Uskonnonvapauteen kuuluu myös se, että valtiolliset instituutiot ja käytännöt ovat riippumattomia kaikista uskonnoista ja ovat niiden suhteen neutraaleja. Tätä on toteutettu erilaisin tavoin ja tuloksin. Yhdysvaltain perustuslaista tuli 1700-luvun lopun aikaansa nähden poikkeuksellisen puhdas sekulaarinen dokumentti. Siitä olivatko Thomas Jefferson ja monet muutkin USA:n perustuslain isistä kaappi-ateisteja kiistellään, mutta kiistattomia teokratian vastustajia ja uskonnonvapauden kannattajia he ainakin olivat.
Jumalvapaasta perustuslaistaan huolimatta Yhdysvallat on tänään maailman uskonnollisimpia maita. Maan rahassa lukee lukee ”In God we trust”, kongressin istunnot aloitetaan rukoushetkellä, kreationismi on saamassa kouluopetuksessa tasaveroisen aseman evoluutio-opetuksen rinnalla, korkeimman oikeuden jäsen perustelee kuolemanrangaistuksen vaatimusta Raamatulla ja kristityllä fundamentalismilla on ollut todellista vaikutusta myös maan ulkopolitiikkaan.
Monissa Euroopan maissa on vielä jonkinlainen valtionkirkko ja Ruotsissakin se purettiin vasta tämän vuosituhannen alussa. Suomessa uskonnolliset tavat heikkenevät ja kirkko menettää koko ajan jäseniä, mutta valtionkirkkoa ei kyseenalaisteta. Itse asiassa hiljainen maallistuminen on voinut jopa vankistaa valtionkirkon asemaa, jota pidetään tuttuna ja harmittomana verrattuna fundamentalistisiin trendeihin, joita esimerkiksi valtiollistettujen teologisten tiedekuntien valvonnan ulkopuolella tapahtuva pappiskoulutus voisi vahvistaa.
Vahvempi voima sekularismin puolesta voi olla kasvava uususkonnollisuus, jossa valtiokirkko saa uusia kilpailijoita sekä uusista kristillisistä liikkeistä että islamilaisuudesta ja muista uskonnoista. Kiinnostus ja innokkuus peruskoulun kanssa kilpailevien ns. kristillisten koulujen tukemiseen verovaroin onkin vähentynyt siksi, että se nostaa välittömästi kysymyksen siitä, eikö samoin perustein tulisi tukea myös islamilaisia kouluja.
Monikulttuurisuus ja kilpailevien uskontojen ilmaantuminen vanhojen valtauskontojen reviirille voi olla uhka myös sekulaarisuudelle. Ajankohtainen esimerkki on se, miten poikien ympärileikkauksen nimellä tunnettu lasten pahoinpitely halutaan uskonnollisen tradition hyväksymisen nimissä laillistaa. Ja miksi yksiselitteisesti tieteenvastaisten uskomusten kuten esimerkiksi kreationismin opettaminen lapsille pitäisi hyväksyä silloinkaan, kun se tapahtuu ilman julkista avustusta toimivissa yksityisissä kouluissa?
Ratkottaessa Euroopan monia uskontopohjaisia sekularismin haastavia yhteentörmäysmomentteja on tärkeää, ettei monikulttuurisuuden ja uskonnonvapauden nimissä tehdä sekulaarin yhteiskunnan kanssa ristiriitaisia ratkaisuja. Se ei tarkoita sitä, että kaikkia uskontoperäisiä perinteitä tulisi vierastaa. Ymmärrän hyvin arkkipiispaa, joka haluaisi, että kuusi päivää viikossa riittäisi shoppailuriittien harjoittamiseen.
Erkki Tuomioja
Kolumni Seura-lehteen 28.11.2008
