Miljardi valtiolle pikkuraha
Pankkikriisin myötä on julkisen taloudenhoidon mittayksiköissä tapahtunut parin
desimaalipilkun siirto. Kun vielä viime vuosikymmenellä julkisia rahoja käsiteltiin
kymmenien miljoonien markkojen ja usein paljon pienemmälläkin tarkkuudella,
on miljardista nyt tullut kepeästi heiteltävä perusyksikkö.
Aikanaan valtiontilintarkastajat syynäsivät alle miljoonan markan
valtionapuja suurennuslasilla; nyt pankeille tuputetaan miljarditukea
ainoana ehtona se, että pankkien tulisi hoitaa liiketoimintaansa kannattavasti.
Suomessa ei ole koskaan sosialisoitu mitään yhtä helposti kuin SKOP,
jonka Suomen Pankki vain ilmoitti ottavansa haltuunsa. Julkisuudessa
mainittiin operaatiosta koituvan veronmaksajille runsaan miljardin kustannukset.
Nyt tiedetään, ettei kymmenenkään miljardia — SKOP:n kanssa kaupanpäällisiksi
sosialisoidun Tampellan tappiot huomioon ottaen — tule riittämään.
Eduskunta ei ole saanut tietoa siitä, mitä koko operaatio maksaa ja
miten lasku aiotaan hoitaa — puhumattakaan siitä, että se olisi voinut
asiasta jotain päättää. Suomen Pankki onkin tunnetusti laitos, jota mitkään
normaalit juridiset tai poliittiset julkisuus- ja vastuukäytännöt eivät koske.
Pankkien vakavaraisuuden turvaamiseksi kokoon kyhätty kahdeksan miljardin
tukipaketti on sen sijaan läpäissyt eduskunnan. Sitä koskevat päätökset tehtiin
kuitenkin sellaisella suurpiirteisyydellä ja kiireellä jollaiseen ei
normaalissa julkisessa taloudenhoidossa ei ennen olisi suostuttu.
Pankkituki oli lamaa edeleen syventävän luottokiristyksen välttämiseksi
tarpeen. Tuen ehdot olisi kuitenkin tullut asettaa paljon tiukemmiksi.
Nyt hallitus suotta taipui pankkien uhkailuun, että ne mieluummin vetävät
luottoja sisään kuin suostuvat sellaisiin ehtoihin, jotka kuka tahansa yksityinen
sijoittaja asettaisi. Uhkaavan luottolaman torjumiseen olisi kuitenkin
riittänyt se, että tuki olisi osoitettu valtion omistamalle Postipankille
ja muille ehdot hyväksyville pankeille niiden luottokantaa ja markkinaosuuksia
vastaavasti kasvattamalla.
Normaalista taloudenpidosta ei Suomessa enää ole kyse. Sama
summittainen miljarditarkkuus, jolla pankkitukea jaetaan, on otettu käyttöön
myös sosiaali- ja työttömyysturvaan, koulutukseen ja muihin
hyvinvointipalveluihin kohdistuvissa menoleikkauksissa. Hallituksen
näitä koskevat periaatepäätökset ovatkin muutaman miljardin tarkkuudella
samaa suuruusluokkaa kuin mitä veromarkkoja on toistaiseksi
pankkisektorille syydetty.
Uuteen taloudenpitoon kuuluu nyt, että sen tulee nauttia markkinavoimien
luottamusta. Kun hallitus huhtikuisen kriisinsä laukaisemiseksi
kyhäsi kasaan kymmenen miljadin säästöpaketin, ei sen jälkeen suinkaan
jännitetty sitä, saako hallitus kriisiviikonlopun jälkeisenä tiistaina
eduskunnalta luottamuslauseen vaan sitä, hyväksyvätkö maanantaiaamuna
kokoontuvat markkinat päätetyt toimenpiteet.
Samaan miljarditarkkuuteen on sattumoisin päädytty myös hävittäjähankinann
kanssa. Kukaan ei kysy perään, kun hallitus päättää eduskunnan
enemmmistön myöntämillä 9,5 miljardin markan tilausvaltuuksilla noin
15 miljardin markan hankinnasta. Ilmeisesti tälle oli etukäteen
markkinavoimien valtakirja, kun helibor ei heilahtanut.
Surullisinta on, ettemme voi edes hajoittaa markkinoita ja valita uusia tilalle.
Ydin 3/92
