Donna Leon, Drawing Conclusions. Arrow, 305 s., St Ives 2012
Donna Leon, Beastly Things, Arrow , 357 s., St. Ives 2013
Donna Leon, The Golden Egg. Arrow, 338 s., St Ives 2014
En ole minkäänlainen salapoliisi- ja rikosromaanien erityinen tuntija, mutta se on kirjallisuuden laji, jonka pariin edelleen palaan, etenkin kesäisin ja nykyiseen työhön liittyvien pitkien lentomatkojen aikana. Agatha Christie, Erle Stanley Gardner, Raymond Chandler, Dashiel Hammet, Michael Innes, Patricia Cornwell, Carl Hiiasen, Elmore Leonard, James Ellroy, Patricia Highsmith, Henning Markell, Sara Paretsky, James Ellroy ja Michael Connelly ovat esimerkiksi sellaisia, joiden tuotannosta ison osan olen elämäni eri aikoina lukenut. Joukkoon on myös mahtunut runsaasti sellaisia, joiden lukeminen on jäänyt yhteen kirjaan. Joitakin, kuten lapsuuteeni ja varhaisnuoruuteeni kuuluneet Christiet, ei edes kehtaisi tunnustaa joskus ahmineensa. Valitettavasti myös monet tekijät alkavat pian toistaa itseään niin, ettei uudempiin enää jaksa tarttua. Näin on käynyt esim. Mankellille ja Paretskylle.
Kuluneen kesän uusia dekkarituttavuuksiani on amerikkalainen kirjailija Donna Leon, hänen Venetsiaan sijoitettu jo 23 teokseen yltänyt rikosromaanisarjansa ja sen päähenkilö komissario Guido Brunetti. Leon ei herkuttele väkivallalla, ihmisen pahuudella, ei rakentele mielikuvituksellisia skenaarioita, ei briljeeraa teknisillä yksityiskohdilla. Hän ei myöskään luontevasti vertaudu yhdenkään yllä mainitun kirjantekijän kanssa. Sama koskee myös päähenkilö Brunettia, joka on sympaattinen ja hillitty intellektuelli, joka ymmärtää ja kommentoi ihmisiä ja ympäristöään terävästi. Huumoriakin on mukana hillitysti, lähinnä vakiohenkilöiden luonnekuvien ja toimintatapojen kautta.
Donna Leon on asunut 25 vuotta Venetsiassa ja tuntee kaupungin, maan ja sen tavat ja käsittelee niitä lempeän kriittisesti. Humaanina yhteiskuntakriitikkona hän on lähellä Sara Paretskya, mutta siinä missä Paretsky käyttää lekaa ja torvea käärii Leon kritiikin mieluummin pumpuliseen ironiaan.
Huolimatta miellyttävästä kolmen kirjan tutustumisjaksosta Leoniin ja Brunettiin mieleen hiipii kuitenkin pieni epäily, jaksavatko Brunettin, klovnimaisen varakvestori Pattan, tämän ovelan sihteerin ja hakkerivirtuoosin Signorina Elettran ja muiden vakiohenkilöiden kommellukset enää sarjan kymmenen jakson tuolla puolen yhtä lailla kiinnostaa.
Syyskuu 2014
