Erään junamatkan kuvaus ja seuraukset
Ensimmäisen maailmansodan jatkuminen ilman näköpiirissä olevia voiton mahdollisuuksia sai keisarillisen Saksan sodanjohdon käyttämään kaikkia muitakin kuin suoraan sotilaallisen voimaan perustuvia keinoja vastustajiensa heikentämiseen. Nykyisin siitä puhuttaisiin hybridisodankäyntinä. Tähän kuului mm. Irlannin tasavaltalaisten kapinayritysten tukeminen, suomalaisen jääkäripataljoonan kouluttaminen ja Meksikon yllyttäminen sotimaan Yhdysvaltoja vastaan.
Kenties kauaskantoisin näistä Saksan toimista oli tsaarinvaltaa vastustavien Venäjän vallankumouksellisten tukeminen. Tähän kuului keskeisenä asiana Zürichiin maanpakolaisena juuttuneen bolshevikkijohtaja Leninin ja pienen tukijoukon paluun järjestäminen Saksan halki ns. sinetöidyssä rautatievaunussa.
Venäjän historiasta laajasti kirjoittanut Catherine Merridale käy tarkasti läpi koko matkan yksityiskohtaiset vaiheet, ja oikoo siinä sivussa eräitä myyttejä. Yksi sellainen oli vaunun sinetöinti, sillä se ei ollut mitenkään hermeettisesti suljettu, vaan vaunun keskellä oli käytävän lattiaan vedetty kalkkiviiva, joka jakoi vaunun Leninin seurueen ja sen saksalaisten saattajien osiin. Tämän viivan ylittäjä ja osapuolten toiveiden välittäjä oli sveitsiläinen vallankumoussosialisti Fritz Platen. Matka kesti kaikkiaan kahdeksan päivää ja jatkui Saksasta lautalla Ruotsiin ja sen halki junalla Haaparantaan ja Torniosta toisella junalla Pietarin Suomen asemalle, jonne seurue saapui huhtikuun 16. päivänä 1917.
Bolshevikit olivat järjestäneet johtajalleen upean vastaanottoseremonian kukkalaitteineen, soittokuntineen ja puheineen, mutta Lenin otti heti tilanteen haltuunsa ja ryhtyi propagoimaan imperialistisen sodan lopettamista, kadettien ja essärrien johtaman väliaikaisen hallituksen kaatamista ja kommunistista vallankumousta.
Merridalen kirja ei ole vain junamatkan ja sen taustan kuvausta vaan laaja ja värikäs kuvaus Pietarin oloista ja tunnelmista vallankumousvuonna 1917. Se myös kertoo että Leninin paluu oli todella ratkaiseva käännekohta ja että hänen tukemisensa oli maailmansodan lyhyellä tähtäyksellä erinomainen sijoitus Saksan sodanjohdolta, vaikka pidemmällä tähtäyksellä tuli kalliiksi kaikille, ei vähiten venäläisille.
Olisivatko bolshevikit edes yrittäneet lokakuussa onnistunutta vallankaappaustaan ilman Leniniä on avoin kysymys. Vielä huhtikuussa bolshevikkipuolue oli tosiasiassa väliaikaisen hallituksen tukija ja valmis yhteistyöhön muiden vasemmistopuolueiden kanssa. Kumouslinjaa edustanut Lenin oli aluksi keskuskomitean pienessä vähemmistössä, mutta pystyi johdonmukaisella tahdonvoimallaan ja fanaattisuudellaan kääntämään puolueen pian linjansa taakse.
Kirjan lopussa Merridale käy läpi miten vaunun matkustajien myöhemmin kävi. Sen voi tiivistää sanaan huonosti. Stalinin puhdistukset vuodesta 1936 veivät heidät teloitettaviksi tai vankileireille alkaen Leninin tunnetuimmista junamatkakumppaneista Grigori Zinovievistä ja Grigori Sokolnikovista.
Lokakuu 2017
