuhelun tulkkeina ja edistäjinä. Monikulttuurisessa ympäristössä oppilaiden tiedollisten taitojen kartuttaminen on ensisijaisen tärkeää. Ensin on tietysti tunnettava oma kulttuuri hyvin pystyäkseen hyväksymään muut kulttuurit. Suomihan on vasta viime vuosikymmenenä monikulttuuristunut, minkä vuoksi ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa ollaan aivan eri tilanteessa kuin aiemmin, jolloin valtakultturistamme poikkesivat vain saamelaiset, romaanit ja suomenruotsalaiset.
Kasvatus suvaitsevaisuuteen lähtee siitä, että tunnustetaan ihmisten ja kulttuurien väliset erot. Suvaitsevaisuuskasvatuksessa on keskeistä avointen asenteiden vaaliminen sekä tapojen ja arvojen monimuotoisuuden tunnustaminen. UNESCOn suvaitsevaisuuskasvatusohjelmien tunnuslauseita on: ”Ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia”. Tämä on ihmisten välisen kanssakäymisen kestävä peruslähtökohta. Yhtä lailla on tärkeää ymmärtää että erilaisuudessaan ihmiset jakaantuvat aina lukemattomiin ryhmiin: pysyvät kahtiajaot ovat siten jokseenkin perusteettomia.
Koulutuspolitiikan tulee edellä esitettyä tukien kehittää ymmärrystä, yhteisvastuuta ja suvaitsevaisuutta yksilöiden välillä samoin kuin kansallisten, sosiaalisten, sivistyksellisten, uskonnollisten ja kielellisten ryhmien ja kansakuntien kesken. Suvaitsevaisuus on sopusointuista erilaisuutta ja se tukee kulttuurien moninaisuutta. Huomionarvoista on, että kouluopetuksen piirissä monikulttuurisuus ja kulttuurien tasavertaisuus ovat Suomessa keskeisiä lähtökohtia. Opetussuunnitelmien perusteiden mukaanhan koulun keskeisiä arvoja ovat muun muassa kansainvälisyys, suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen. Vaikka periaatetasolla vähemmistöjen oikeudet ovat esimerkiksi opetuksen osalta tunnustettuja, niin kiistämättä resurssien niukkuus ei riitä tyydyttämään tarvetta eikä täysin käytännössä toteuttamaan edellä esitettyjä oikeuksia.
Koulutusmahdollisuudet monipuolistuvat
Suomalainen yhteiskunta kansainvälistyy joltisellakin vauhdilla, ja esimerkiksi muualta kuin Suomesta lähtöisin olevat oppilaat ovat arkipäivää monissa kouluissa. Myös opetus suomalaisissa oppilaitoksissa on kansainvälistynyt muun muassa uudenlaisten opintokokonaisuuksien muodossa ja yleisemminkin. Maailmalle puolestaan voi lähteä monia eri väyliä hyväksi käyttäen. Opinto-ohjauksen päivillä, on syytä painottaa näitä mahdollisuuksia joita kulunut 1990-luku avasi nykynuorille esimerkiksi ulkomailla opiskeluun. Se on monelle nuorelle varteenotettava vaihtoehto vaikkapa korkeakoulututkinnon suorittamiseksi. Samoin yhä useammalle opiskelusta ulkomailla on tullut luonteva tapa kotimaisten opintojen täydentämiseen. Mainittakoon esimerkiksi, että lukuvuonna 1998-99 ulkomaanopintoihin sai opintotukea 12 000 suomalaista. Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä ulkomailla opiskelevien suomalaisten todellinen lukumäärä on huomattavasti suurempi. EU-jäsenyyden myötä tässä on tehty todellinen harppaus, sillä 70- ja vielä 80-luvulla vain harvoilla ja valituilla oli tällaiset opiskelumahdollisuudet, saatikka sitä aikaisemmin, jolloin oppikouluun pääsykin tyrehtyi monelta vähäväkisen perheen lahjakkaalta lapselta taloudellisiin ongelmiin.
Itse olen omassa ikäluokassani ollut siinä poikkeuksellisessa asemassa – mikä ei siihen aikaan ollut vielä kovin yleistä – että olen voinut ”kansainvälistyä” jo 1950-luvulta lähtien, sillä tuolloin isäni työn vuoksi saatoin jo pikkupoikana käydä koulua ulkomailla, mikä eri kulttuurien oppimisen lisäksi ainakin kielitaidon karttumisen kannalta oli hyödyllistä.
Valtioneuvosto hyväksyi viime vuoden joulukuussa uuden koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman vuoteen 2004. Suunnitelman mukaan koko väestön osaamistason nostaminen tukee Suomen kehittymistä sivistyskansana ja Suomen kilpailukykyä. Vaikeuksissa olevien lasten ja nuorten tukemiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen tullaan kiinnittämään erityistä huomiota. Ruotsinkieliselle väestölle taataan koulutuspalvelut omalla äidinkielellä. Saamelaisten, romanien, viittomakielisten ja muiden kielivähemmistöjen sekä maahanmuuttajien koulutusmahdollisuudet turvataan. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian toimenpideohjelmalla edesautetaan tasa-arvoisen tietoyhteiskunnan syntymistä. Kansainvälisen opiskelija- ja harjoittelijavaihdon tavoitteena puolestaan on, että vuosittain noin 8000 ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista on opiskellut tai harjoitellut ulkomailla. Yliopistot tehostavat opiskelijavaihtoa siten, että vuosittain ulkomailla opiskelee 6000 perustutkinnon suorittavaa opiskelijaa. Tavoitteet ovat siten varsin konkreettisia.
Koulutukseen liittyen on vielä todettava, että Suomen EU-puheenjohtajakauden merkittävä koulutusta koskeva päätös oli Sokrates II –koulutusohjelma. Se tukee opiskelijoiden, opettajien ja muun opetusalan henkilöstön liikkuvuutta EU-maissa. Sokrates II –ohjelman kokonaismäärärahat vuosille 2000-2006 ovat 11 mrd. markkaa.
Teknologia kulttuurin muovaajana
Kulttuurimme läpitunkevin muovaaja viime vuosina on epäilemättä ollut teknologinen kehitys. Siinä missä yksinkertaisen viestin toimittaminen lähettäjältä vastaanottajalle tapahtuu tänään reaaliaikaisesti internetissä tai kännykkään puhumalla tai tekstiviestin lähettämällä, niin 30 vuotta sitten vaihtoehdot rajoittuivat lähinnä tavalliseen kirjeeseen, kiinteään kaukopuheluja varten välittäjän vaatineeseen lankapuhelimeen tai sähkösanomaan, jos viesti haluttiin toimittaa nopeasti kirjallisessa muodossa. Kännykkäkulttuuri näkyy myös katukuvassa, sekä hyvässä että pahassa. Kehitys tällä saralla on huikeaa, emmekä edes pysty uskottavasti arvioimaan, millaiselta tulevaisuus näyttää vaikkapa kymmenen saatikka parinkymmenen vuoden kuluttua.
Myös laajemmin ihmisten tapa tehdä työtä, opiskella, viettää vapaa-aikaansa ja etsiä elämyksiä tapahtuu yhä enenevässä määrin uusien teknologisten välineiden avulla. Tämä kaikki liittyy oleellisesti kulttuurin moniarvostamiseen. Kulttuuria ympäröineet rajat ovat liudentuneet.
Yleensä teknologiaan liittyy lähinnä myönteisiä mielikuvia. Toisaalta se tuo mukanaan myös monia kielteisiä seurauksia, kuten hallitsematonta tiedon tulvaa, sosiaalisen kanssakäymisen heikkenemistä ja jopa sairaalloista riippuvuutta. Nämä tekijät on tunnistettava ja niiden vaikutukset on pyrittävä minimoimaan.
Panostus teknologian kehittämiseen
Valtiovalta on yritysmaailman ohella panostanut viime vuosina voimakkaasti teknologian kehittämiseen. Teknologiapolitiikalla vahvistetaan suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä ja luodaan edellytyksiä uuden liiketoiminnan syntymiselle. Uuden tiedon tuottaminen ja soveltaminen tuotteissa, tuotannossa ja palveluissa luovat pohjan kansallisen hyvinvoinnin suotuisalle kehittymiselle. Suomen tutkimus- ja kehityspanostus onkin jo kansainvälistä huippuluokkaa – noin 3 % bruttokansantuotteesta. Saavutetun tason säilyttämiseen on sitouduttu viime keväänä hyväksytyssä hallitusohjelmassa. Lisäksi hallitusohjelmassa korostetaan tutkimustulosten kaupallistamista ja koulutusta sekä maan eri alueiden mahdollisuutta hyödyntää kasvanutta tutkimusrahoitusta. Teknologian luomat mahdollisuudet onkin hyödynnettävä mahdollisimman laajasti koko yhteiskunnassa. Teknologia tai laajemmin ymmärrettävä osaaminen koskee yhtä lailla high tech –aloja kuin esimerkiksi käden taitoja ja muotoilua tai vielä laajemmin uusiutumiskykyä ja joustavuutta.
Teknologian kehittämisessä ja käyttöönotossa me suomalaiset olemme osoittaneet olevamme edelläkävijöitä. Voimme kaikki olla ylpeitä elektroniikkaan ja telekommunikaatioon liittyvän uuden teollisen pilarin syntymisestä. Täytyy nimittäin muistaa, että ”nokioidemme” takana on vahva koulutusjärjestelmä peruskoulutuksesta aina korkeakouluihin asti, jotka tuottavat osaavia henkilöitä tämän päivän ja toivottavasti myös huomisen haasteisiin. Eikä kyse ole vain teknisestä osaamisesta vaan myös laajemmin teknologisten ympäristöjen hyödyntämisestä.
Teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan
Oikeastaan viime vuosikymmenen aikana siirryimme lopullisesti teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan. Tiedosta on tullut muutoksen perusta ja sitä ohjaava voima, itse asiassa se on tuotannontekijä kuten työ ja pääoma olivat teollisessa vaiheessa.
Tietoyhteiskunnan vaikutukset ulottuvat kaikkialle inhimilliseen elämään. Tietoyhteiskunta muokkaa yhteiskunnan rakenteita, elinkeinoelämää ja työmarkkinoita. Se poistaa hierarkkisia rakenteita ja luo uusia toimintatapoja. Tavoitteena on kuitenkin oltava kestävän kehityksen mukainen yhteiskunta niin taloudellisen kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kuin ympäristönkin kannalta. Tieto ja teknologia on viime kädessä valjastettava ihmisten palvelemiseen; isännäksi siitä ei ole.
Tietoyhteiskunnan kehittämisen suurin haaste tällä hetkellä liittyy epäilemättä tietosisältöihin. Tällä alueella meidän suomalaisten luontaisena vaikeutena on kieli- ja markkina-alueemme pienuus. Tämän ei saa kuitenkaan antaa lannistaa, vaan muun muassa verkottumalla suomalaiset yritykset ja yhteisöt voivat tarjota osaamistaan ja kulttuuriaan. Myös julkisella panostuksella on jossain määrin mahdollista edistää suomalaisen sisältöteollisuuden asemaa. Edessä on siis teknologian inhimillistäminen, joka tapahtuu pitkälti kulttuurin sisältötuotannon kautta. Tietoyhteiskunnan verkot on saatava palvelemaan kansalaisyhteiskunnan kehittämistä niin, että kansalaisten tarpeet otetaan huomioon opetuksessa, työelämässä, kulttuuritoiminnassa ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa yleensä.
Myös Euroopan unionin tasolla on kiinnitetty erityistä huomiota sisältöteollisuuteen, joka itse asiassa on palveluelinkeino. Sisältöteollisuudella tarkoitetaan myytäväksi tarkoitettujen tietotuotteiden luomista, kehitystä, tuotteistusta ja levittämistä. Sen piiriin kuuluvat yhtä lailla perinteiset painotuotteet, elektroniset julkaisut kuin audiovisuaaliset tuotteetkin. Tarkoituksena on muodostaa sisältöteollisuudesta – tai kulttuuriteollisuudesta, jota nimitystä myös kuulee käytettävän – EU:n uusi teollinen veturi. EU-puheenjohtajakaudellaan Suomi pyrki osaltaan vahvistamaan kulttuurisektorin asemaa sisämarkkinoilla.
Sisältöteollisuuden uskotaan tulevina vuosina poikivan uusia työpaikkoja. Jo tällä hetkellä kulttuurisektorin arvioidaan työllistävän noin kolme miljoonaa eurooppalaista eli saman verran kuin elintarviketeollisuus. Uuden teknologian hyödyntämisen myötä määrä noussee yli neljän miljoonan viiden vuoden kuluessa. Toivoa sopii, että myös sijoittajat kiinnostuvat sisältötuotannosta, jolloin kasvun mahdollisuudet vahvistuvat entisestään.
Tietoyhteiskunnan rakentamisessa on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota siihen, ettei mikään väestönosa putoa tiedottomien ryhmään. Asiaan on kiinnitetty huomiota myös joulukuussa pidetyssä EU:n Helsingin huippukokouksessa. Kokous hyväksyi tietoyhteiskuntajulistuksen, jonka mukaan EU pyrkii takaamaan kaikille kansalaisilleen pääsyn tietoverkkoihin. EU:n iskulause tietoyhteiskunnassa onkin People First.
Tietoyhteiskunnan haasteet opetukselle
Tietoyhteiskuntaan liittyvien uusien kansalaistaitojen lisääminen on keskeinen opetustoimeen liittyvä tulevaisuuden haaste. Tietoyhteiskunnassa mukana pysyminen edellyttää tiedonhankinnan ja –käytön taitoa sekä viestintätaitoja. Nettikulttuuri on tullut jäädäkseen. Sen luoma ympäristö on lähtökohtaisesti luovuuteen ja kokeilevuuteen kannustava. Koulutuksen tehtävänä on luoda edellytyksiä sekä teknologisen kehityksen jatkumiselle että teknologisten ympäristöjen täysimääräiselle hyödyntämiselle. Tähän yhteiskunnan muutokseen liittyy myös yrittäjyyden merkityksen vahvistuminen. Yrittäjyyden omaksumiseen pyritäänkin nykyisin jo peruskoulussa.
Yhteiskunnan muutos on erityinen haaste myös kuluttajanäkökulmasta. Sähköinen kaupankäynti lisääntyy huimaa vauhtia ja varmasti juuri nuoret pitävät sitä helppona tapana shoppailla, kuten termi kuuluu. Nettikaupan oikeudelliset ja kuluttajapoliittiset haasteet kasvavat jatkuvasti.
Tietoyhteiskunta on avannut myös laajempia koulutuksellisia näkymiä. Vireillä on virtuaalikouluja ja jopa virtuaaliyliopistohankkeita. Tarkoituksena on monipuolistaa ja joustavoittaa jo olemassa olevien opinahjojen toimintaa. Uuden teknologian hyväksikäyttöä opetuksessa voi tervehtiä tyytyväisyydellä. Samalla on huolehdittava siitä, että uudet välineet toteuttavat yleisiä koulutuksellisia tavoitteita eikä virtuaaliopetus eriydy omaksi ”tieteenalakseen”.
Erityisesti teille opinto-ohjauksesta vastaaville tietoyhteiskunnan kehitys asettaa valtavia haasteita. Oppilaita ja opiskelijoita olisi opastettava niin, että he hankkisivat sellaista osaamista, jolla on kysyntää tulevina vuosikymmeninä. Eikä tämäkään riitä. Nuorten on omaksuttava moderniin yhteiskuntaan liittyvä lähtökohta, jonka mukaan työvoiman osaamistarpeet muuttuvat jatkuvasti. On oltava valmiutta ja valmiuksia päivittää osaamistaan työmarkkinoiden jatkuvasti muuttuvia tarpeita vastaaviksi.
Tässä kohdin on syytä muistuttaa, että näihin valmiuksiin kuuluu, kaikesta kyberavaruusmatkailusta huolimatta, myös kyky kasvokkain tapahtuvaan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Se on kuitenkin kaiken inhimillisen kulttuurin perusta.
Helsinki kulttuuripääkaupunkina
Kuvaavaa kulttuurin ja teknologian yhteennivoutumisesta erityisesti Suomessa on Helsingin juuri alkaneen kulttuuripääkaupunkivuoden teema ”Tieto, teknologia ja tulevaisuus”. Tämä on konkreettinen osoitus siitä, että kulttuurin koko kuvaan kuuluu myös tiede ja teknologia moninaisine heijastusvaikutuksineen.
Euroopan kulttuurikaupunkitoiminnan ideana on kussakin valitussa kulttuuripääkaupungissa tuottaa ja toteuttaa monipuolisia hankkeita, joita kierrätetään toisissa kulttuurikaupungeissa. Vuoden aikana toteutetaan myös kulttuuritoimintoja koskevia kehittämishankkeita, joiden tavoitteena on pysyvien rakenteellisten muutosten aikaansaaminen, kansalaisten aktivoiminen sekä kansalaisdemokratian edistäminen.
On hienoa, että kulttuuripääkaupunkihankkeen ohjelmisto on kohdennettu kaikille kaupunkilaisille. Myös koululaiset on otettu huomioon. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita 9-luokkalaisille suunnatun kulttikortin, joka oikeuttaa edulliseen sisäänpääsyyn eri taidelaitoksiin. Pääkaupunkiseudun kouluilla onkin nyt oivallinen tilaisuus tutustua kulttuurin, tieteen ja taiteen mielenkiintoiseen ja kiehtovaan tarjontaan.
Opinto-ohjauksen haasteellisuus
Teillä opinto-ohjauksen ammattilaisilla on merkittävä ja vaativa rooli yläasteen, lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen oppilaiden ohjauksen kehittämisessä ja käytännön toteutuksessa. Siinä vaaditaan nuorten arvomaailman vahvaa tuntemusta pystyäkseen tukemaan nuorta opiskelijaa eri tilanteissa jatkuvasti kasvavan tietotulvan pyörteissä. Opinto-ohjaajan haasteena on nähdä oppilaan taipumukset ja potentiaali sekä ohjata häntä sen mukaiseen jatkokoulutukseen. Tietoyhteiskunnan moninaisuus korostaa tämän tehtävän vaativuutta.
