Suomi on ollut maastamuuttoyhteiskunta, josta ennen ensimmäistä maailmansotaa hakeuduttiin suurin joukoin Pohjois-Amerikkaan ja toisen maailmansodan jälkeen Ruotsiin. Tulevaisuudessa suurempi osa suomalaisista tulee viettämään osan elämästään ulkomailla opiskelemassa, töissä tai eläkeläisinä lämpimillä aurinkorannikoilla. Ikääntyvälle Suomelle on kasvava haaste houkutella tänne koleaan ja outoa kieltä puhuvaan maahan riittävässä määrin muualta tulleita muuttajia samoissa ominaisuuksissa.
Maahanmuuttoa ei voi tarkastella vain kapeasti suhdanteiden mukaan ja sitä säätelevän vaihtelevan työvoimakysynnän valossa. Suomeen ei hakeuduta ilman odotusta työpaikasta. Jos ennusteet työvoimapulasta ovat usein osuneet harhaan, niin vähintään yhtä erehtyneitä ovat olleet ”tutkimukset” Suomeen hakeutuvista 400 000 virolaistyöntekijästä.
Väittämä, jonka mukaan työttömyystilanteessa ulkomaalaiset vievät työpaikat suomalaisilta on tosi vain sellaisessa jämähtäneessä ja elinvoimattomassa taloudessa, jossa työtä säännöstellään niin kuin se olisi annetun suuruinen jähmeä möhkäle, josta jokaiselle riittää vain tarkoin mitoitettu siivu. Suomi ei onneksi ole tällainen nollasummaperiaatteella toimiva talous.
Tiedot Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta kertovat työperäisen maahanmuuton liittyvän kasvavaan työllisyyteen ja paranevaan ostovoimaan myös kantaväestön osalta. Tämä on tosi Suomessakin. Maahanmuutto lisää työvoiman tarjontaa tehtäviin, jotka eivät täyty nopeasti ja vaivattomasti. Maahanmuuttajat ovat usein myös kantaväestöä alttiimpia perustamaan uusia yrityksiä. Työttömyys vaikuttaa toki maahanmuuttajatyöntekijöiden kysyntään, mutta työlupia on jouduttu myöntämään aloille, joissa on tilastollisesti kantaväestöä työttömänä. Luvat on myönnetty, koska tosiasiallisesti työvoimaa ei ole ollut tarjolla.
Pelko työmarkkinoiden jakaantumisesta laillisen ja avoimen työn ja työehtosopimuksia ja työlainsäädäntöä kiertävän työn markkinoihin on aiheellinen, mutta maahanmuutto ei harmaata taloutta ole luonut. Sitä siedettiin niin kauan kun sen koettiin tarkoittavan vain verottajan naruttamista, vaikka sellaisenakin se aina vääristi kilpailua rehellisten yrittäjien ja työntekijöiden tappioksi. Tämä aikanaan laajalle levinnyt lakien ja sopimusten vastainen maan tapa myötävaikutti tilanteen pahenemiseen. Nyt aletaan vihdoin uskoa, että viranomaisten on yhdessä työmarkkinajärjestöjen valvonnan kanssa tehtävä loppu näistä harmaan työvoiman markkinoista..
Maahanmuuton syyt ovat yhtä erilaisia kuin maahanmuuttajatkin, ja vastaanottajamailla on myös omat tarpeensa. Maahanmuuttaja ei kuitenkaan ole mittatilaustavara vaan aina ihminen monipuolisine tarpeineen ja sosiaalisine siteineen. Sellainen maahanmuuttopolitiikka, joka ei tätä huomioi ja pyri muuttajien kokonaisvaltaiseen integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan ei voi onnistua.
Jos kotouttaminen ja integrointi onnistuvat, rikastuttaa jokainen maahanmuuttaja suomalaista yhteiskuntaa ja sen kulttuurin ja talouden elinvoimaisuutta. Sellaista ihmistä ei missään yhteiskunnassa koskaan ole, joka ei aiheuttaisi kustannuksia, mutta hyvin järjestäytyneessä hyvinvointivaltioissa jokainen pääsee myös antamaan oman panoksensa yhteiseksi hyväksi.
(Julkaistu Uutispäivä Demarissa 31.5.2010)
