Viikon kirjavinkki
VIIKON KIRJAVINKKI
Lajien kamppailua Ankkalinnassa
Julkaistu Helsingin Sanomissa 18.4.2004
Jukka Relander havainnoi maailmaa terävästi ja hauskasti, mutta ei anna tiekarttaa parempaan
Jukka Relander, Ankkalinna ja lajien synty, Kustannusosakeyhtiö Teos, 256 s., Jyväskylä 2004
Historiaton ja tulevaisuudeton Ankkalinna nyky-yhteiskunnan vertauskuvana on antanut nimensä Jukka Relanderin kirjoituskokoelmalle. Ankkalinna-viittaukset ja kuvaus Aku Ankasta nyky-yhteiskunnan pätkätyöeetoksen ilmentäjänä ovatkin ihan hauskoja ja ehkä myös ymmärrystämme lisääviä. Niistä ei kuitenkaan vielä ole sellaisen uuden mullistavan tai edes kattavan yhteiskunta-analyysin aineksiksi, että ne puoltaisivat koko kirjalle annettua nimeä ja sen hypehtävää markkinointia. OK, yhteiskuntamme on kuin Ankkalinna, mutta entä sitten? Sitä ei Relander kerro. Sen sijaan hän kertoo kehittyneestä kyvystään muuttaa mielipiteitään sen mukaan missä seurassa kulloinkin on. Ei ollakseen samaa mieltä koollaolijoiden kanssa, vaan päinvastoin ollakseen eri mieltä enemmistön kanssa. Tämä ei tule uskoa kirjaimellisesti, mutta se kannattaa pitää mielessä Relanderia lukiessa.
Historioitsijana, esseistinä, kolumnistina ja keskustelijana monipuolisesti tunnettu Relander on koonnut yhdeksässä eri lehdessä ilmestyneitä kolumnejaan yhteen ja muokannut niitä vähän yhtenäisemmän ilmeen antamiseksi näin syntyneelle kokoelmalle.
Relander on hyvä havainnoitsija ja kirjoittaja ja monet hänen huomioistaan ovat paitsi hauskoja ja oivaltavia, myös tärkeitä ja ajatuksia herättäviä. Kirjo on laaja: Oswald Spengleristä Britney Spearsiin, kommunismista islamilaiseen fundamentalismiin ja Aku Ankka-sarjakuvista television luontodokumentteihin.
Pidin erityisesti Relanderin siitä analyysistä, miten myös luontodokumenttien sanoma myötäilee ideologista valtavirtaa. Oli aika, jolloin dokumentit korostivat luonnon harmoniaa ja yhteistyötä; nyt ne kertovat darwinistisesta olemassaolon taistelusta ja heikompien vääjäämättömästä sortumisesta. Eli, kuten Relander sen sanoo, dokumenttiohjelmien ”luonto on oikeistolaistunut”. Lähempänä ihmisten arkea ovat kuitenkin havainnot työelämän muutoksista ja niiden synnyttämistä paineista.
Vakavampaa antia on kirjan ensimmäinen ja laajin essee Oswald Spengleristä ja tämän sivilisaatio-käsityksestä. Relanderin ekleettisestä otteesta kertoo se, että mukana on myös essee Kai Murroksesta ja hänen kommunistisesta vallankumousoppaastaan. Murros ei ole historiallinen henkilö vaan yksi siitä kourallisesta ihmisiä jotka Suomessa vakavasti pohtivat siirtymistä kommunistiseen yhteiskuntaan.
Kirjan julkistamistilaisuudeksi oli järjestetty paneelikeskustelu otsikolla Ideologia NYT. Kun sen enempää kirjassa kun tilaisuuden otsikossakaan ei ollut kysymystä eikä oikein sellaista väittämää, joka pakottaisi ottamaan kantaa, jäi keskustelu samanlaiseksi kuin kirjakin: ajoittain korkeatasoiseksi, muutamia briljeeraavia yksilösuorituksia esiintuovaksi, mutta cocktail-paloista koostuvaksi ateriaksi, joka ei niiden nälkää poista jotka haluaisivat myös vihjeitä siitä, miten epätyydyttäväksi koettua maailmantilaa voisi edes yrittää muuttaa.
huhtikuu 2004
Aikaisemmat kirjavinkit
