Bosnian sodan opetuksia
Swanee Hunt toimi Yhdysvaltain suurlähettiläänä Itävallassa vuosina 1993-1997 eli Jugoslavian hajoamiseen liittyneiden sotien ja sotarikosten pahimpina vuosina. Kirjassa hän ei juurikaan käsittele Yhdysvaltain ja Itävallan suhteita vaan ennen muuta sotaa Bosnia-Hertzegovinassa – jossa hän vieraili kymmeniä kertoja – ja sen jälkiselvittelyjä. Hän keskittyy hyvin kriittisellä otteella siihen, miksi entisen Jugoslavian alueella yleensä ja erityisesti Bosnia-Hertzegovinassa oli mahdollista käydä niin pitkään Sarajevon piirityksen tai Srebrenican kaltaisia kauheita julmuuksia ja kansanmurhatilanteita tuottaneita sotia ilman että niihin haluttiin puuttua ennen kuin sotiminen ehti vaatia 100 000 siviili- ja sotilasuhria. Sen jälkeen kului vielä vuosia ennen kuin alusta alkaen tunnetut sotarikolliset saatiin tuomioistuimeen vastaamaan teoistaan.
Huntin sympatiat ovat Bosnia-Hertzegovinan puolella, ei ainoastaan bosniakkien vaan sen ainutlaatuisen monikulttuurisuuden säilyttämisen puolesta, joka maata leimasi sen ollessa vielä Jugoslavian osa. Vaikka Hunt ei epäröi nimetä Slobodan Milosevicia, Radovan Karadzicia ja muita serbejä pääsyyllisiksi sotaan ja sen aikaisiin rikoksiin, ei hän kuvaa suinkaan kaikkia serbejä kielteisessä valossa eikä tee sen enempää kroaateista kuin bosniakeistakaan puhtaita pulmusia.
Valaisevimpia ovat kirjan luvut, joissa käsitellään Yhdysvaltain politiikkaa. Hunt kokee jääneensä varsin yksin koettaessaan saada presidentti Clintonin hallintoa aktiivisempiin otteisiin sodan lopettamiseksi. Hän kuitenkin hän varoo syyttämästä itse Clintonia – jonka kampanjan rahoittajana ei-ammattidiplomaatti Hunt nimityksensä Wieniin sai – välinpitämättömyydestä ja vääristä ratkaisuista. Sitäkin suoremmin hän arvioi monien muiden Clintonin presidenttikauden vaikuttajien kyynisiä asenteita ja toimia, kuten Richard Holbrookin ja monien amerikkalaiskenraalien. Kaikesta kielteisimpinä hän näkee CIA:n toiminnan, jonka raporteissa ja suosituksissa tarkoituksellisen harhaanjohtavasti ylikorostettiin islamistien vaikutusta ja osuutta bosniakkiyhteisön politiikassa ja osoitettiin ymmärrystä serbien toimille.
Kriittinen Hunt on myös Bosnian sodan lopettaneelle Daytonin sopimukselle, joka loi täysin toimimattoman ja monietnisyyden palauttamismahdollisuuksia vaikeuttavan, kansanryhmien eroja ja erossa pitämistä korostavan valtiorakennelman. Daytonin sopimuksen määräysten toteuttamisessa Yhdysvaltain johdossa toimivat Nato-joukot laiminlöivät raskaasti velvollisuutensa niin vapaan liikkuvuuden toteuttamisessa kuin etsintäkuulutettujen sotarikollisen kiinniottamisessa. Piittaamattomuus esim. Karadzicin tai Ratko Mladicin kiinniottamisen suhteen läheni Huntin mukaan suorastaan heidän suojelemistaan.
Kirja ei kuitenkaan ole vain syyllisten osoittamista varten kirjoitettu, vaan pääosassa ovat päinvastoin sadat arjen sankarit kaikista Bosnia väestöryhmistä, jotka hirveyksien keskelläkään eivät luopuneet inhimillisyydestään ja sovinnonhakuisuudestaan. Lähes kaikki ovat naisia, sillä Hunt on jo lähettiläskautenaan ja sen jälkeen monien kansalaisjärjestöjen kautta omistautunut konfliktialueiden naisten tukemiseen ja voimaannuttamiseen, korostaen miten toimivien rauhansopimusten aikaansaaminen ja niiden pitävyyden varmistaminen edellyttää naisten tasavertaista osallistumista kaikkiin neuvotteluprosesseihin.
Tässä Hunt on täysin oikeassa ja olen iloinen, että olen voinut ollessani 2015 vielä ulkoministeri kertoa tukevamme hänen Institute for Inclusive Securityn työtä YK:n naiset, rauha ja turvallisuus päätöslauselman 1325 toteuttamiseksi Afganistanissa. Sain jo silloin häneltä tämän kirjan, jonka olen vasta nyt lukenut. Ja vasta nyt olen myös saanut selvyyden, että Swanee Huntin varallisuus on peräisin hänen isältään, teksasilaiselta öljymiljardööri H.L. Huntilta, jonka viidestoista ja viimeinen lapsi isänsä kolmannesta avioliitosta hän on. Siinä missä hänen 85-vuotiaana v. 1974 kuollut isänsä ja useimmat hänen velipuolistaan ovat olleet äärioikeistolaisia hankkeita tukeneita republikaaneja, Swanee Hunt on demokraatti ja Hillary Clintonin ystävä.
Elokuu 2019
