Erkki Tuomioja
LIUKKAALLA JÄÄLLÄ
kolumni TANOTORVEEN 23.3. 1998
Kuntien talousahdingolla on monet kasvot. Yhdet näkee kaltaiseni säännöllinen
lenkkeilijä, joka on parikymmentä vuotta samoja reittejä kiertäessään voinut
nähdä miten katujen talvikunnossapidosta on viime vuosina tingitty.
Lenkkeily Meilahden suunnassa voi olla painajaismainen kokemus kun lumentulo
ja liukkaus iskevät. Tänä ja viime talvena olen jo useampaan otteeseen loukannut
itseni liukastuttuani tai astuttuani pahasti lumen vuoksi näkymättömälle jalkakäytävän
reunukselle. Kyse ei ole mistään ”Ei talvikunnossapitoa” -kylteillä varustetuista
osuuksista vaan tavallisista jalkakäytävistä, joilla liikkuu sekä kuntoilijoita
että päivittäisiä työmatkalaisia.
Jos kaupungin kalustoa ylipäätään on paikalla, käy se ensin heittämässä lumet
ajoradalta jalkakäytävälle tehden jo kävelyn lenkkeilystä puhumattakaan
mahdottomaksi. Jalkakäytävän vuoro voi tulla joskus jopa päivän pari päästä.
Oma lukunsa ovat ne meilahtelaiset kiinteistöt, jotka eivät koko talvena
ole kertaakaan puhdistuttaneet, hiekoittaneet tai muutoin hoitaneet
jalkakäytäviään. Näissä tapauksissa kaupungin tulisi voida tietyn ajan kuluessa
puhdistaa kyseiset osuudet ja lähettää kiinteistönomistajalle laskun sopivalla
sakkokertoimella korotettuna.
En ole perfektionisti ja tunnustan pohjoisen luonnon voiman. On mahdotonta
edellyttää että kaikki julkiset tilat pidettäisiin koko ajan kunnossa pahimmallakin
kelillä. Kuitenkin tiedän, että menneinä vuosina samat paikat on
kyetty pitämään paljon paremmassa kunnossa. Kyse on siitä, että tasosta on
säästösyistä tingitty. Se että kunnossapitotöitä on kilpailutettu
yksityisillä ei ole tuomittavaa, mutta ei myöskään oikeuta sitä että kaupunki
mitoittaa työt väärin tai laiminlyö valvonnan.
* * *
Kaikki on suhteellista. Tiedän hyvin että sosiaali- ja terveyspalveluissa on
paljon katukunnossapitoa tärkeämpiä asioita, joiden hoitamisesta on Helsingissä
säästösyistä tingitty. Esimerkiksi vanhusten hoito saattaa paikoin täyttää
heitteillejätön tunnusmerkit.
Kaikki kunnat ovat jonkinasteisissa vaikeuksissa kun valtio on toteuttanut omia
säästöjään kuntien taloutta kiristämällä. Helsingin erityisongelmat uhkaavat
vielä kärjistyä jos yhteisöveroa rukataan kuntaliiton mallin mukaisesti.
Mikään edelläsanotusta ei kuitenkaan vapauta Helsinkiä vastuusta omista
arvovalinnoistaan. On käsittämätöntä että näinä aikoina riittää kokoomuspoliitikkoja,
jotka puuhailevat kaupungin palvelujen alasajon vauhdittamista veroäyrin laskemiseksi.
Minäkin olen tyytymätön veronmaksaja. Minulla on kuitenkin sekä varaa että valmius
maksaa korotettua kunnallisveroa, jos voin luottaa siihen että koulut hoitavat
tehtävänsä, kansanterveyslaki on voimassa ja myös vanhuksista pidetään kunnolla
huolta heidän hoitotasostaan tinkimättä. Jos sen lisäksi jokin raha vielä osoitetaan
katukunnossapidon tason kohentamiseen olisin jo paljon tyytyväisempi veronmaksaja.
