Erkki Tuomioja
UHKAPELIT JA TUOMIOISTUINVALTA
Demari, 27.9.1999
EYn tuomioistuin armahti Raha-automaattiyhdistyksen monopolin. Tuomioistuimen lausunto Vaasan hovioikeudelle asettui yllättävänkin selväsanaisesti sille kannalle, että RAYn pelimonopoli voi jatkua.
Helpottuneimpia päätöksistä olivat kymmenet sosiaalialan järjestöt, joiden toiminnan jatkuminen läheskään nykyisessä laajuudessa on täysin kiinni RAYn voittovaroista jaettavista avustuksista. Hampaitaan kiristämään jäivät peliautomaattiyrittäjät, joiden pääsy raha-apajoille näin estettiin.
Sille että rahapelien järjestäminen on Suomessa varattu julkisoikeudelliselle Raha-automaattiyhdistykselle ja että rahapelituotot sen mukaisesti osoitetaan sosiaalisiin tarkoituksiin on kestävät perusteet. Tärkeintä on, että rahapelien tuotto käytetään yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
On muistakin syistä perusteltua että uhkapelien järjestäminen on julkinen monopoli. Suomessa narkomanian kaltainen riippuvuus uhkapelaamisesta on vielä vähäistä, kun se kasinomaissa on jo huumeriippuvuuden kaltainen riesa. RAYn, Veikkauksen ja Hippoksen erityisasema on myös ollut esteenä sille, että muualla maailmassa herkästi mafian suojelukseen ajautuva ala on pysynyt Suomessa tältä osin puhtaana. Tosin veikkauskohteiden puhtautta tämäkään järjestelmä ei voi taata, kuten pesäpalloskandaali osoitti.
x x x
Vaikka voimmekin olla tyytyväisiä EYn tuomioistuin tekemän ratkaisun sisältöön on syytä palata siihen, mitä olisi tpahatunut jos tuomioistuimen päätös olisi ollut toisenlainen ja miksi tällainen asia ylipäätänsä on EYn tuomioistuimen ratkaistavana.
Jos niin sanottu subsidiariteetti eli läheisyysperiaate jotain tarkoittaa niin ainakin sitä, että kysymys siitä miten uhkapelien harjoittaminen halutaan järjestää ja miten siitä syntyvät voitot jakaa on asia jonka jokainen EUn jäsenmaa harkitsee itse miten parhaaksi näkee, eikä sen tule lainkaan kuulua Euroopan Unionille.
Jos taas jäsenmaat katsovat tästä joltain osin haluavansa luopua niin siitä on päätettävä yhdessä unionin peruskirjojen mukaisessa avoimessa ja demokraattisesta vastuullisessa päätöksenteossa. Ainakaan tuomioistuin ei voi olla se elin, joka jäsenmaiden ja europarlamentin ohitse ratkaisee tällaisia kysymyksiä.
Samanlainen asia on alkoholimonopolien asema. Se halutaanko alkoholiin soveltaa samanlaisia kaupan vapauden pelisääntöjä kuin kivennäisvesiin tai pesusieniin on poliittinen yhteisölainsäädäntökysymys jossa tuomioistuimelle ei kuulu lainsäätäjän asema.
Kun EUn instituutioita ja sääntöjä on nyt joka tapauksessa pakko uudessa hallituksenvälisessä konferenssissa jo pelkästään laajentumisen mahdollistamiseksi tarkistaa tulee uuden HVKn esityslistalle ottaa myös kysymys siitä, miten lainsäädäntövallan liukuminen tuomioistuimelle saadaan estetyksi.
Yksi mahdollisuus olisi että milloin tuomioistuin haluaa tulkita esim. kilpailulainsäädäntöä toisin kuin poliittista vastuuta kantavat neuvosto ja/tai komissio ei se tällaista päätöstä voi kumota vaan ainoastaan saattaa sen alkuperäisen säädöksen säätäneiden neuvoston ja europarlamentin uuteen käsittelyyn.
