The Poet of Finland
Pentti Saarikoskella oli useita puolisoita, mutta yhtä paljon myös lapsia, jotka kuitenkin tulevat harvemmin mainituiksi missään Saarikoskea käsittelevissä artikkeleissa tai kirjoissa. Saarikosken toisesta liitosta syntynyt Saska huomauttaakin kirjassaan, ettei Pekka Tarkka Helsingin Sanomissa julkaistussa laajassa Saarikosken muistokirjoituksessaan edes huomannut mainita, että Saarikoskella oli kaikkiaan viisi lasta. Tämä on ymmärrettävää siksi, että maailmaan saattamisen jälkeen he kaikki enemmän tai vähemmän katosivat Saarikosken maailmasta.
Kun Pentti Saarikoski kuoli Saska oli 19-vuotias. Hän oli silloin todennut äidilleen, ettei ollut koskaan ehtinyt kunnolla tutustua isäänsä. Äidin aika oivaltava vastaus oli: ”Vielä sinä ehdit, oikea Pentti löytyy hänen kirjoistaan”. Eikä vain kirjoista, vaan myös Saarikosken liki monumentaalisista SKS:n arkistoon toimitetuista päiväkirjoista. Näin on käynyt, vaikka Saska Saarikoski aloitti tutustumisretkensä isäänsä liki 30 vuotta tämän kuoleman jälkeen. Vaati aikansa, ennen kuin poika oli valmis kohtaamaan isänsä, joka oli ollut hänelle ”isä, joka ei soittanut, kirjoittanut tai tullut katsomaan jalkapallomatsiani. Enkä soitellut minäkään; minusta se on isän tehtävä”.
Kirjasta reilu kolmannes on Saska Saarikosken tekstiä, loput koostuu hänen Pentti Saarikosken tuotannosta ja päiväkirjoista tekemistään aforisminluonteisista poiminnoista, jotka kunkin aihepiirin osalta esitetään kronologisessa järjestyksessä. Se auttaa seuraamaan kirjailijassa vuosien mittaan tapahtunutta metamorfoosia tikunlaihasta riidanhaastajaradikaalista parran taakse piiloutuneeksi vanhaksi taatahahmoksi.
Saarikoski muistetaan sekä elämäntavoistaan että kommunismistaan ja siitä, että hän myöhempinä vuosinaan mieluusti käytti nimikettä ”The Poet of Finland”. Komea nimitys, mutta toisin kuin varhemman kansallisrunoilijaksi kohotetun Eino Leinon, ei hänen runojaan juuri kukaan osaa lausua ulkoa, eivätkä hänen tunnetuimman laulunsa ”Vessa, vesiposti, keittokomero ja huone” sanat tällaista mainemäärittelyä tue. Elämäntavat veivät hänet ennenaikaiseen hautaan, eikä hänen muodollisen puoluejäsenyyden kautta yllättävän pitkään jatkunut kommunisminsakaan ole jättänyt jälkiä politiikkaan tai aatehistoriaan. Siksi onkin tervetullutta, että Saska Saarikoski taitavasti valikoimillaan Saarikoski-sitaateilla esittelee vähiten huomioidun piirteen runoilijasta mielenkiintoisena aforistikkona, jonka ajoittainen naiivius ja epäjohdonmukaisuus nostaa hänen arvoaan rehellisenä etsijänä ja ajattelijana.
Tiiviydestään huolimatta, tai paremminkin juuri sen ansiosta, kirja avaa Saarikosken elämää ja ajattelua vähintään yhtä hyvin ja helpommin kuin Pekka Tarkan kirjoittama, kaikki runolijan ryyppyretket piinallisen yksityiskohtaisesti kuvaava kaksiosainen tiiliskivielämäkerta.
Marraskuu 2012
