EU:n on harkittava, mitä unioni voi tehdä saadakseen Israelin ja palestiinalaiset takaisin neuvottelupöytään.
Mahdollisuudet rauhan saavuttamiseksi Lähi-idässä näyttävät Gazan sodan jälkeen kaukaisilta. Jännitteet ja väkivaltaisuudet Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla ovat lisääntyneet. Palestiinalaiset ovat kansainvälisen yhteisön tuella aloittamassa tuhotun Gazan jälleenrakentamista.
Osapuolten tulisi nyt pidättyä tilannetta kärjistävistä toimista ja lausunnoista. Yksinään osapuolet eivät saavuta rauhaa.
Arvostamme Yhdysvaltojen ulkoministerin John Kerryn vahvaa sitoutumista ja panostusta viimeisimmän neuvottelukierroksen aikana. Nyt on otettava mukaan kaikki kvartetin jäsenet – Yhdysvallat, EU, YK ja Venäjä – sekä muut kumppanit, myös Lähi-idän alueelta.
EU:n on aika nostaa Lähi-idän rauhanprosessi jälleen poliittisen asialistan kärkeen. EU:n uuden korkean edustajan Federica Mogherinin vierailu Israeliin ja palestiinalaisalueelle oli hänen ensimmäinen matkansa EU:n ulkopuolelle tässä tehtävässä. Se kertoo, kuinka tärkeä asia rauhanprosessi on EU:lle.
Ratkaisun löytäminen konfliktiin edellyttää sitoutumista tavoitteeseen ennen kaikkea konfliktin osapuolilta. Heidän tulee vahvistaa pyrkimystään kahden valtion mallin rauhanratkaisuun.
Tuomitsemme jokaisen palestiinalaispuolen lausunnon, joka kyseenalaistaa Israelin olemassaolon oikeutuksen, kuten myös israelilaislausunnot, jotka kyseenalaistavat tavoitteen itsenäisestä ja elinkelpoisesta palestiinalaisvaltiosta.
Tänä vuonna on kulunut 20 vuotta siitä, kun niin sanotussa Oslon prosessissa luotiin Israelin ja palestiinalaisten allekirjoittamalla sopimuksella palestiinalaishallinto, johon kuuluu rajoitettu itsehallinto Länsirannalla ja Gazassa. Prosessin rajat tulivat kuitenkin vastaan ennen kuin päästiin kaikkein vaikeimpiin neuvottelukysymyksiin.
Yksi Oslon opetuksista onkin, että vähitellen etenevä lähestymistapa neuvotteluissa ei aina toimi, kun yritetään ratkoa pitkäkestoisia konflikteja. Toisinaan tällainen lähestymistapa harhauttaa ja siirtää huomion pois olennaisesta.
Osapuolten tulee myös hyväksyä, että vaikeimmat kysymykset ratkaistaan vain neuvottelupöydässä. Kysymyksiä ei pidä pyrkiä ratkaisemaan etukäteen, eikä niitä voida muuttaa ennakkoehdoiksi.
Osapuolten on vaikea rakentaa keskinäistä luottamusta, kun realiteetit konfliktialueella muuttuvat tai niitä muutetaan. Ratkaisuja on haettava päättäväisesti yhdessä kirkkain tavoittein, selvin määrittein ja tiukoin aikatauluin.
Nämä ovat myös Pohjois-Irlannin rauhanprosessista, jossa Suomi on tukenut Britannian ja Irlannin hallitusten pyrkimyksiä, saatuja opetuksia. Kattavat neuvottelut ja avoimet asialistat ovat saaneet aikaan onnistuneen muutoksen.
Nykytilanteen säilyttäminen ei ole Lähi-idässä vaihtoehto. Kahden valtion mallia vastustavien tulee ymmärtää väkivallan kierteen jatkumisen seuraukset.
EU:n on harkittava, mitä unioni voi tehdä saadakseen osapuolet takaisin neuvottelupöytään. Israelin Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla harjoittama laiton siirtokuntapolitiikka heikentää mahdollisuuksia kahden valtion mallin toteuttamiseen ja kyseenalaistaa Israelin sitoutumisen rauhaan.
Olemme sitoutuneet kansainvälisen oikeuden puolustamiseen. Olemme monta kertaa kehottaneet israelilaisviranomaisia luopumaan siirtokuntapolitiikasta, joka on kansainvälisen oikeuden vastainen.
Siirtokuntien laajentaminen edellyttää vahvaa reagointia kansainväliseltä yhteisöltä, kuten EU:lta. Myös palestiinalaishallituksen on osoitettava, että se on luotettava ja rakentava kumppani.
Yhtenäisen palestiinalaisvaltion rakentaminen edellyttää palestiinalaisten kansallista sovintoa ja yhtenäisyyttä. Palestiinalaisia voi johtaa vain yksi laillinen hallitus, jonka on pystyttävä vastaamaan myös Israelin turvallisuushuoliin.
Palestiinalaisvaltion tunnustamista on arvioitava sen perusteella, voisiko se tukea tavoitetta itsenäisen palestiinalaisvaltion saavuttamisesta neuvotteluprosessin kautta kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Olemme valmiita työskentelemään molempien osapuolten kanssa turvallisuuden ja rauhan edistämiseksi Lähi-idässä.
