On hyvin harvinaista olla mukana juhlimassa suomalaisen yrityksen 350-vuotista historiaa. Suomalaisyrityksiä jotka tavalla tai toisella voivat kaivaa esiin läheskään näin vanhoja juuria ei verrattain nuorena teollisuusmaana pidettävässä maassamme kertakaikkiaan ole montaa. Vanhemmat yritykset ovat sitä paitsi läpikäyneet niin monia nimen-, muodon-, toiminnan ja omistuspohjan muutoksia että sekin tekee yrityssukututkimuksesta varsin tulkinnanvaraista ja viitteellistä.
Toisin on Fiskarsin kanssa. Toki myös Fiskars yrityksenä on läpikäynyt monenlaisia vaiheita ja muutoksia nousuineen ja laskuineen, mutta yhtä kaikki voimme olla juhlimassa sen 350-vuotisjuhlaa nimenomaan tällä paikalla, jossa kaikki alkoi ja jonka pitkä teollisen osaamisen perinne edelleen antaa leimansa koko yritykselle.
Arvostettavinta asiassa on, että juhla voidaan pitää ainutlaatuisessa historiallisessa miljöössä joka kuuluu Suomen arvokkaimpiin ja jonka vaalimisesta yhtiö ansaitsee meidän kaikkien kiitoksen. Täällä voimme aistia sen sitoutuneisuuden, kiintymyksen ja jopa rakkauden jolla vanhaa kulttuuriympäristöä säilytetään.
Tunnustaudun tämän miljöön ihailijaksi siitä alkaen kun siihen ensimmäisen kerran yli 30 vuotta sitten tutustuin. Sen henkeä kuvaa eräs kokemukseni täältä Degersjön ympärijuoksusta jossa keskellä metsätaivalta sijainneessa huoltopisteessä tarjolla urheilujuoman ohella oli myös hilpeänhaikeita säveliä esittävä haitarinsoittaja. Houkutus jättää kiirehtiminen sikseen oli suuri.
Jos historiansa tunteva ja sitä arvostava Fiskars on matkan varrella joskus tuntenut samanlaisia houkutuksia luopua etenemisestä on se meidän onneksemme ne torjunut. Yritykset eivät elä vain historiastaan eikä Fiskarskaan onneksemme ole vain jokin arvokas mutta kuollut museo, vaan elävä yhdyskunta.
Luin yhtiön vastailmestyneestä 350-vuotishistoriassa kirjoittajan arvion, miten ”Fiskars-yhtiö on paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen”.
Tähän tekisi mieleni valtion puolesta todeta, että kiitos samoin. Tämä olisi kuitenkin vähän liian uskallettua ottaen huomioon monet ongelmat, ennen muuta jatkuvasta laskustaan huolimatta edelleen aivan liian korkean työttömyyden ja monet ihmisten arkielämään ulottuvat huolet hyvinvointiyhteiskunnan kestävyydestä.
Suomen talouden suurten kehityslinjojen osalta ei hyviä asioita tule silti väheksyä. Suomen talous kasvaa eurooppalaista kärkivauhtia. Suomi tunnetaan maana jonka vakauteen ja taloudenpitoon tunnetaan luottamusta, maana jossa kannattaa tehdä työtä ja johon kannattaa investoida.
Suomen ja Fiskars-yhtiön hyvinvointi eivät sattumalta ole kehittyneet samansuuntaisesti. Molemmat ovat esimerkkejä onnistuneesta kansainvälistymisestä. Fiskars on historiansa aikana ollut monin tavoin väline, jota kautta Suomeen on tuotu uutta osaamista. Tänään se yhtiönä on kärjessä viemässä suomalaista osaamista maailmalle.
Suomen ja Fiskarsin menestystekijät ovat kiteytettävissä sanoihin osaaminen, yrittäjyys ja yhteistyö.
Osaamisen korostamista tuskin enää tarvitsee erityisemmin perustella Suomessa, jossa kaikki voivat nähdä miten juuri korkealaatuiseen osaamiseen perustuvat yritykset ovat olleet Suomen viimevuosien menestyksen vetureita.
Osaamisen ei kuitenkaan tule tulkita tarkoittavan vain muutamiin high tech-yrityksiin tai informaatioteknologiaan keskittyvää osaamista. Tämä osaaminen ei ole sekään vain näiden alojen yritysten asia vaan taloutemme vahvuus ja yritysten tuottavuus ja kilpailukyky riippuvat siitä miten hyvin uuden teknologian käyttö leviää kaikille muillekin niin teollisuus- kuin palvelualoille.
Osaaminen on yhtä lailla myös käden taitoja, muotoilua, markkinoiden tuntemusta, uusiutumiskykyä ja joustavuutta – asioita joissa Fiskars on hyvin osoittanut osaamisensa.
Uuden teknologian menestykset ja kaikki huippuosaaminen kuihtuisivat myös nopeasti elleivät ne perustuisi hyvään ja korkeatasoiseen yleistä koulutus- ja osaamistasoa jatkuvasti nostavaan, kattavaan perusopetusjärjestelmään.
Osaaminen ei myöskään säily ellei siihen panosteta. Kun olemme 80-luvulta alkaen tehneet töitä nostaaksemme Suomen aikanaan vaatimattoman TK-panoksen n. kolmeen prosenttiin kansantulosta sitä ei nyt saa päästää laskemaan. Olisi kohtalokasta jos valtiontaloudellinen kamreeriajattelu nyt pääsisi niskan päälle, kun talouden vaikeimpinakin kriisivuosina uskalsimme kasvattaa TK-panostusta.
Yrittämisen korostaminen on myös luonnollinen ja ymmärrettävä asia. Suomen talouden voima on siinä että olemme sillä tavoin menestyvä sekatalous, että täällä toimivat markkinaehtoisesti niin pienet ja isot, pörssi- ja perhe-, kuin myös valtion ja osuustoiminnalliset yritykset. Tarvitsemme koko ajan uusia yrittäjiä ja yrityksiä, mutta myös pitkäjänteistä sitoutumista edustavia vanhoja ja uusiutumiskykyisiä yrityksiä, joista Fiskars on oivallinen esimerkki.
Kolmas menestyksemme avaintekijä on yhteistyö. Käytössämme on Suomessa voimavara, jota kovin monella maalla ei koskaan ole ollut tai ainakaan enää ole käytössään, eli vahvoihin työmarkkinaosapuoliin nojautuva työmarkkinayhteistyö ja sopimusjärjestelmä.
Se on tuottanut erityisen hyviä tuloksia viime vuosina vakautta ja paranevaa työllisyyttä tukeneiden tulosopimusten muodossa, eikä lähtökohtaisesti kannata pelätä etteikö myös liittokohtainen sopimuskierros toimisi samoin.
Sopimusyhteiskunnan vahvuus näkyy järjestöjen yhdessä valtiovallan kanssa tekemänä työnä työelämän uudistamiseksi ja yritysten kilpailukyvyn kehittämiseksi. Työelämän välttämätön uudistaminen onnistuu parhaiten järjestöjen yhteisen yleissitovan työehtosopimusjärjestelmän puitteissa. Fiskarsin toimiala metalli on Suomessa tästä erityisen hyvä esimerkki.
Onnittelen Fiskarsia sen juhlapäivänä ja toivotan yritykselle ja sen työntekijöille parhainta menestystä.
