Erkki Tuomioja
Ohjusiskut Irakiin
Artikkeli Helsingin Sanomissa
Aavikkomyrsky on vaihtunut aavikkoketuksi. Vuoden 1991 Persianlahden sota on saanut jatkokseen Yhdysvaltain ja Britannian uusimmat sotatoimet Irakissa. Vaikeaan poliittiseen ongelmaan haetaan epätoivoista sotilaallista ratkaisua, joka vain pitkittää ja eskaloi vastakkainasettelun.
Mitä ohjusiskuista seuraa? Ainakin syytön siviiliväestö joutuu jälleen kantamaan seuraukset kelvottoman hallituksensa politiikasta ilman, että diktaattori Saddam Husseinin asemaa välttämättä edes heikkenee. Tämä on amerikkalaisen voimapolitiikan suuri heikkous: sotilaallista ylivoimaa on helppo käyttää näyttäviin iskuihin, mutta kestäviä poliittisia ratkaisuja on sotilasvoiman varassa mahdotonta aikaansaada.
Irakilla on joukkotuhoaseita. Se on ollut yksi suurimpia kemiallisten aseiden valmistajia maailmassa. Saddam Hussein on myös joukkotuhoaseita käyttänyt täysin piittaamatta kansainvälisistä sopimuksista. Irakin ja Iranin sodassa 1980-luvulla kaasuasetta käytettiin kuin ensimmäisessä maailmansodassa ikään. Maailma oli kuitenkin hiljaa, sillä Husseinin sotakone taisteli tuolloin lännen arkkivihollista Ajatolla Khomeinia vastaan.
Yhtä hiljaa oli maailma, kun Saddam Hussein myrkytti kaasuaseella omaa kansaansa, maan pohjoisosissa kapinoinutta kurdivähemmistöä. Jopa yli 5000 siviiliuhria vaatinut kaasuhyökkäys Halabjan kaupunkiin vuonna 1988 ei synnyttänyt suuria reaktioita maailmalla.
Persianlahden sodan jälkeen Irak pakotettiin YK:n päätöksillä riisumaan joukkotuhoaseensa. Se on jatkuvasti kuitenkin hankaloittanut YK:n asetarkastusryhmän UNscomin työtä. YK:n pääsihteeri on hakenut neuvotteluratkaisua, jotta YK:n peruskirjan VII-luvun mukaisiin sotilaallisiin pakotetoimiin ei tarvitsisi turvautua. Viime keväänä neuvotteluratkaisu tuntui löytyneen.
Nyt neuvotteluratkaisua tuskin edes haettiin. Kansainvälinen turvallisuus on kärsinyt vakavan kolauksen. Erityisesti YK:n asema horjuu. Turvallisuusneuvosto asetettiin tapahtuneiden tosiasioiden eteen, kun Yhdysvallat ja Iso-Britannia ryhtyivät omin voimin tekemään kansainvälistä oikeutta. YKn päätöksistä piittaamatonta maata rangaistaan YKn päätöksenteko sivuuttaen.
Yhteinen turvallisuus voi syntyä vain yhteisin päätöksin. On kestämätön tilanne, jos yksittäiset maat tulkitsevat tehtyjä päätöksiä niin kuin haluavat ja toimivat muista piittaamatta. Tässä suhteessa esimerkiksi Yhdysvaltain viimesyksyinen viattomaan lääketehtaaseen kohdistunut kostoisku Sudaniin ei kansainvälisen yhteisön normeista piittaamattomuuden osalta poikkea Irakin niskuroinnista joukkotuhoaseiden hävittämisen suhteen.
Yhtä tärkeätä kuin on, että Suomi yksiselitteisesti tukee Irakin saattamista vastuuseen hyökkäys- ja joukkotuhoasepolitiikastaan on, ettei maamme ole kritiikittömästi siunaamassa amerikkalaisten liipasinherkkyyttä ja yksipuolista toimintaa maailmanpoliisina.
Kimmo Kiljunen
Erkki Tuomioja
eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan sd.jäseniä
