Vähän ennen kyyneleitä
Esitys viidennestä ydinvoimalasta on keväästä alkaen odottanut
eduskunnan täysistunnon ratkaisua. Aika on kulunut kiihkeän
kulissientakaisen vaikuttamisen ja kaupanteon merkeissä. Jo
aiemmin hallitus, jonka hallinnassa ebergiapolitiikkakaan ei
missään vaiheessa ole ollut, kehitteli Paavo Väyrysen viimeisenä
ministerityösä pakettia, jolla kepu saatiin tekemään
ydinvoimaesitys eduskunnalle.
Ydinvoiman vastakkaisiin leireihin jakama eduskunta ei liioin
ole kyennyt johdonmukaisempiin linjauksiin. Nyt ratkaisun lähestyessä
on ulkoparlamentaaristen voimien viimeinen ponnistua
ydinvoimapäätöksen läpiajamiseksi lähtenyt liikkeelle.
Yhteisenä nimittäjänä on ydinvoimalan markkinoiminen ratkaisevana
elvytysruiskeena. Voimalan rakentamista tarjoava ABB on kehittänyt
tarjouksensa kylkiäiseksi mahdollisuutta useiden miljardien
kompensaatiokauppoihin ja niiden avulla syntyviä työtilaisuuksia.
Lamautetussa maassa tämä on iso asia. Monet ovat SDP:ssäkin tähän
tarttuneet vaivautumatta selvitämään lupausten realismia. He saattavat
vaatia ydinvoimapäätöstä yhtä tinkimättömästikuin heidän
fundamentalisteiksi leimaamansa ydinvoiman epäilijät sitä vastustavat.
En kuulu niihin, jotka vähättelevät ydinvoiman periaatteelllisia
vastustajia. Omasta puolestani näen kuitenkin mahdollisena, jopa
toivottavana, että ydinvoiman lisärakentamista voitaisiin käyttää
ylimenokauden ratkaisuna siirryttäessä kestävään energiatalouteen.
Fossiilisten polttoaineiden käytön radikaali vähentäminen nykytasostaan
on välttämätöntä katastrofaalisten ilmastomuutosten estämiseksi.
Nyt uutta ydinvoimaa tarjotaan kuitenkin kestämättömin perustein.
Myös elvyttäjänä ydinvoima on huono ratkaisu verrattuna energiansäästöön
ja puun ym. vaihtoehtoisten energialähteiden antamiin työllistämis- ja
kasvumahdollisuuksiin. Kuvitelma halvan energian jatkuvasti kasvavaa
tarjontaa merkitsevästä elvytysperusteisesta ydinvoimasta tulee osoittautumaan
pettymykseksi, jopa todella kalliiksi virheinvestoinniksi.
Kaiken kukkuraksi kaupankäynti ydinvoimaratkaisun ympärillä uhkaa
johtaa siihen, että väärät kylkiäiset toteutuvat äänestystuloksesta
riippumatta. Pahin näistä on turpeen lisäkäyttö, joka on ympäristösyistä
ehdottomasti kaikkein huonoin ratkaisu. Kepun muutamien ratkaisijoiksi
arveltujen edustajien kosiskelu viittaa tähän.
SDP ymmärrettävästi haluaisi tässä tilanteessa vielä saattaa päätöksenteon
niin järkevälle pohjalle, että lopputuloksena syntyisi edes kohtuullisen
johdonmukainen energiapolitiikka. Se on kuitenkin mahdotonta niin kauan
kuin hakemus ydinvoiman lisärakentamisesta on eduskunnassa pöydällä.
Vain hallituksen esityksen poisvetäminen voi luoda edellytykset
yrityksille löytää pohja kestäville energiaratkaisuille. Lukkiintuneet
asenteet huomioon ottaen se voi silloinkin olla mahdotonta. Toimiva
neuvoteluasetelma ei synny siitä, että etsitään ehdot, joilla ydinvoimaratkaisu
saataisiin läpi. Tämän tavoitteluna näen esimerkiksi Matti Louekosken
aiheetta SDP:n kantana viime viikolla esitellyn mielipiteen.
Energiapolitiikka saattaisi jo nyt olla vähän paremmalla tolalla, jos
hallitus olisi viime syksynä uskonut eduskunnan vastauksen energiapoliittiseen
selontekoonsa. Siinä eduskunnan enemmistö halusi sulkea ydinvoiman
lisärakentamisen energiastrategiamme ulkopuolelle.
Demari 13.9.93