Afganistan sinä rakastettuni
Ensimmäinen eurooppalainen suursota Afganistanissa käytiin 1830-luvun lopulla. Siihen ryhdyttiin kun Intian kauppakomppaniaa välineenään käyttäneet britit uskoivat, että käynnistymässä oli suuri brittien ja venäläisten välinen valtakamppailu Keski-Aasian herruudesta, joka brittien puheparressa tunnettiin nimellä the Great Game. Estääkseen venäläisiä vahvistamasta asemiaan Afganistanissa britit kokosivat maan haltuun ottamiseksi lähes 20 000 miehen armeijan, josta 2/3 oli Itä-Intian kauppakomppanian intialaisia sepoy-palkkasotureita. Joulukuussa 1838 aloitetun sotaretken ensimmäinen vaihe päättyi elokuussa 1839, kun brittiarmeija marssi Kabuliin ja asetti palvelukseensa ryhtyneen entisen ja v. 1809 syrjäytetyn kuninkaan Shuja Shah Durranin uudelleen valtaistuimelle.
Afgaanit totesivat jo tuolloin briteille, että nyt kun olette tuoneet armeijanne Afganistaniin, niin miten aiotte saada sen ulos? Vaikka iso osa joukoista palautettiin Intiaan aika pian, oli selvää että Shuja Shahin jatkaminen vallassa vaati brittien pysyvämpää sotilaallista läsnäoloa. Suurten kaupunkien ulkopuolella ei Shuja Shahia haluttu tunnustaa maan hallitsijaksi ja kaupungeissakin klaanilojaliteetit eivät suoneet Shuja Shahille jakamatonta tunnustusta.
Miehityksen alusta alkaen kytenyt kapinaliike alkoi keväällä 1841 ajaa brittejä yhä ahtaammalle ja tavoitti marraskuussa jo Kabulin, jossa väkijoukko murhasi brittien korkean siviiliedustajan Alexander Burnesin. Tämän jälkeen britit ja Shuja Shah vetäytyivät linnoitettuihin varuskuntiinsa. Kapinallisten saarto pakotti britit seuraavan vuoden alussa vetäytymään Kabulista. Tästä vetäytymisestä tuli miehittäjille vielä suurempi katastrofi kuin Napoleonin vetäytymisestä Moskovasta 30 vuotta aiemmin. Yli 16 000:sta britistä ja heidän intialaisista joukoistaan ja avustajistaan vain muutama kymmenen selvisi takaisin Intiaan elävinä. Sodankäyntiä leimasi uskomaton raakuus ja summittaiset siviileihin kohdistuneet kostotoimet, joihin syyllistyivät niin britit kuin afgaanitkin
Kabuliin jäänyt Shuja Shah pystyi muutaman kuukauden tekemään tehokkaampaa vastarintaa kuin surkeasti johdettujen brittien suojeluksessa, mutta hänen valtansa päättyi hänen murhaamiseensa ja brittien tuella syrjäytetty Dost Mohamed Khan nousi muutaman välivuoden jälkeen uudelleen valtaan.
Vaikka Dalrymple käsittelee afgaaneja suurella ymmärryksellä ja kunnioituksella, on tämäkin teos ensi sijassa kirjoitettu brittien näkökulmasta ja esim. se miten afgaanien vastarinta järjestettiin ja johdettiin jää vähälle huomiolle, ehkä jo lähteidenkin yksipuolisuuden vuoksi. Kun Dalrymple käy läpi brittien katastrofiin johtaneita syitä tulevat brittiarmeijan johdon kaikki heikkoudet – sotilaallinen osaamattomuus, poliittinen ylimielisyys, kulttuurinen ymmärtämättömyys – huolellisesti dokumentoiduksi. Tuskin näiden korjaaminenkaan olisi tuonut toisenlaista lopputulosta, kuten kaikki Afganistaniin ennen ja jälkeen brittien valloitussodan samaa yrittäneet miehittäjät ovat kokeneet.
Skotti Dalrymple on jo yli 25 vuotta asunut pääosin Intiassa ja kuuluu maan ja alueen parhaisiin tuntijoihin ja on kirjoittanut monta tunnustusta saanutta historiantutkimusta. The Return of a King kirjan ilmestymisen jälkeen Barack Obama kutsui hänet valkoiseen taloon haluten lisätä Afganistan-tietouttaan ja ymmärrystään. Dalrymplen ja muiden historioitsijoiden asiantuntemuksen ennakoiva käyttö olisi voinut auttaa monien virheiden ja tragedioiden välttämisessä.
Maaliskuu 2016
