Suomen Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Ruotsin Ulkoministeri Anna Lindh
EU:n siviilikriisinhallintaa on kiireesti vahvistettava
Yhteisartikkeli Helsingin Sanomissa ja Dagens Nyheterissä 30.4.2000
Muistamme Mosambikin tulvakatastrofin aiheuttamat tuhot. Ihmiset, joiden kodit olivat
tuhoutuneet. Lapset, jotka olivat menettäneet vanhempansa. Muistamme myös Turkin
maanjäristyksen. Onnekkaimmat saatiin kaivetuksi esiin raunioista, mutta apu ei ehtinyt
kaikille ajoissa. Tiedämme, että Kosovossa ei ole edelleenkään riittävästi poliiseja, vaan
rikollisuus ja turvattomuus leviää. Kesällä 1999 EU-maat pystyivät kyllä muutaman
kuukauden varotusajalla lähettämään Kosovoon 30 000 sotilasta, mutta eivät edes 700
poliisia.
EU:n tulisi vahvistaa siviilikriisihallinnan välineistöään kriisien ennaltaehkäisyssä ja
kriisinhallinnassa. Sotilaallisia toimia tarvitaan. Sen ovat osoittaneet rauhanturvaoperaatiot
Balkanilla, joihin osallistuu myös suomalaisia ja ruotsalaisia rauhanturvaajia. Suurimmat
puutteet ovat kuitenkin siviilisektorilla. Tarvitaan niin humanitaarista apua, sotilaallista
kriisinhallintaa, poliiseja kuin yhteiskunnan jälleenrakentamista. EU:n vahvuus on sen
mahdollisuudessa käyttää useita erilaisia keinoja. Ne on kuitenkin sovitettava paremmin
yhteen ja yhteistä kriisinhallintatoimintaa on nopeutettava.
Kansainväliset järjestöt, erityisesti YK, toimivat jo pelastuspuolella, mutta voimavaroja
tarvitaan lisää. On huolehdittava siitä, että siviilikriisihallintakyky etenee samassa tahdissa
sotilaallisen kanssa. Viime vuosikymmenen lukuisat kriisit osoittivat, että molempia tarvitaan
ja että ne ovat usein toisistaan riippuvaisia.
Kosovo on suurin yksittäinen haaste. Sotilaallisen rauhanturvaamisen lisäksi tarvitaan
monenlaista apua välittömästi katastrofiavusta toimivan oikeuslaitoksen rakentamiseen. EU
eikä YK:kaan ole selviytynyt näistä haasteista tyydyttävästi.
Suomi ja Ruotsi aloitteellisia
EU-maat päättivät Amsterdamin huippukokouksessa vuonna 1997 sisällyttää ns. Petersbergin
tehtävät EU:n perussopimukseen. EU voi nyt toimia humanitaarisissa tehtävissä, pelastusalan
toimissa, rauhan ylläpitämisessä ja rauhan palauttamisessa. Tämä tärkeä toimeksianto
perustuu Suomen ja Ruotsin aloitteeseen, ja valmistelutyö jatkuu Unionissa.
EU päätti huippukokouksessaan Kölnissä kesäkuussa sekä Helsingissä joulukuussa 1999
sotilaallisen ja siviilikriisihallinnan kehittämisestä. Helsingissä valtioiden ja hallitusten
päämiehet sopivat muun muassa sotilaallisen kriisinhallintakyvyn tavoitetasosta. Sen mukaan
EU:n tulisi viimeistään vuonna 2003 pystyä lähettämään kriisialueelle 60 päivässä jopa 60
000 henkilöä vuoden ajaksi. Yhteisten tavoitteiden asettaminen ja EU:n vahvistaminen on
tärkeää Suomelle ja Ruotsin myös siviilipuolella.
Suuria tarpeita
EU:n tulisi päästä nopeisiin tuloksiin yhteisen kriisihallintakyvyn luomiseksi. Suomi ja
Ruotsi ovat aktiivisesti tukeneet EU:n siviilikriisinhallintakomitean perustamista jo tämän
kevään aikana. Perustettavan komitean avulla toimintoja voidaan paremmin yhteensovittaa.
Suomi ja Ruotsi ehdottavat myös, että EU keskittyisi aloille, joilla tarpeet ovat suurimmat ja
joilla Unioni parhaiten täydentää muuta kansainvälistä toimintaa.
Ensisijainen tehtävä on parantaa siviilipoliisitoiminnan voimavaroja. Ennen Baltian ja Itä-Timorin tapahtumia siviilipoliisitehtävissä oli kaikkiaan vain 2000 poliisia. Tilanne on nyt
täysin toinen: Tällä hetkellä YK tarvitsee 9 000 siviilipoliisia eri puolille maailmaa. Uutta
tarvetta ei ole pystytty täyttämään riittävän nopeasti. Esimerkiksi Kosovossa on
riittämättömästi YK-poliiseja. Pääsihteeri Kofi Annan on pyytänyt 5000 poliisia, mutta
maaliskuussa Kosovossa oli kolmisen tuhatta poliisia, joista 655 tuli EU-maista.
Poliisipulaa ei ole helppo poistaa, sillä kukin maa on mitoittanut poliisivoimansa omien
tarpeidensa mukaan. Reservejä suurimittaisiin kansainvälisiin toimiin ei juuri ole. Kosovossa
tehtävä voi jatkua vuosikausia. Jotta tehtävä onnistuisi, EU:n on huippukokouksessaan
kesäkuussa päätettävä lisätä poliisikapasiteettia. Jos EU-maat antaisivat kansallisista
poliisivoimistaan yhden prosentin kansainvälisiin tehtäviin, yhteiset voimavarat kasvaisivat
merkittävästi. Suomen osuus olisi tällöin 80 poliisia. Ruotsin poliisikunnasta on jo
kriisitehtävissä noin prosentti. Tällä osuudella se on EU:n suurimpia poliisiavun antajia.
Siviilipoliisien määrää on lisättävä tehostamalla koulutusta. Suomi ja Ruotsi järjestävät jo
siviilipoliisikursseja, joille kutsutaan myös ulkomaisia osanottajia. Koulutus pitäisi järjestää
EU-pohjaisena, jotta myös ehdokasmaiden ja muiden kiinnostuneiden maiden poliisit voisivat
osallistua. Tällainen monikulttuurinen koulutus vastaa myös kenttätyön todellisuutta.
Kosovon poliisitoimissa on mukana 45 kansallisuutta.
Toinen tavoitteemme on, että poliisin rinnalla myös oikeuslaitos toimii hyvin.
Kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n ja Etyjin, mukaan tuomareista, syyttäjistä ja
vankilahenkilökunnasta on suuri pula. Tämä on kansainväliselle yhteisölle uusi ja erityinen
haaste. Eri asiantuntijaryhmien koulutus on arvioitava ja täydennyskoulutusta on järjestettävä
tarpeen mukaan. Suomi ja Ruotsi ovat asettaneet kansainvälisiin tehtäviin oikeusalan
asiantuntijoita, mutta nämä voimavarat eivät vastaa tarpeita
Kolmas tavoitteemme on paikallishallinnon rakentaminen ja tukeminen. Erityisen tärkeää
tämä on silloin, kun hallinnon rakenteet ovat kokonaan sortuneet, kuten Kosovossa. Suomi ja
Ruotsi voivat apua antaessaan hyödyntää kunnallisen itsehallintoperinteemme kokemuksia.
Neljänneksi, pelastuspalvelu on järjestettävä siten, että se mahdollistaa nopean ja tehokkaan
toiminnan. Pelastustoimissa ratkaisevaa on nopeus. Se kasvaa, jos tehtävien ja varustuksen
jaosta sovitaan etukäteen ”palvelupaketteina”. Tällainen järjestely on jo olemassa
Pohjoismaiden ja Iso-Britannian kesken. EU:n pelastustoiminnalle on taattava luotettava
rahoitus, joka kattaa kaiken toiminnan koulutuksesta kriisien ennaltaehkäisyyn,
pelastustoimiin ja katastrofien jälkihoitoon.
Unionin seuraavassa huippukokouksessa kesäkuussa Portugalissa on päätettävä
siviilikriisinhallinnan tavoitetasosta. Tämä velvoittaa jäsenmaita kehittämään omaa
valmiuttaan ja lisäämään voimavarojaan.
Mitalin kaksi puolta
Sotilaallinen ja siviilialan kriisinhallinta ovat mitalin kaksi puolta. Suomi ja Ruotsi ovat
vuosikymmeniä osallistuneet YK:n ja nyt myös Naton rauhanturvatoimiin. Näihin tehtäviin
on käytetty paljon voimavaroja, koska pidämme niitä rauhan kannalta tärkeinä.
Siviilikriisinhallinta on tärkeää samasta syystä.
Jos emme onnistu Kosovon siviilitehtävissä, vaarantuvat samalla myös sotilaallisen
toiminnan tulokset. Onnistumalla Kosovossa parannamme valmiuksiamme hoitaa myös
tulevia kriisejä. Kaikki odotettavissa olevat kriisit vaativat siviilitoimintoja. Siiviilipuolen
ennaltaehkäiseviä toimia on kehitettävä. Siviilikriisinhallintakyvyn parantaminen on Unionin
tärkeimpiä haasteita lähivuosina.
