Ontosti ontosta populismista
Itsekin poliittista historiaa harrastavana ja siitä kirjoittaneena tartuin positiivisin odotuksin kirjaan, jonka neljästä ja puolesta sadasta sivusta 50 on käytetty lähdeviitteisiin ja -luetteloon. Olisi pitänyt ensin muistaa tarkistaa mitä vuosi sitten kirjoitin saman tekijän Vennamo-kirjasta kirjavinkeissäni. Olin silloinkin imponoitunut kirjan 26-sivuisesta lähdeluettelosta, mutta jouduin toteamaan, että vaikka ”imponoiva lähdepohja antaisi siten edellytykset perusteelliseen ja perusteltuun historiankirjoitukseen, [ ] mahdollisuus jää käyttämättä. Lähdekritiikki puuttuu kokonaan, eikä kirjassa myöskään ole alaviitteitä.” Soini kirja on varustettu alaviitteillä, mutta se ei valitettavasti nosta arvosanaa. Sekään että kirjassa on sentään vähemmän samankaltaisia pikkuvirheitä kuin Vennamo-kirjassa ei sitä tee.
Retoriikan tutkijana esiintyvä Virtanen täyttää enimmän osan kirjasta Soinin puheista ja kirjoituksista poimitulla retoriikalla, johon ei nytkään millään tavoin sisälly yritystäkään avata ja arvioida Soinin tekstien suhdetta todellisuuteen. Johtopäätöksiä ja tulkintoja kirjassa on niukasti ja nekin valtaosaltaan haastateltujen lausumista ja tutkijoiden julkaisuista poimittuja, ilman että Virtanen ottaa ristiriitaisiin tulkintoihin mitään omaa kantaa.
Mielenkiintoisin osuus on luonnollisesti perussuomalaisten 2017 puoluekokouksessa Halla-ahon puheenjohtajaksi nousuun, sitä välittömästi seuranneeseen tappiolle jääneiden soinilaisten ulosmarssiin ja jatkamiseen sinisten nimellä Sipilän hallituksessa liittynyt tapahtumien kulku. Valitettavasti tämäkään osio ei tuota uutta tietoa eikä edes tekijän omaa arvioita siitä, kuinka spontaani tai pitkään suunniteltu operaatio oli.
Soinin ja Halla-ahon antagonismi ja kilpailuasetelma tulee kyllä laajasti esille, mutta ei niin perusteellisesti, että siitä löytyisi vastauksia siihen mihin he erilaisten rasismi-mittareiden asteikolla sijoittuisivat.
Soinin, populismin tai perussuomalaisuuden ymmärtäminen ei kasva kirjan lukemisen myötä. Ehkä piinallisinta teoksen pinnallisuus on Soinin nelivuotisen ulkoministerikauden käsittelyssä, jossa ainoita lähteitä ovat Soinin omat puheet ja kirjoitukset ja lehtikommentit.
Huhtikuu 2021
