Yksinkertaisuuden vimma
Professori Markku Kuismalla on takanaan upea ura historioitsijana, jonka aikana hän on julkaissut mm. kattavat Outukummun, Nesteen ja Kansallispankin historiateokset. Ne eivät ole mitään kuivia yrityshistoriikkeja vaan elävää ja laaja-alaista historiankirjoitusta. Ne avaavat näköaloja niin talous-, sosiaali- kuin poliittisen historiaan ja liittävät kuvaamansa kehityksen ja tapahtumat laajalti kansainväliseen kehitykseen. Viime vuosina Kuisma on keskittynyt tekemään tiiviitä mutta kattavia ja ajatuksia herättäviä synteesejä, kuten esim. taidokkaassa Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000 kirjassaan alle 250 sivulla.
Yksinkertaisuuden ylistys ei oikeastaan jatka mitään Kuisman tuotannon aiempaa traditiota. Kyseessä on pikemminkin esseekokoelma kuin yhtenäisteos, eikä otsikon yksinkertaisuuden teemaa jatketa systemaattisesti kirjan alkuosaa pidemmälle. Perusteenaan yksinkertaisuuden ylistämiselle Kuisma esittää tarpeen taistella Euroopan yllä leijuvaa aavetta vastaan, joka ei siis ole kommunismin aave, vaan ”väärän byrokratian ja sekavien organisaatiohimmeleiden aave”. Menestyksekäs taistelu vaatisi kuitenkin punnitumpaa vastateesiä kuin mitä Kuisma tarjoaa.
Kirja ei valitettavasti ole yhtä huolellista ja punnittua työtä kuin Kuisman aikaisemmat teokset. Nyt kirjan ensimmäinen puolisko vaikuttaa pyhän suuttumuksen vallassa kirjoitetulta purkaukselta, jonka kohteina ovat mm. EU ja sen kafkamainen byrokratia, kehitysyhteistyön turhanaikaisuus, valtionhallinnon konsultit ja strategiapaperit, jalkakäytäviä terrorisoivat tappajapyöräilijät, yliopistoille pakotetut luovan tutkimuksen tuhoavat ”uudistukset” ja superrikkaiden ahneus. Vimmaisesta otteesta kertovat toistot, kuten neljä kertaa (hyväksyvästi) toistettu hokema ”missä EU siellä ongelma” tai kahdesti mukaan otettu Paavo Haavikko-sitaatti byrokratiasta hyvin toimivana sotilasdivisioonana.
Kirjan seesteisemmässä jälkipuoliskossa on kiinnostavia esseitä Suomesta Venäjän suurruhtinaskuntana, osuustoiminnasta, sukuomisteisten yritysten sukupolvenvaihdoksista ja kenraali Casimir Ehrnroothista. Viimeiseksi luvuksi Kuisma on ottanut juhlapuheensa Outokummun Harjavallan sulaton 50 v. juhlassa v. 1996, johon on liittänyt kommenttinaan: ”Pateettista, todella pateettista. Ja silti viehättävän yksinkertaista”.
Marraskuu 2013
