Erkki Tuomioja
MIEHISET JA NAISISET ARVOT JA TAVAT
– Vieraskynä kolumni Punahilkka-lehteen
Onko ”miehisessä” ja ”naisisessa” tavassa tehdä politiikkaa todellista eroa? Vastaan omasta puolestani varauksettomasti että on – ainakin niin kauan kun minun ei tarvitse, vaikka jo yksin tilarajoitteen vuoksi, täsmällisesti määritellä mitä nämä erot ovat. Olen myös sitä mieltä, että ”miehiset” arvot ja tavat ovat vallitsevia ja katson, että maailma olisi parempi paikka jos ”naisiset” arvot ja tavat olisivat nykyistä enemmän vaikuttamassa.
Sen sijaan en näe, että ”miehisen” ja ”naisisen” välillä olisi sovittamaton ristiriita, enkä myöskään sitä että nämä piirteet jakaantuisivat suoraan kahden sukupuolen välillä.
Rikolliseksi ei synnytä eikä ketään voi varmuudella rikolliseksi kasvattaakaan. Geenitekijät vaikuttavat jonkinasteisesti todennäköisyyteen, jolla rikolliselle elämänuralle päädytään, mutta ympäristötekijöistä riippuu, miten todennäköisyydet toteutuvat. Ympäristö ja kulttuuri vaikuttavat joka tapauksessa ratkaisevasti siihen, miten ihmiset käyttäytyvät riippumatta siitä miten vapaita tai geenideterminoituja heidän valintansa ovat.
Ihmiset syntyvät naisiksi tai miehiksi mutta se ei riitä määräämään sitä, miten ”miehisiä” tai ”naisisia” arvoja he elämässään toteuttavat. ”Naisisten” arvojen edistämiseen tarvitaan naisten lisäksi myös miehiä, eikä jokainen nainen välttämättä ole niihin sitoutunut. Viimemainittujen olemassaoloa ei voi selittää vain sillä, että he olisivat menestystä ”miehisin” ehdoin hakevia luopioita.
Sukupuolisotaa julistavat ääriasenteet ovat siksi mieltä vailla. En ole varma kelpaako äärifeminismin oikeutukseksi sekään, että se ääripäätä venyttämällä veisi tasapainopistettä toivutulla tavalla ”naisiseen” suuntaan; lopputulos voi olla polarisaation kautta päinvastainen.
Äärifeministinen mystiikka on joka tapauksessa yhtä epä-älyllistä kuin esim. kansallissosialistien blut-und-boden mystiikkaa tai fundamentalistinen uskonnollisuus. Se voi myös joissain oloissa olla yhtä vaarallista.
***
Näihin mietteisiin on osaltaan antanut virikkeen pyrkimys liittää Sundqvist-sopimuksen käsittelyyn jonkinlainen ”miehet-ja-tyttö”-näkökulma. Sellaista en asiassa näe ylläolevin yleisin perustein. Näkemystäni tukee myös asianosaisten tuntemus.
