Stenbäck reflektoi jo terveellä etäisyydellä
Kaksitoista vuotta sitten Stenbäck julkaisi Kriisejä ja katastrofeja -nimisen muistelmateoksen toiminnastaan politiikan ja kansainvälisten järjestöjen lukuisissa tehtävissä. Kirjan pääpaino oli anekdooteissa, ei analyysissä ja päätin siitä kirjoittamani kirjavinkin näin: ”Siitä kuinka tyytyväinen maa oli tähän Päriin ja hän maahan voi esittää erilaisia näkemyksiä, mutta ainakin kirjoittaja on jättänyt kaikki tehtävänsä hyvin itseensä tyytyväisin mielin.”
Tuon kirjan tylyä arviointia ei ole tarpeen jälkeenpäin korjata. Kun nyt yli kymmenen vuoden jälkeen tartuin Stenbäckin viimeisimpään kirjaan eivät odotukset olleet korkealla. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Ehkäpä juuri ajan tuoma etäisyys asioihin ja tapahtumiin on kypsyttänyt kirjoittajaa niin, ettei hänen ole tarvis tukeutua omahyväiseen muisteluun. Nyt hän on voinut antautua aidolle reflektiolle, jossa pohditaan niin liberalismin aatetta ja populismin haastetta demokratialle kuin Venäjän olemusta ja suomenruotsalaisen kielivähemmistön asemaa. Sosiaaliliberaaliksi tunnustautuva Stenbäck on sinut myös sosialidemokratian kanssa ja lukee liberaalin keskustan – johon keskustapuolue vain osittain sopii – ja maltillisen vasemmiston yhteiskuntakehitystä kantaviin voimiin.
Ehdottomasti mielenkiintoisin ja antoisin osa kirjasta on siitä kolmanneksen kattava kertomus Jörn Donnerista, nimenomaan useista puoluevaihdoistaan tunnetusta poliitikko Donnerista. Stenbäck ei ylikorista ystävyyttään Donnerin kanssa eikä hänellä Donnerin RKP-kausien aikaisena kummisetänä – tavalla tai toisella Stenbäck oli mukana kaikkien Donnerin RKP-ehdokkuuksien järjestäjänä – aina ollut helppoa itsenäisen ja joskus arvaamattoman Donnerin kanssa.
Monet muistavat Donnerin avoimen pettymyksen kun hän ei saanut tavoittelemaansa kulttuuriministerin pestiä Esko Ahon hallituksessa. Siitä korvauksena hänestä kuitenkin tehtiin RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja, jota tehtävää hän hoiti kenties monien yllätykseksi omiensakin kiitosta saaneella tavalla. RKP:hen se ei häntä kuitenkaan sitonut.
Stenbäck ei yritäkään esittää mitään arviota Donnerista kirjailijana tai elokuvaohjaajana. Sen sijaan Donnerin toiminnasta ja pyrkimyksistä politiikassa en ole vielä parempaa analyysia löytänyt. Tässäkin distanssin ottaminen toimii.
Marraskuu 2021
