Toimivatko henkilöpakotteet?
Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen YK otti käyttöön sanktiojärjestelmän terrorismin rahoitukseen osallistuvien henkilöiden ja järjestöjen listaamiseksi. Listaus merkitsi matkustuskieltoa ja varojen jäädyttämistä ilman oikeudenkäyntiä. Listalle tuli amerikkalaisten ehdottamana mm. kolme somalitaustaista ruotsin kansalaista. Syyskuun 2001 tunnelmissa ei listaukselle esitetty perusteluja eikä niitä kysytty.
Koska kyse oli Ruotsin kansalaisista, joiden terrorismikytkennöistä Ruotsilla ei ollut mitään tietoa eikä näyttöä, se joutui kyselemään niiden perään. Lopulta lähes viiden vuoden prosessoinnin jälkeen amerikkalaiset itse myönsivät, ettei heillä ollut mitään näyttöjä ja taipuivat Ruotsin vaatimuksesta esittämään näiden nimien poistamista listalta.
Ruotsin ulkoministeriössä asiaa hoiti juristi-asiantuntijana Anders Kruse, joka kirjassaan yksityiskohtaisesti dokumentoi minkälaisen prosessin jälkeen tämä lopulta toteutui. Hyvin kirjoitettu kirja saattaa tuntua joskus jopa uuvuttavan yksityiskohtaiselta, mutta sitäkin vakuuttavammalta.
Minua se kiinnosti ensinnäkin siksi, että siinä dokumentoidaan usean Ruotsin ulkoministerin ja monen muun tuntemani toimijan osuus prosessissa. Ministerit olivat linjakkaita ja läpäisevät toimintansa kriittisen tarkastelun, mitä ei voi sanoa listattujen asianajajista tai kaikista virkamiehistä Ruotsissa, amerikkalaisista puhumattakaan.
Toinen syy kirjan kiinnostavuuteen on, että kysymys pakotejärjestelmän johdonmukaisuudesta, toimivuudesta ja vaikuttavuudesta on edelleen mitä ajankohtaisin ja eduskunnassakin herättänyt ulkoasiainvaliokunnassa keskustelua. Ulkoasiainvaliokunta tuki maaliskuussa yksimielisesti esitystä useasta maasta ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiksi katsottujen henkilöiden listaamisesta EU:n uuden nk. Magnitsky-lain perusteella. Samalla valiokunta kuitenkin edellytti hallituksen arviovan sanktiojärjestelmän johdonmukaisuutta, toimivuutta ja vaikuttavuutta.
Yksi vastauksia vaativa kysymys on, onko nykyjärjestelmässä mitään, joka edesauttaisi vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, sotarikokseen ja vastaaviin tekoihin syyllistyneitä joutumaan oikeudelliseen vastuuseen? Riippumaton oikeudellinen prosessi on syyttömien paras oikeusturva ja tapa, jolla syylliset tulee saattaa kantamaan vastuuta.
maaliskuu 2021
