Erkki Tuomioja
ONNEA PELLERVOLLE
Kunta ja Me
Onnittelut sata vuotta täyttäneelle Pellervo-seuralle, enkä tarkoita tällä vain tavanomaista kilpailijoille tai vastustajille osoitettua kohteliaisuutta.
Ihan helpolla ei menestystä pellervolaisuudelle ole aina palkansaajapuolelta toivotettu. Vuoden 1916 kahtiajako kulutusosuustoiminnassa on edelleen voimassa ja edistysmielisessä osuustoimintahaarassa on maataloustuottajien osuustoiminta pitkään nähty suorastaan kuluttajien vihollisena.
Tätä käsitystä olisi jo aika korjata. Pellervo-seuran värikäs ja monipuolinen historia on osa Suomen ja sen nousun historiaa. Pellervolaisuuden merkitys ei rajoitu vain talouteen vaan osuustoiminta oli työväenliikkeen tavoin yksi niistä merkittävistä kansanliikkeistä, jotka vuosisadan vaihteessa olivat Suomen kansallisen, sivistyksellisen ja taloudellisen nousun tekijöitä.
Osuustoimintaliike on kokenut monia nousuja ja laskuja. Erityisesti viimeiset vuosikymmenet ovat olleet osuustoiminnalle vaikeata aikaa. 90-luvun suuri lama koetteli niin E-liikettä kuin pellervolaista osuustoimintaa raskaalla kädellä. Molemmat ovat saaneet tuta miten EU-aikaan siirtyminen on radikaalisti muuttanut kilpailuolosuhteita.
Kuluttajaosuustoiminta on edelleen jakaantunut, mutta SOKkin on ottanut etäisyyttä tuottajaosuustoiminnan hallitsemaan Pellervoon. Markkinoiden avautuminen on selkeyttänyt asetelmia ja johtanut siihen, etteivät tuottajaosuuskunnatkaan enää voi ylläpitää pitäviä monopoleja. Kun maataloustuottajatkin oivaltavat, ettei heidän kilpailukykynsä voi enää perustua suojattuun asemaan tai kuluttajien lypsämiseen, vaan laadukkaiden ja kulutajien turvallisiksi tietämien elintarvikkeiden tuottamiseen voidaan rakentaa silta monen vanhan juoksuhaudan ylitse.
x x x
Osuustoiminnan menetykset lamavuosina ovat ruokkineet väitteitä, joiden mukaan osuustoiminta olisi kerta kaikkiaan liian vanhankantainen voidakseen menestyä postmodernissa ja globalisoituvassa maailmassa joilla kyky toimia markkinavoimien ehdoilla ja niillä surffaillen ratkaisee menestyksen.
Kuva osuustoiminnan perääntymisestä on kuitenkin harhaanjohtava. Ainakin osuustoiminta yritystoiminnan muotona on kokenut jopa jonkinlaisen renesanssin. Yksi viime vuosien myönteisiä yllätyksiä on ollut monekirjavan ns. uusosuustoiminnan valtaisi kasvu.
Perinteisellekin osuustoimintayrityksille on koittanut uuden arvostuksen aika. Se että osuustoiminnallinen ajattelu on ristiriidassa kapitalismin ja markkinavoimien rajattoman ihailun kanssa saatettiin vielä kymmenen vuotta sitten mieltää rasitteeksi, mutta tänään se on jo kääntynyt osuustoiminnan vahvuudeksi.
Osuustoiminta edustaa avoimessa markkinataloudessa toimivaa ei-kapitalistista markkinavoimaa. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiomallissa on tärkeätä että kattavalla laaja-alaisella sosiaalipolitiikalla on luotu riittävän laaja markkinariippuvuudesta vapaa turvavyöhyke suojaamaan markkinatalouden epävarmuudelta ja erilaisilta sosiaalisilta riskeiltä.
Samalla tavoin arvonsa on sillä, että markkinataloutemme on sellainen sekatalous, jossa toimii rinnakkain niin koti- ja ulkomaisia, kuin pieniä ja suuria sekä pörssi- ja perheyhtiöitä, yhtä lailla kuin myös yhteiskunnan omistamia ja osuustoiminnallisia yrityksiä. Monipuolisuus takaa sen, ettei kaikkea taloudellista toimintaa arvioida vain lyhytaikaisten pörssikurssivaihtelujen valossa ja että yrittämiseen sitoudutaan laajemmin kuin välittömän omistaja-arvon maksimoinnin kautta.
Osuustoiminnalla on kysyntää myös siksi, että se uusissa oloissa on valtion omistuksen ohella tehokkain varmistus sille, että elinkeinoelämässämme säilyy sellainen omistusrakenne, jossa täällä asuvien ihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen vaikuttaa tulevaisuudessakin riittävän painokkaasti.
Suomen menestyksen avaintekijät ovat osaaminen, yrittäminen ja yhteistyö. Osuustoiminta voi parhaimmillaan yhdistää itsessään nämä kaikki ja vieläpä kestävällä sinivalkoisella pohjalla.
