Konspiraatio ja paranoia nyky-Amerikassa
Omassa imaginäärisessä kirjahyllyssäni, jossa on sellaisia kirjoja joita olen joskus ajatellut kirjoittavani, on myös magnum opukseni Konspiraatio ja paranoia politiikan liikkeellepanevina voimina. Lähtökohtanani on se, että vaikka todellisia historian kulkuun vaikuttaneita konspiraatioita on ollut ja on varmaan edelleenkin olemassa, niin konspiraatioita koskevat paranoiset epäilyt ovat vielä suurempi tapahtumia selittävä tekijä. Tämäkin kirja jää luultavasti kirjoittamatta, eikä maaperä ole mitenkään neitseellinen ainakaan Yhdysvaltojen suhteen. Arthur Goldwag on itsekin aiemmin kirjoittanut mm. teoksen Cults, Conspiracies and Secret Societies. Aihe on tosin sen verran ehtymätön, ettei pajatso tälläkään teoksella vielä tyhjene.
Goldwagin lähtökohtana on tarkastella sitä uutta vihan aaltoa, joka on jo parinkymmenen vuoden ajan liittynyt Yhdysvaltain politiikan polarisoitumiseen ja republikaanien oikeistosiirtymään ja erityisesti sitä, miten se on kohdistunut Barack Obamaan usein selvästi piilorasistisia viestejä viljelevällä tavalla. Häivähdyksiä tällaisesta voi myös löytää lähes kaikkien republikaanien presidenttiehdokkuutta viimeksi tavoitelleiden ehdokkaiden lausumista, kuten Goldwag huolellisesti dokumentoi.
Goldwag aloittaa kirjan nykypäivästä ja myös päättää sen Yhdysvalloissa tänään vellovien ja myös kongressissa sijansa saaneiden konspiraatioteoreetikkojen, radiokommentaattoreiden, skribenttien ja messiaanisia julistuksia jakavien profeettojen sanoman ja toiminnan tarkasteluun. Väliin mahtuu myös tuhti annos – ehkä vähän liiankin pitkästi1700- ja 1800-luvun vapaamuurareiden ja heidän demonisoijiensa erittelyyn antautuvaa tekstiä – jossa vakuuttavasti osoitetaan, miten ”uudella vihalla” on pitkät menneisyyteen ulottuvat juuret.
Uusi viha on edelleen voittopuolisesti valkoista vihaa, joka kohdistuu milloin juutalaisiin, vapaamuurareihin, kommunisteihin tai mustiin, parhaimmillaan liittäen nämä kaikki suureksi yhtenäisteoriaksi juutalais-bolshevistisesta salaliitosta. Sen perusteoksiin kuuluu yhä edelleen Siionin viisaiden pöytäkirjat, ensimmäisen kerran vuonna 1905 muka dokumenttina Baselin vuoden 1897 sionistikongressissa työstetystä juutalaisten maailmanvalloittamissuunnitelmasta tehty väärennös, jonka kokoajana nykykäsityksen mukaan pidetään tsaarin ohranaa. Siihen ovat vihanlietsonnassaan tukeutuneet kaikki antisemitistit Hitleristä alkaen.
Yhdysvalloissa tekeleen varsinaiseksi massalevittäjäksi ryhtyi Henry Ford, joka painatti ja jakoi sitä puoli miljoonaa kappaletta 20-luvulla. ”Pöytäkirjat” inspiroivat Fordia myös julkaisemaan (haamukirjoittajien kokoaman) oman notoorin kirjansa Kansainvälinen juutalainen, jonka WSOY julkaisi suomeksi vuonna 1924. Sen levitys ei ole kuitenkaan vain historiaa. Kun googlaa kirjan ja tekijän nimen suomeksi tulee ensimmäisenä radioislam.org sivusto, jossa kirja kokonaisuudessaan on julkaistu. Goldwag käsittelee laajasti Fordin osuutta vihakirjallisuuden levittäjänä ja rahoittajana ja päätyy siihen, että hänen irtisanoutumisensa vanhempina päivinään näistä teksteistä oli lähinnä liiketoiminnan pelastamiseen liittyvä toimi ilman aitoa mielenmuutosta.
Ku Klux Klan, radiopappi Coughlin, Louisianan populistikuvernööri Huye P. Long ja lentäjäsankari Charles Lindbergh sekä monet muut vähemmän tunnetut oikeistopopulistiset vihapoliitikot tulevat Goldwagin kirjassa perustellusti käsiteltyä. Heistä kertovien mehukkaiden kuvausten ja lainausten ohella Goldwag pyrkii myös syvällisempään analyysiin näiden toimijoiden ja liikkeiden luonteesta ja kasvualustasta.
Etenkin kirjan historiallisissa osioissa Goldwag tuo esiin amerikkalaisten ääriliikkeiden kytkökset ja aatevelan niiden eurooppalaisille esikuville ja lähteille, muttei muutoin pyrikään tekemään kansainvälisiä vertailuja. Ilmiö ei kuitenkaan ole osoitus amerikkalaisesta ”erilaisuudesta” – exceptionalism, jolla monet näistä oikeistopopulisteista perustelevat käsityksensä amerikkalaisten arvojen ylivertaisuudesta, sillä monien Euroopan maiden oikeistopopulistit uskovat usein yhtä vankasti oman kansallisen taustansa erilaisuuteen ja ylivertaisuuteen.
Myös Suomesta löytyy vastaavia ilmiöitä, joita leimaa konspiraatioita koskeva paranoia. Ne ovat olleet pitkään täysin omaan ufo-todellisuuteensa marginalisoituneita kuriositeetteja, mutta pelkään että ne ovat nyt työntymässä aikaisempaa voimakkaammin myös valtajulkisuuteen. Tästä on syytä olla huolissaan ja siihen puututtava ennen kuin vihapuhe lihallistuu vihateoiksi.
Helmikuu 2013
