Erkki Tuomioja
SONERA JA VAITELIAISUUS
Uutispäivä Demari, 18.5.2001
Olen päässyt Talouselämä-lehden kansikuvapojaksi yhdessä Soneran
pääjohtajan Kaj-Erik Relanderin kanssa. Itse kirjoitus, johon kansi
viittaa, tuntuu olevan suhteellisen asiantuntevasti laadittu. Se kertoo
siitä, miten Soneran johto pari vuotta kaupitteli yhtiötään ulkomaisille
suurostajille pääsemättä tulokseen.
Syy siihen, että minut on nostettu kanteen on se, että olen kieltäytynyt
antamasta haastattelulausuntoa Soneran asioiden käsittelystä
hallituksessa. Tämä liitetään lehdessä siihen, että olisin jotenkin
ryhtynyt pimittämään näkemyksiäni yksityistämisestä sen jälkeen, kun
Soneran myynti jollekin kansainväliselle kumppanille epäonnistui ja sen
osakkeiden kurssi romahti. Lehti esittelee minut keskeisenä vaikuttajana
siihen, että hallituksessa ei hyväksytty 100-prosenttisen
yksityistämisvaltuuden hakemista eduskunnalta.
Olen varma, että jos antaisin asiasta lausuntoja, niin samainen lehti (tai
ainakin Kauppalehti) olisi – ja aivan oikeutetusti – ensimmäisten joukossa
tuomitsemassa sen, että ministeri, jolle Soneran asiat eivät lainkaan
kuulu,
puuttuu julkisuudessa pörssiyhtiön asioihin.
Kun Sonera ei kuulu eikä myöskään kauppa- ja teollisuusministerinä
ollessani kuulunut vastuualueeseeni, en provosoidu nytkään kommentoimaan
asioita, joita olen ollut talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa
luottamuksellisina käsittelemässä.
Sen voin kuitenkin todeta, että en ole muuttanut käsityksiäni valtion
omistajapolitiikasta, jota kauppa- ja teollisuusministerinä yleisellä
tasolla
esitin. Jos tämä Talouselämän mielestä on ollut sitä, että en piilotellut
nihkeätä suhtautumistani valtionyhtiöiden pikaiseen yksityistämiseen, niin
en lähde sitä oikomaankaan.
Talouselämä kirjoittaa, miten ”Ylioptimistiset odotukset häikäisivät myös
sijoittajat, veronmaksajat, lehtimiehet, Soneran johtajat ja
liikenneministeriön virkamiehet.” Olen iloinen, että en (vaikka toki
veronmaksaja olenkin) kuulu tähän joukkoon.
Puuttumatta nytkään siihen, kuinka hyvä tai huono asia toistaiseksi
toteutumatta jäänyt Soneran suurmyynti olisi ollut, tyydyn esittämään
siitä vain yhden kysymyksen. Kuinkahan eettisesti kestävää olisi ollut,
jos
valtio olisi rahastanut kymmeniä miljardeja kuplasta, joka vähän sen
jälkeen olisi pörssissä puhjennut?
Sen verran vanhanaikainen olen, että katson, ettei valtion omistajana tule
edustaa pelkkää yksipuolista shareholder-value -ajattelua, vaan kantaa
vastuuta koko kansantalouden sekä liikeyritysten kestäviin arvoihin
perustuvasta menestyksestä.
