Viikon kirjavinkki
VIIKON KIRJAVINKKI
Christopher Hitchens, The Trial of Henry Kissinger, Verso, 159
s., New York 2001
KISSINGER OIKEUTEEN?
Henry Kissinger alkoi ulkoministerikautensa päätyttyä
kohennella omaa talouttaan vierailevana luennoitsijana. Siinä
ominaisuudessa suuri joukko suomalaisjohtajiakin käytti firmansa
edustustiliä päästäkseen kuuntelemaan suurta gurua edesmenneen
Uuden Suomen järjestämässä seminaarissa.
Kommentoin vierailua tuoreeltaan Ytimessä 2/1982. Kysyin
kirjoituksessani mm. ”Lumoutuvatko todella kaikki ihmiset
tohtorin kovasti mainostetusta hykerryttävästä huumorintajusta
ja kuuluisasta charmista niin, että tyystin sivuuttavat
Kissingerin ratkaisevan roolin Inkokiinan ja indokiinalaisten
ihmisten tuhoamisessa?” Viittasin myös siihen, että jos joskus
Indokiinan tragediaan syylliset saatetaan vastuuseen Nürnbergin
kaltaisessa oikeudenkäynnissä, kuuluisi paikka syytettyjen
aitiossa myös Kissingerille.
Nyt tämä menneisyys on taas palannut kummittelemaan
Kissingerille. Washingtonissa pitkään työskennellyt
englantilainen journalisti Christopher Hitchens on laatinut
eräänlaisen tiiviin syytekirjelmän Kissingerin toimista.
Listalla ovat Vietnamin ohella Chile, Bangladesh, Kypros ja Itä-Timor.
Pääkohdat Hitchensin kirjelmässä ovat, että Kissinger olisi
– myötävaikuttanut Indokiinassa siiviiliväestön tahalliseen
joukkomurhaamiseen,
– ollut tahallisesti osallinen joukkomurhiin ja myöhemmin
salamurhaan Bangladeshissä,
– henkilökohtaisesti osallistunut korkean virkamiehen murhan
suunnitteluun demokraattisessa Chilessä,
– ollut osallinen valtionpäämiehen murhan suunnitteluun
Kyproksella,
– yllyttänyt ja mahdollistuttanut kansanmurhan Itä-Timorilla,
– ollut henkilökohtaisesti osallinen suunnitelmaan
Washingtonissa asuneen journalistin kidnappaamiseksi ja
murhaamiseksi.
Vähäisempänä asiana ja Kissingerin kisällintyönä Hitchens
kertoo, miten Kissinger vuoden 1968 presidentinvaalien alla ja
jälkeen olisi osallistunut senaikaisissa Vietnamin
rauhanneuvotteluissa tarjolla olleen ratkaisun sabotointiin
yllyttämällä Etelä-Vietnamin hallitusta hylkäämään sopimuksen
lupaamalla Nixonin neuvottelevan paremmat ehdot. Lopputulos oli,
että rauha tehtiin muutamaa vuotta myöhemmin samoilla ehdoilla,
sen jälkeen kun sadat tuhannet ihmiset olivat tuloksettomassa
sodankäynnissä menettäneet henkensä.
Syytökset ovat raskaita ja rajuja. Hitchens on kuitenkin
dokumentoinut huolellisesti ja vakuuttavan tuntuisesti kaikki
väitteensä. Yhtään ns. savuavaan aseeseen verrattavaa todistetta
hänelle ei ole – eihän näissä tapauksissa ole kyse siitä että
Kissingerin kädet olisivat kirjaimellisesti veriset – mutta sen
verran vakuuttavaa aineisto on, että se riittää ainakin
moraaliseen tuomioon. En ole ainakaan kuullut että Kissinger
olisi oikeusteitse hakenut maineensa puhdistamista.
Amerikkalaiset kustantajat eivät mielellään julkaise sen
enempää asia- kuin kaunokirjallisiakaan teoksia alle 600-
sivuisina. Verso onkin onneksi englantilainen kustantaja, joten
kirjan lukee kätevästi yhdellä Brysseliin suuntautuvalla
lentomatkalla. Huonomminkin voisi ajan käyttää.
Syyskuu 2001
Aikaisemmat kirjavinkit
