Erkki Tuomioja
OLISIKO AIKA PALAUTTAA POLITIIKAN KUNNIA?
Uutispäivä Demari, 1.9.2001
Vielä parikymmentä vuotta sitten SDP hallitsi yhteiskuntapoliittista keskustelua vahvan työryhmätyöskentelyn tuottamalla ohjelmatarjonnalla. Tänään tästä ei ole juuri mitään jäljellä. Laajan
järjestökäsittelyn läpikäyviä ohjelmia ei enää harrasteta ja puoluekokouksiin tehdään lähinnä keskusteluasiakirjoja ja julkilausumia.
Ohjelmallinen työskentely ei silti ole yhteiskunnasta suinkaan
kadonnut, se on vain siirtynyt politiikasta muualla. Onneksi
politiikalle alkaa jälleen olla kysyntää, mutta siihen ei vastata
käyttämällä virkatyönä valmisteltuja asiakirjoja puolueohjelmien
korvikkeena.
Saamme varautua alle 50 % vaaliosanottoon, jos vaalikeskustelua
käydään vain virkamiesvalmisteluun perustuvan ainoan vaihtoehdon
politiikan pohjalta. Yksi tapa vähentää tätä mahdollisuutta on
palata laajakantoisten uudistusten valmistelussa perinteiseen
parlamentaariseen komiteatyöskentelyyn.
Virkavalmistelu ja erillisten selvitysmiesten/naisten käyttö on
kokonaan korvannut perinteisen komiteavalmistelun. Kuitenkin
parlamentaarisella komiteatyöskentelyllä on selkeitä etuja. Sitä
kautta poliittiset puolueet pääsevät jo valmisteluvaiheessa
osallistumaan vaihtoehtojen muotoiluihin ja niiden arviointiin.
Myös opposition mukanaolo tällaisessa valmistelussa saattaa usein
olla perusteltua, mutta tarvittaessa komiteoissa voidaan käyttää
myös pelkästään hallituspuolueiden edustajia.
Osallistuminen parlamentaariseen komiteatyöskentelyyn voisi
aktivoida sosialidemokraatitkin tuomaan keskusteluun uusia,
innostavia ja uskottavia avauksia tulevaisuuteen. Mutta mikään ei
estä tekemästä sitä ilman parlamentaarisia komiteoitakin.
x x x
Mihin tarvitsemme omaa ohjelmatyötä? Pari esimerkkiä. On ihan
hyvä että valtiovarainministeriön työryhmä valmistelee uusia
rakenteellisia veroratkaisuja. Samoin on hyvä, että pääministeri
ja valtiovarainministeri sopivat myös talousneuvoston sihteeristössä tehtävästä vastaavasta valmistelusta.
Tämä valmistelu ei kuitenkaan voi korvata sosialidemokraattien
omaa valmistelua. On välttämätöntä tuoda keskusteluun myös sosialidemokraattiset näkemykset tulevista verouudistuksista. Ilman
niitä käy helposti niin, että keskustelua käydään aivan muista
kuin sellaisista lähtökohdista, joissa työllisyys, hyvinvointipolitiikan rahoituspohjan turvaaminen ja oikeudenmukainen tulonjako
ovat keskeisimmät tavoitteet.
Terveydenhoidon osalta on tullut aika ottaa uuteen kokonaistarkasteluun yli kaksikymmentä vuotta sitten tehdyt terveyspoliittiset linjaukset. Toisin kuin kevyesti tehty tuore kansainvälinen
vertailu antaa ymmärtää, Suomen julkiset terveyspalvelut kuuluvat
edelleen korkeatasoisimpiin maailmassa. Niissä on kuitenkin myös
pahoja aukkoja, joiden vuoksi kansalaisten tasa-arvoinen oikeus
palveluihin pätkii paikoitellen pahasti. Pelkillä pikkutarkistuksilla tai lisärahan osoittamisella pahimpiin puutteisiin ei
vuotavaa venettä paikata.
Terveydenhuolto kaipaa nyt uutta kokonaistarkastelua, johon on
otettava myös koko julkisen ja yksityisen terveydenhuollon nykyisin jo vähän insestinen suhde. Yksityisellä terveydenhuoltosektorilla on olemassaolon oikeutus julkisen sektorin täydentäjänä.
Suomessa saa olla myös täysin markkinaehtoisesti tarjottavia
terveyspalveluja, mikä toteutuu vain silloin, kun ne rahoittavat
itse itsensä ilman julkista tukea. Sen valuminen yksityissektorille on yksi syy julkisen terveydenhuollon ongelmiin. Julkiset
voimavarat terveydenhuoltoon on suunnattava nykyistä tarkemmin
siihen, että kaikille tarkoitettu kansanterveysjärjestelmä on
myös todellisuudessa kaikkien käytettävissä. Tämä on tehtävissä
ilman, että työterveyshuoltoa tarvitsee heikentää.
