Ekotrilleri
Con rit on Risto Isomäen kahdeksas ekotieteisromaani hänen parikymmentä vuotta jatkuneen kirjailijanuransa aikana. Niiden ohella hän on kirjoittanut myös tietokirjoja ja pamfletteja samoista ilmastonmuutokseen ja muihin ekologisiin haasteisiin liittyvistä aiheista. Hänen kirjoittajakuvassaan raja kauno- ja tietokirjallisuuden välillä on vain veteenpiirretty viiva, sillä Isomäelle romaanimuoto on ensi sijassa väline herättää ihmisiä tiedostamaan tärkeitä ympäristön muutoksiin ja tuhoamiseen liittyviä asioita. Ajatuksena on varmaan myös tavoitella sellaisiakin lukijoita, jotka eivät samoista asioista kertoviin tietokirjoihin koskaan tarttuisi.
Isomäen romaaneista Sarasvatin hiekkaa on yltänyt peräti Finlandia-ehdokkuuteen saakka. Se on huomionosoitus kirjan tärkeälle sanomalle valtamerien vedenpinnan nopeankin nousun ja sen katastrofaalisten seurausten mahdollisuudesta, mikä tsunamin ja Fukushiman jälkeen on noussut laajempaankin tietoisuuteen. Voi olla, että samoista asioista kirjoitettu tietoteos ei olisi tavoittanut yhtä paljon lukijoita, mutta tieto-Finlandiasta se olisi voinut hyvinkin kilpailla. Sarasvatin kömpelö juonenkehittely ja ainekirjoitustasoinen ihmiskuvaus ei antanut menestyksen mahdollisuuksia kaunokirjallisuuden sarjassa.
On kuitenkin todettava, että Isomäki on kehittynyt kirjoittajana. Faktapohja hänellä on aina ollut hallussaan kiitettävän laajasti. Se ei koske vain luonnontieteiden ja ekologian tuntemusta, vaan myös yleistä ja kulttuurihistoriaa. Myös Isomäen juonenkehittely ja ihmiskuvaustaidot ovat nekin vähän kehittyneet. Itse asiassa Con ritiä voi pitää jo hyvinkin vetävänä varhaisnuorten seikkailukirjana, mitä genreä ei tule vähätellä. Kyseenalaisempaa kuitenkin on, auttaako tämä kirjoittajaa saamaan lisää ymmärrystä ja tukea ekologiselle maailmanpelastusohjelmalleen.
Con rit ja nyttemmin myös lukemani kaksi vuotta sitten ilmestynyt Isomäen edellinen teos Jumalan pikkusormi tuovat mieleen lapsuuteni Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailut, jonka lyhyet luvut kovin usein päättyivät siihen, miten jompi kumpi sankareista ”tunsi vajoavansa syvään mustaan kuiluun”. Näin käy Con ritinkin sankareille, jotka kuitenkin jo seuraavan luvun alussa selviävät hetkellisesti eteenpäin, kunnes uusi vaara on luvun lopussa heitä uhkaamassa.
Con ritissä uhat ovat luonnonvoimien synnyttämiä, olkoon että niidenkin taustalla ovat ihmisperäiset ympäristönmuutokset. Se tekee kirjasta mielenkiintoisemman ja uskottavamman kuin Jumalan pikkusormi, jossa luonnonvoimien ohella kirjan hyvikset saavat selviytyä myös mittavista Saharassa käydyistä sotatoimista tavalla, joka ei kirjan uskottavuutta paranna.
Syyskuu 2011
