Pamfletti riisuu keisarin vaatteet
Alkuperäisen aikataulun mukaan Helsingin kaupungin olisi jo pitänyt sitoutua uuden Guggenheim-taidemuseon rahoittamiseen ja rakentamiseen Helsingin kalleimmalle ja näyttävimmälle rakennuspaikalle Katajanokalle presidentinlinnaa varjostamaan. Se että näin ei ole (vielä) tapahtunut on paljolti Kaarin Taipaleen ja muiden hankkeeseen kriittisesti paneutuneiden kirjoittajien ja vaikuttajien ansiota.
Taipale ja Guggenheimin varjossa -pamfletin neljä muuta kirjoittajaa käyvät kriittisesti läpi tammikuussa julkaistua Guggenheim-säätiön itse tekemää päätöksen pohjaksi tarkoitettua Guggenheim-raporttia, sitä koskevaa kirjoittelua ja siitä käytyä keskustelua. Kirja on erityisen tarpeellinen puheenvuoro tilanteessa, jossa mahtavat voimat on jo etukäteen valjastettu hankkeen tueksi ja luotu myös ilmapiiriä, jossa kaikkien on ylistettävä keisarin uusia vaatteita.
Kirjan tekstistä lähes puolet on lähtöisin Kaarin Taipaleen kynästä. Hänen artikkelinsa on kattava katsaus hankkeen taustaan ja raporttiin, jonka perusteella kaupungin päättäjien odotetaan hankkeeseen sitoutuvan. Käsittelyyn tulee niin hankkeen talous, taidepolitiikka kuin arkkitehtuuri. Täydentävissä muissa artikkeleissa kaupungin taidemuseon ja Kiasman johtajana toiminut Tuula Karjalainen käy läpi hankkeen vaikutusta muuhun taidetarjontaan, Aku Alanen musertaa hankkeen pohjana olevat laskelmat, Arja Alho arvioi hankkeen valmistelua kunnallisen demokratian kannalta ja Aalto-yliopiston bränditutkija Patrizia Hongisto asettaa G-hypen terveisiin mittasuhteisiin.
Guggenheimin varjossa on sitä mitä Huutomerkki-sarja parhaimmillaan yli 40 vuotta sitten: ajankohtainen, hyvin toimitettu, terävä, kriittinen ja kantaaottava pamfletti tärkeästä asiasta. Se ei ole viimeinen sana keskeneräisessä prosessissa, mutta on voinut parhaimmillaan myötävaikuttaa siihen, mikä tulee olemaan viimeinen repliikki.
Jossain tätä laajemmassa Guggenheim-pamfletissa olisi voinut kirjoittaa enemmän itse Guggenheim-säätiöstä ja sen historiasta tai käydä Helsinki-hankkeen erilaisia intressikytkentöjä tarkemmin läpi. Nopeasti tehdystä pamfletista löytyy varmaan myös virheitä, mutta ne ovat varmasti vähäisempiä ja halvempia kuin tarkoitushakuisesta ja kalliista G-raportista löytyvät. Ansiokkaasti ja engasoituneesti kirjoitettuna ajankohtaispuheenvuorona puolitoistasataasivuinen kirja on juuri sellaista hiekkaa, jota tämä kyseenalaisin keinoin hätiköity hanke nyt rattaisiinsa tarvitsee.
Helmikuu 2012
